Hei sunnuntaihin!
Miten siellä herättiin talviaikaan? Minä olin hereillä kännykän mukaan kello kuusi ja yllätys olikin iloinen, kun kello olikin vanhaa aikaa jo seitsemän. Tunti lisää tähän sunnuntaihin on ihan tervetullut, vaikka nyt iltahämärä laskeutuu entistä aikaisemmin. Tänään ajattelin kirjoitella ajatuksiani ilmastonmuutokseen liittyen (vaikka se superhaastavaa onkin), asiasta joka koskettaa meitä ihan jokaista.
Palataan ajassa muutama viikko taaksepäin.
Kaksi viikkoa sitten ostin maanantaiaamuna lennot perheelle aurinkolomalle kesken synkintä kaamosta. Syitä reissulle on monia; olin tehnyt paljon töitä ja ylittänyt tavoitteitani. Alkuvuodesta käynnistyvä mökkiprojekti pitää meidät ensi kesänä Suomessa. Marraskuu on minulle vuoden haastavin kuukausi. Valohoito voisi auttaa pojan atooppisen ihon oireisiin. Perheen yhteinen aika on ollut kortilla ja kaipaamme kiireettömyyttä yhdessä. Lisäksi sain hyvän yhteistyömahdollisuuden. Ja tahdon niiiiin lomalle!
Matka aurinkoiseen Arabiemiraatteihin, klik.
Iltapäivällä avaan uutiset ja kuulen madonluvut tuoreesta ilmastoraportista. Ilo reissusta vaihtuu huoleen, ihan kuin taikaiskusta maailma olisi muuttunut sellaiseksi, että nyt ei ainakaan passaa enää lentää minnekään.
Raportti on pitkä ja kattava, mutta sen oleellisimman annin voi tiivistää näin:
Kansainvälinen ilmastonmuutospaneeli vaatii nopeita ja laaja-alaisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Jotta maapallon lämpeneminen saadaan pysäytettyä 1,5 asteeseen, muutoksia pitää tehdä kaikilla elämänalueilla: asumisessa, maankäytössä, liikenteessä, ruuantuotannossa, teollisuudessa ja energiassa.
Jos maapallo lämpenee keskimäärin kaksi astetta, Suomi lämpenee neljä astetta. Raportti alleviivaa, että ero 1,5 asteen ja kahden asteen lämpenemisen välillä ovat paljon dramaattisempia kuin aiemmin on luultu.
Kahden asteen lämpenemisen takia merenpinta nousisi enemmän ja tuhoaisi miljoonien ihmisten koteja. Ruuantuotanto vaikeutuisi, mikä lisäisi nälkäisiä. Merijää sulaisi, ja puhtaan veden puute vaivaisi sataa miljoonaa ihmistä enemmän kuin 1,5 asteen lämpenemisessä. Kaikki maailman korallit tuhoutuisivat (lähde: HS).
Näiden kahden viikon ajan olen käynyt useita keskusteluja ilmastonmuutoksesta sekä lukenut useita artikkeleita ja blogipostauksia. Yhteenvetona voin sanoa, että hyvä että meitä ahdistaa, sillä se tarkoittaa, että jotain muuttuu.
Päällimmäinen ajatus on se, että uskon muutokseen. Uskon siihen, että löydämme erilaisia tapoja hillitä ilmastonmuutosta poliittisilla päätöksillä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Olen kasvanut vihreässä perheessä, jossa nyt otsikoissa olevat teemat ovat olleet osa arkea niin puheissa kuin teossa. Itselläni on toki pitkä “syntilista” yksityisautoilevana, silloin tällöin lentävänä lapsellisena sekasyöjänä.
Nyt en puutu politiikkaan, vaan pohdin asiaa yksilötasolla. Mitä minä voin tehdä?
Liikkuminen
En aio peruuttaa lentolippuja ja pysyä loppuelämääni kotimaan kamaralla. Mutta voin pohtia, milloin on järkevää lentää. Päivän pikareissu lentäen pressilounalle Tukholmaan ei ole millään mittarilla järkevää resurssien käyttöä. Olisi hyvä miettiä, kuinka kauan kohdemaassa on ja onko reissu todella tekemisen arvoinen. Tuttavapiirin liikemiehet ja -naiset ovat jo vähentäneet lentämistä, koska etätyömahdollisuudet kansainvälisesti ovat kehittyneet hurjasti. Enää ei tarvitse lentää yhtä kokousta varten toiseen maahan.
Minua kiinnostaa sähköpyöräily ja ensi keväänä aloitan säännöllisen työmatkapyöräilyn (12 km / suunta). Tämä ei ole pelkkä ekoteko, vaan haluan myös lisätä hyötyliikunnan määrää arjessani. Itse asiassa koen, että mitä useammin voimme yhdistää yksilön ja luonnon hyvinvoinnin, löydämme viisastenkiven muutokseen.
Juna tai bussi on valintani pidemmillä kotimaan matkoilla jo nytkin, ellei mukana ole koko perhe.
Ruokailu
Kasvisruuan painotus on myös kuin sähköpyöräily; koen asiassa sekä henkilökohtaista (toki myös perheen) ja luonnon hyötyä. Satokausikalenterityyppinen ajattelu lisääntyy koko ajan ja olisihan sekä ravinnollisesti että ekologisesti järkevää syödä sellaista ruokaa, jota ei tuoda laivalla valtamerien yli säilöntäaineisiin verhottuna.
