Mukavaa viikonloppua!
Heräsin lauantaihin jo aamukuudelta ja mielessä pyöri joukko viime viikon uutisia ja eilisiä some-keskusteluita. Niistä inspiroituneena päätin naputella ajatuksiani liittyen sosaaliseen mediaan ja siihen liittyviin ajankohtaisiin ilmiöihin. Kuvituksena talviterassin tunnelmia.

Sosiaalinen media on aika tuore juttu elämässämme, vielä kymmenen vuotta sitten se ei näytellyt juuri minkäänlaista roolia kenenkään arjessa. Nyt some on tullut jäädäkseen, luonut aivan uudenlaista yhteisöllisyyttä, tarjonnut ennennäkemätöntä vertaistukea, inspiraatiota sekä luonut ilmiöitä ja sensaatioita. Sosiaalisessa mediassa kuka vain voi olla sisällöntuottaja ja luoda oman yleisönsä.
Toki niin kuin kaikessa, on sosiaalisessa mediassakin ikävät lieveilmiönsä. Tällä viikolla uutiset ovat kuohuneet somen kääntöpuolta ja kohteena ovat olleet erityisesti vaikuttajat. En itse ole erityisen ihastunut vaikuttaja-termiin, mutta kertokaa toki, millä muulla sanalla voisi kuvata sisällöntuottajia, joilla on isompi seuraajamäärä, oli kysessä sitten bloggaaja, tubettaja, instagrammaaja tai julkisuuden henkilö.

Seuraajamäärä
Oma toimintani on valtakunnan mittakaavassa pientä, vaikka toki uskon että sisustusblogeja lukevien ihmisten keskuudessa Modernisti kodikas-nimi on suhteellisen tunnettu. Taustalla ei ole televisiojulkisuutta tai muuta sellaista , joka yleensä ponnauttaa kymmenien tuhansien seuraajaluokkaan. Blogia lukee tällä hetkellä 8-10 tuhatta ihmistä viikossa ja Instagramissa on 17 500 seuraajaa. On näkökulmasta kiinni, onko se paljon vai vähän.
Minua kiinnostaa enemmän seuraajamäärän laatu kuin määrä. Olisi kammottavaa, jos lukuun kuuluisi ostettuja seuraajia, jotka eivät millään tavalla ole kiinnostuneita sisällöstä. Mielummin pienempi, aito ja kiinnostunut yleisö, kun suuri joukko ihmisiä, jotka eivät jaa kiinnostuksen kohteitani tai arvojani.
Fakta on myös se, että kun yleisö on pikkuhiljaa vuosien varrella koottu pitkäjänteisen ja arvopohjaisen toiminnan kautta, säästyy myös somen lieveilmiöitä. Te siellä olette fiksua, ajattelevaista, avarakatseista ja kohteliasta sakkia. En edes muista, koska viimeksi olisin saanut mihinkään kanavaan mitään ikävää. Arvostan teitä, jotka haluatte seurata juttujani ja sitä kautta pyrin tuottamaan myös inspiroivaa sisältöä, toki siinä välillä paremmin ja välillä heikommin onnistuen. Mutta te ymmärrätte senkin.
Mainostajat osaavat tsekata sen, mistä seuraajamäärä koostuu. Ovatko ihmiset Suomesta vai Aasiasta, ovatko he miehiä vai naisia, mitä ikäluokkaa he edustavat. Luku ei todellakaan tuo onnea, eikä ahneeksi kannata ryhtyä. Mielummin pienempi, mutta osuva kohderyhmä.

Piilomainonta
Tällä viikolla mediassa oli juttu kansainvälisestä some-kampanjasta, johon osallistui satoja vaikuttajia, eikä kukaan merkinnyt Instagram-julkaisua kaupalliseksi yhteistyöksi. Kohuhan siitä nousi, eikä syyttä.
Sinulla (ja minulla) on aina oikeus tietää, onko joku suositus mainos eli kaupallinen yhteistyö. Minulla sisällöntuottajana on velvollisuus kertoa, jos näin on. Siksi käytetään merkintää ”kaupallinen yhteistyö” (pelkkä yhteistyö ei nykyohjeen mukaan riitä). Jos joku tuote on saatu, sekin pitää ilmoittaa. Jos joku vielä luulee, että tämä on ”ilmaisilla” tuotteilla leuhkimista, niin ei ole, vaan velvollisuuden täyttämistä. Sama sääntö koskee kaikkia vaikuttajia, myös julkkiksia.
Haastetta tuo se, että some-maailma kehittyy nopeammin kuin viralliset ohjeistukset. Mainonnan eettinen neuvosto jakaa langettavia päätöksiä, jos mainonta ei ole riittävän tunnistettavaa. Uusin muutos lienee se, että saatu tuote on myös kaupallista yhteistyötä, ei vain maksetut kampanjat.
Kun seuraavan näet ”kaupallinen yhteistyö”-tunnisteen, pysähdy hetkeksi. Arvioi, miten vaikuttaja puhuu, kuinka hyvin hän tuntee tuotteen tai palvelun, onko hänellä omakohtaista kokemusta tai sanottavaa aiheesta. Onnistunut yhteistyö on kuin ystävän suositus, sen jälkeen voi itse miettiä, innostaako asia vai ei.

