Aloitin tänään uudessa työssä. Tutut rutiinit laitettiin uusiksi, työmatka muuttui ja sisäistettävien asioiden lista on melkoinen. Kipittelin sokkeloisilla käytävillä ja ihmettelin, kun IT-tuki asensi uutta tietokonetta. Sain oman työhuoneen ja monta uutta kollegaa. Istuin huuli pyöreänä ensimmäisessä asiakaspalaverissa ja kyselin pikkuisen tyhmiä. ”Joo, hän on ekaa päivää täällä töissä”.
Ai että, ihan parasta!
Edellinen työsuhteeni kesti 5,5 vuotta, sitä edeltävä nelisen vuotta (olikin määräaikainen hanke) ja sitä edeltävä lähes vuosikymmenen. Olen siis suht pitkien työsuhteiden nainen. Ja onnekaskin, sillä olen saanut tehdä mielenkiintoisia ja monipuolisia töitä hienoissa tiimeissä.
En mitenkään etsinyt uusia töitä, mutta tähdet taisivat olla kohdillaan. Yritys etsi viestinnän asiantuntijaa monipuoliseen tehtävään, jossa yhdistyi todella moni innostava asia jopa sitä radioliiketoimintaa myöten, josta olen joskus ääneenkin haaveillut.
Ja sitten hyppäsin! Pois tutusta, hyvästä työstä. Hirvittihän se vähän, mutta samaan aikaan tuntui oikelta. Joskus on vain uskallettava.
Kun sanotaan, että pitää kuunnella sydäntään, se kuulostaa helposti pehmeältä pumpulilta, hömpältä ja haaveilulta. Työ on kuitenkin iso osa elämää, joten ei ole samantekevää, kuinka aikansa käyttää. Minulla oli yksi selkeä haaveammatti jo yläkoulussa ja se oli (radio)toimittaja. Tet-harjoittelussa eräs konkari varoitteli minua, miten kamalan vaikeaa olisi päästä yliopistoon lukemaan viestintää. ”Siellä pitää olla terävä lukupää. ” Takkuisilla matematiikan opinnollani mietin, että ei mitään asiaa. Olen juuri se tyyppi, joka meni lukioon, jotta saisin kolme vuotta lisää aikaa miettiä, mikä minusta tulee isona.
Otin arvostamani toimittajakonkarin sanat absoluuttisena totena, enkä enää edes kuvitellut pääseväni sisään viestinnän laitokselle. Ylioppilastodistuskin sen kertoi, olin joko hyvä tai huono; matematiikassa ja ruotsissa surkea, äidinkielessä ja monissa reaaliaineissa hyvä. Mutta en sellainen terävä lukupää, jolla olisi päästy unelmien opintoihin.
Olisipa joku kertonut 19 -vuotiaalle minulle, että kyllä sinne unelmien opintoihin voi päästä, esimerkiksi tekemällä hommia. Tai sanonut, että haaveilemallesi polulle on monta reittiä, etsi omasi! Tai lausunut vaikka muutaman kannustavan sanan sen sijaan, että olisi korostanut kuinka vaikeaa kaikki varmasti tulee olemaan, ihan mahdotonta melkein. Tai vaikka ollut hiljaa, jos ei ole mitään motivoivaa sanottavaa.
En koskaan tehnyt siitä isoa numeroa, että en hakenut yliopistoon. Ammattikorkeakoulusta löytyi omalta tuntuva linja silloin markkinoinnin huippuyksiköksi nimetystä Tiimiakatemiasta ja nautin todella paljon tiimijohtamisesta, projektioppimisesta ja yrittäjyydesta sen kaikkine puolineen. Jo opintojen loppuvaihessa pääsin lukioihin vetämään yrittäjyyskursseja ja luomaan siipiä omaa tietään etsiville nuorille.
Pidin huolta, että nostin ja kannustin. Enkä sanonut koskaan, että joku olisi vaikeaa saati mahdotonta.
Intohimot, vahvuudet ja oma polku; ne ovat varmasti asioita, joita jokainen pohtii. Miten haluaa käyttää viikossa keskimäärin 40 tuntia? Miltä työ tuntuu? Kenen kanssa sitä tekee? Mikä on työn merkitys henkilökohtaisesti, entä isossa kuvassa? Nautinko siitä mitä teen? Olenko hyvä, saanko kehittyä? Saanko palautetta, yhtä lailla rakentavaa ja kannustavaa? Uskooko joku minuun ja pitää panostani tärkeänä? Minne olen matkalla?
Nyt olen 38-vuotias ja varmasti parhaat työvuoteni ovat vasta tulossa. Perhe on koossa ja vaativimmat pikkulapsivuodet takanapäin. Jokainen vuosi on tuonut lisää varmuutta paitsi ammatillisesti, myös siinä kuka itse olen. En jaksa stressata pienistä asioista tai takertua lillukanvarsiin, sillä on aina muutakin pohdittavaa. On hyvä olla omissa nahoissaan ja se näkyy myös siinä, mitä tekee työssä. Ymmärrän, että ei todellakaan osaa kaikkea ja siksi arvostan toimivaa tiimityötä.
Tärkeimpänä tajuan, että aika usein riittää, että tekee käytettävissä olevassa ajassa ja olemassa olevilla resursseilla parhaansa.
Tänään aloitin viestinnän asiantuntijana. Tehtävässä, johon voisi äkkiseltään luulla tarvittavan viestinnän tutkinnon yliopistosta. Itse asiassa se, mitä ja miten olen asioita työelämässä tehnyt olivatkin ratkaisevampia asioita kuin koulutus, joka itse asiassa ohitettiin aika pienenä seikkana rekryssä.
