Uusi vuosi on ovella. Jotenkin virkistävää, aina!
Unelmoinnilla on valtava voima. Pidän siitä, että asetan itselleni tavoitteita ja yleensä tavoitteet polveutuvat unelmista. Kun joku asia on mielessäni riittävän kauan, alan pohtimaan kuinka sen voisi toteuttaa. Kaikista tavoitteista ei tule unelmia, eikä unelmista tavoitteita, eikä tarvitsekaan.
Moni sanoo, että toivoo uudelta vuodelta onnellisuutta ja terveyttä, eikä muuta pyydä. Mutta mistä se onnellisuus syntyy? Entä onko terveydessä jotain asioita, joihin voi itse vaikuttaa? Elämä on jonkin verran sitä, mitä meille sattuu ja loput sitten asioita, joihin voimme vaikuttaa. Vähintään voimme vaikuttaa siihen, kuinka erilaisiin asioihin suhtaudumme.
Ehkäpä uuden vuoden kynnyksellä tehtävillä ”lupauksilla” on huono kaiku, koska ne ovat usein liian epärealistista tai epäselviä. Pilko, pilko ja pilko, enkä puhu nyt vain kasviksista! Pura unelmasi palasiksi, tee palasista konkreettisia ja aseta ne aikajanalle.
Elämä on jonkin verran sitä, mitä meille sattuu ja loput sitten asioita, joihin voimme vaikuttaa.
Unelma onnellisuudesta saattaa olla aidosti myös sellainen, että saisi pitää kaiken sen, mitä nyt jo on. Tähän ajatukseen liittyy syvä kiitollisuus itsessään. Mutta elämä harvoin on sellainen stabiili tila, jossa mikään ei muutu.
Tavoitteissa – uuden vuoden tai muuten vain – on oleellista se, mistä ne tulevat. Ovatko tavoitteet aidosti omiasi, vai kumpuaako ne jostain ulkopuolelta. Itsekin olen tehnyt aivan epärealistisia (uuden vuoden) tavoitteita, jotka ovat tuoneet tullessaan enemmän pahaa kuin hyvää mieltä. Huono tavoite on sellainen, joka ei motivoi tai sen saavuttaminen on liian vaikeaa. Epäonnistuminen tuntuu siltä, että olisi vain kaivanut itselleen kuoppaa ja lopuksi kompastuu sinne.
Miksi edes pitäisi tehdä tavoitteita koko vuodeksi? Jos vaikka tekisi alkuun tavoitteen tai päämäärän tammikuun ekaksi viikoksi ja katsoisi sitten, kuinka ajatus kantaa.
Unelmat tarvitsevat aikaa ja tyhjää tilaa. Väliviikolla suklaakonvehtien äärellä olen sitä mieltä, että ensi vuonna teen maisterin tutkinnon, rakennan talon ja juoksen puolimaratonin. Pilvilinnojen rakentelu on myös osa elämää ja uskon, että ehkä ensi vuonna vähintään suoritan jonkun verkkokurssin ja käyn lenkillä. Tavoitteet kun on skaalattava voimavaroihin niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti, mutta unelmat voivat olla mitä vain.
Ei siis kuuta taivaalta vieläkään vuonna 2022, mutta onneksi liuta tähtihetkiä riittää.
Hyvää, onnellista ja tasapainoista uutta vuotta ja sieluun sopivia unelmia! Kiitos tästä vuodesta, olen iloinen että olet siellä ♥