Haippiringit ja some-kikkailut
Sosiaalista mediaa hallitsee algoritmit. Jokainen vaikuttaja toivoo, että omat sisällöt näkyisivät mahdollisimman hyvin ja jokainen käyttäjä toivoo, että kanavan sisältö olisi mahdollisimman kiinnostavaa. Logiikka on hyvin hyvin monimutkainen, eikä kukaan voi sitä tarkasti hallita. Siihen, mitä kukakin näkee vaikuttaa kiinnostuksen kohteet, julkaisujen ajankohta sekä kanavassa tapahtuva kanssakäyminen.
On selkeää, että aikuinen kohderyhmä käyttäytyy somessa hyvin erilailla kuin nuoriso, joka likettää eli tykkää kaikesta mahdollisesta ja antaa seuraamilleen tilelle some-rakkautta eli kannustavia kommentteja, vähintään hymiöreaktioita. Me aikuiset taas tykkäillemme hillitysti ja yleensä kommentoimme, kun asiaa on tai syntyy jokin selkeä tunnereaktio.
Mediassa esillä ollut haippirinki siis tarkoittaa porukkaa, jotka ovat sopineet tykkäävänsä ja kommentoivansa toistensa juttuja, jotta algoritmi tulkitsee niiden olevan suosittuja ja antaa niille paremman näkyvyyden. Tämä ei ole laitonta tai kiellettyä, mutta itse ajattelen, että luonnolliset reaktiot ovat kuitenkin arvokkaampia, vaikka niitä olisi vähemmän. Toisaalta näkyvyyttä voi kaikissa kanavissa ostaa myös rahalla (julkaisun sponsorointi), tämä boostaus toki näkyy seuraajalle myös maksettuna mainontana eli on läpinäkyvää.
Tein omassa Instagramissa pienen kyselyn siitä, mikä somessa ärsyttää. Todella moni vastaaja sanoi, että kaikenlaiset follow train-tyyliset julkaisut ottavat nuppiin eli suosittelut, joissa on ideana lähinnä kasvattaa oman tilin kokoa.
Miten voi itse vaikuttaa siihen, mitä omassa feedissä tapahtuu? Kannustaisin reagoimaan julkaisuihin, jotka tuntuvat tavalla tai toisella kivalta tai merkitykselliseltä. Paina tykkää tai jätä lyhyt kommentti. Se on hunajaa sisällöntuottajalle ja itse saat palkintona mielenkiintoista some-sisältöä algoritmin tarjoamana. Tähän ei tarvita rinkejä eikä laskelmointia, tykätään vaan siitä, mistä oikeastikin tykätään.

Aitous ja arvot
En haikaile menneiden aikojen perään, siellä kun makaa muistojen hautausmalla päättömät peiliselfiet ja täysi anonyymius. Mutta myönnän kaipaavani aikaa, jolloin some oli hauskaa ajanvietettä ja vertaistukea, aitoja hetkiä ja sisältö perustui siihen, mitä elämä on, eikä siihen, mitä sen toivoisi olevan.
En ole arkirealismin ylin ystävä, enkä jaa tiskivuoria tai lapsen aamukiukkuja. Eikä aitous tarkoita sitä, että pitäisi olla ihmisenä täysin läpinäkyvä tai jakaa koko elämä. Kaiken toiminnan pohjalla on arvot eli asiat, joita pitää tärkeänä ja jotka ohjaavat päätösentekoa elämässä. Omissa kanavissani korostuvat kotimaisuus (myös skandinaavisuus), laatu, yrittäjyys, perhekeskeisyys, positiivinen ajattelu sekä kaunis ja toimiva arki. Näiden pohjalta mietin, mitä julkaisen ja millaisia yhteistöitä teen.
Olen aina rehellinen ja kohtelias. Yhteistöissä koen suurta vastuuta teille seuraajille siitä, mitä suosittelen. Tuntuisi todella kurjalta, että joku hankkisi suosituksestani jotain ja pettyisi. Tätä työtä tehdään hyvin pitkäjänteisesti, eikä luottamusta ja aitoutta tärkeämpiä arvoja olekaan.
Somessa puhutaan myös henkilöbrändeistä ja ymmärrän hyvin, että moni kokee sen hyvin kovaksi ja kaupalliseksi termiksi. Henkilöbrändiys tarkoittaa sitä, että on joitakin itsellesi kiinnostavia tai merkityksellisiä aihealueita, joiden kautta haluaa profiloitua ja joita vie eteenpäin verkostossaan. Tämä brändi rakentuu myös rakentamatta, mutta yhtä kaikki: hyvä henkilöbrändi on aina aito. Ihminen.

Tuntuu, että sosiaalisessa mediassa kokee paineita sekä sisällöntuottajat että seuraajat. Pitäisi olla kauniimpaa, helpompaa, upeampaa ja syvällisempää. Miljoonista käyttäjistä löytyy aina joku, josta inspiroitua, mutta samalla kolikon kääntöpuolena myös kadehtia.
Yhteenvetona keskusteluun totean, että jos joku ärsyttää, helpointa on olla seuraamatta. Jos joku taas ihastuttaa, paina peukkua. Julkaisun jakaminen on suuri kohteliaisuus.
Some on aina pintaa, mutta takana on aito ihminen tunteineen.
***
Käy katsomassa Instagram Storyni tililtäni @modernistikodikas, jaoin paljon seuraajien ajatuksia siitä, mitä toivotaan blogeilta, mikä ärsyttää somessa, millaista sisältöä toivotaaan ja ajatuksia kaupallisista yhteistöistä.