Mitä lähempää, sen parempaa.
Tässäkään asiassa ääripäät eivät houkuttele; jo pieni lisäys on hyvä alku, eikä tarvitse olla ehdottomasti jotain ellei halua. Raportissa otetaan kantaa siihen, että elämäntapavalinnoilla on aidosti ilmastovaikutuksia ja tässä eritysasemassa on vähemmän resursseja kuluttavat ruokailutottumukset.
Arjen pienet valinnat
Mikään ei muutu, jos miettii että minun ei tarvitse, koska joku muukaan ei tee. Kestokassit, take a way-mukit ja parhaina päätöksinä kokonaan ostamatta jättäminen, jos ei oikeasti tarvitse, ovat hyviä alkuja.
Tässäkin huomaan, että asenneilmapiiri muuttuu. Eilen olin Leo´s Leikkimaassa lasten kanssa, jossa vesipisteellä on laseja sekä muovimukeja vierekkäin. Käytännössä kaikki lapset ottivat muovimukin, hörppäsi vettä ja heitti mukin pois. Parin-kolmen tunnin touhukkaan vierailun aikana lapsi käy juomassa useamman kerran ja ottaa aina uuden mukin. Ei mitään järkeä. Aikaisemmin tällaiseen ei ehkä olisi edes niin kiinnittänyt huomiota, mutta nyt toimintamalli tuntui typerältä. Kun näitä pieniäkin toimintamalleja aletaan kyseenalaistamaan jokaisessa yhteisössä, alkaa muutosta tulla.
Asuminen
Blogini ydinteeman mukaisesti muutama ajatus asumisesta ja siihen liittyvistä ekologista valinnoista. Mökkiprojektissa pureudun teemaan syvälle käytännössä, sillä onhan meidän valintamme luontoystävällisiä aina aurinkosähköstä biohajottavaan huussiin. Toisaalta uuden rakentaminen on kuormittavaa, mutta ehkäpä elämä siellä kompensoi kulutusta.
Yleensäkin minua kiinnostaa tällä hetkellä kaunis, mutta kompakti asuminen. Tämä talo on rakas, mutta uskoisin että kun lapset vähän kasvavat siirrymme pienempiin neliöihin lähemmäs keskustaa.
Mutta entäs ne pikkuiset valinnat kodin seinien sisällä?
✗ veden kulutus: pikaiset suihkut, tiskien huuhtelu altaassa, täydet koneelliset
✗ valojen ja laitteiden virran katkaisu kun niitä ei tarvita
✗ ekologiset valinnat niin kosmetiikassa kuin pesuainessakin (tämäkään ei ole kaikki tai ei mitään-kysymys)
✗ lajittelu ja kierrättäminen (koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, itse pitäisi terästäytyä muovin keräyksessä)
Mitä sinä suosittelet?
Kuinka tästä puhutaan?
Ahdistaa, se on jo sanottu. Epämukavuusalueella ollaan hyvin vahvasti. Mutta pupu ei voi enää työntää päätä pusikkoon, sillä häntä vilkkuu ja kauas!
Ei todellakaan tarvitse olla täydellinen, voidakseen puhua ekologisuudesta. Tarvitaan kannustusta, hyviä esimerkkejä, yksilön ja luonnon etujen yhdistämistä, verohelpotuksia, porkkanoita, pienen pieniä tekoja sekä ennen kaikkea hyvää ja kannustavaa puhetta. Iloa siitä, että pidetään huolta yhteisestä ympäristöstä ja samalla myös hyödytään siitä itse sekä pienessä että isossa kuvassa.
Tarvitaan enemmän sitä iloa, että hyvän valinnan tehtyään voi olla ylpeä juuri siitä pienestä asiasta. Hei, viime viikolla suljin suihkun joka kerta kun levitin shampoota! Saat palkaksi myös pienemmän vesilaskun. Pyöräilin kerran autoilun sijaan tai pudotin kotini lämpötilaa yhdellä asteella. Hienoa!
Voi toki olla paljon radikaalimpikin. Sellaisetkin ajat meillä saattaa ihan kaikilla olla vielä edessä. Tai jos ei juuri meillä, niin lapsillamme tai heidän lapsillaan.
Huhtikuussa 2019 on eduskuntavaalit. Kysy ehdokkaaltasi puoluekannasta riippumatta, miten hän suhtautuu ilmastonmuutokseen ja kuinka hän päättäjänä aikoo edesauttaa maapallon lämpenemisen hillitsemistä.
Meille satoi ensilumi, joka on viihtynyt maassa jo muutaman päivän. Maisema terassilta näyttää kauniilta ja valoisalta. Neljä vuodenaikaa on elämys, josta monessa maailmankolkassa saadaan vain haaveilla. Se marraskuukin, jota niin kovasti haluan pakoon, kuuluu tähän pakettiin.
Kaikella on oma merkityksensä. Vaikka lennämme lämpöön, voin tehdä muita parempia valintoja. Ja kompsensoin ne lennot, kunhan saan järkevästi selville, mikä instanssi on siinä paras. Ennen kaikkea, yritetään uskaltaa puhua ekologisuudesta ja hyvistä valinnoista vähemmällä vertailulla ja enemmällä kannustamisella.
Tämä on yhteinen juttu.