Enkä todellakaan väheksy yliopistokoulutusta, vaan arvostan valtavan paljon akateemista ajattelua ja osaamista, mutta haluan sanoa, että se ei ole kaikki kaikessa. Haaveilen kyllä itsekin jatko-opinnoista, kenties kun lapset vähän kasvavat. En kenenkään muun vuoksi, kun itseni.
Monet asiat myös johdattavat eteenpäin. Oma blogini, kaikessa hömppäisyydessään, on ollut yksi suunnannäyttäjä markkinoinnin ja viestinnän maailmassa. Ei siis kannata aliarvioida aktiivisuutta sellaisillakaan elämän osa-alueilla, joista ei välttämättä heti ja suoraan pysty vetämään yhtäläisyysmerkkejä työelämään. Kun tekee asioita, joihin kokee vetoa ja intohimoa, ne kuljettavat eteenpäin ja rakentaa kultaakin arvokkaampaa verkostoa.
Tässä sitä ollaan, innostuneena, uteliaana ja kiitollisena uuden alun äärellä. Teimme pienen esittelyvideonkin, joten jos kovasti kiinnostaa, mikä tämä uusi firma ja pesti on, täältä se löytyy.
Millainen polku sinulla on ollut nykyiseen työhön? Onko oma tie löytynyt vai vieläkö etsit sitä omaa juttua?
28 Kommentit
Ihan mieletön kirjoitus! Niin kannustava, inspiroiva, innostava ja ajatuksia herättävä. Kiitos tästä!
Niin ja onnea uudesta työstä 😉
Voi kiitos S palautteestasi, joka saa suupielet korviin. Kiitos, että luet! <3
Onnea uuteen työhödi, Kerttu! Olipa mukava lukea tämä postaus. Minä haaveilin taiteilijuudesta yläkouluikäisenä. Äitini kannusti muulle alalle, sillä taide ei juuri elätä. Pidä se harrastuksena. Pidin. Opiskelin muille aloille. Työllistän itseni teiteella. Nautin! En ole katkera äidilleni. Kävin hyvät koulut, joista on ollut hyötyä elämässäni ja taiteilijan työssänikin.
Hei Virpi ja kiitos ajatuksistasi! Upea kuulla, että saat tehdä sitä työksi, mitä rakastat. Ja toisaalta ymmmärrän äitisi pointin, ei missään asiassa kannata jäädä vain yhden kortin varaan. Monipuolisuus on paras vakuutus, jos yksi asia ei työllistä, voi tehdä jotain muuta. Taideura on erittäin kunnianhimoinen tavoite ja saat olla todella ylpeä siitä, että olet onnistunut! <3
Onnea uuteen työhön!
Postaus oli todella kiinnostava ja video myös.
Tsemppiä viikkoon!
Kiitos, ihana kuulla! Tsemppiä sinnekin, hyvin me vedetään <3
Ihana teksti! Ensiksi onnea uuteen hyppyysi! On tärkeää tehdö juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu! Kehitystarinasi tuntui niin ”omalta ”…hyvin samansuuntaisesti ajattelen itsekin ja oma elämä on kuljettanut minua asiasta toiseen koulutuksesta huolimatta tai sen vuoksi! Persoona ja kokemus (sekä elämän- että työ-) ovat ratkaisevia kun itse rekrytoin uusia ihmisiä eri tehtäviin. Paljon iloista uuden oppimimista päiviisi, toivottavasti törmäillään!❤
Kiitos Erja! Muistankin, että keskustelimme vähän tätä liipaten, polku ei ole aina se suorin ja lyhin, mutta ehkäpä sitä kautta oppii eniten. Ihanaa lomaa sinne auringon alle, anna akkujen latautua <3
Kiitos, Kerttu! Et tiedäkään miten paljon tämä merkitsi. Kipuilen ja olen kipuillut koko aikuisikäni omaa suuntaani, joka ei taloudellisen taantuman aikaan valmistuminen vienyt sinne minne halusin
Ja sivuraiteelle se onkin vienyt… Mutta nyt senkin osaa nähdä ja arvostaa suurena rikkautena. Nyt olen sellaisessa paikassa töissä jossa se kaikki osataan nähdä suurena osaamisena. Se kaikki mitä pidin ihan höpönä ja karmeana sekametelisoppana cv:ssäni! En vieläkään ole sillä alalla mitä varten opiskelin, mutta tämä nykyinen työ on eheyttänyt ja vahvistanut itseäni niin että lähdin opiskelemaan avoimeen yliopistoon lisää alasta. Periksi ei anneta 😀 Ehkä se suunta sieltä lopulta, monen mutkan kautta, lopulta osuu kohdalleen.
Onnea uuteen työhön, tämän tekstin jälkeen on selvää että olet juuri oikea henkilö tehtävään! <3
Hei Jenni ja kiitos tarinastasi! Upea juttu, että olet löytänyt paikan, jossa viihdyt ja osaamistasi arvostetaan. Avoimen opinnot varmasti antavat syvyyttä ja varmasti alkaa kokemustakin olla sen verran, että ei ihan keltanokkana tarvitse työpaikalla olla. Aika monen asian voi opetella, mutta asenne, kyky oppia uutta ja vuorovaikutustaidot ovat niitä, joita arvostetaan alalla kun alalla. Voimia sinne opintoihin ja lämmin kiitos tsempeistä!
Niin Kerttumaista ja upeaa tekstiä! Onnea uuteen työhösi, kaikki ovet ovat avoinna!
Olipas kauniisti sanottu, lämmin kiitos Villis!
Onnea, ihana ja inspiroiva teksti joka osui ja upposi! Itsekin muistan lukiossa kuulleeni, että kauppetieteelliseen hakiessa pitäisi olla hyvä matiikassa ja niinpä lyhyen matematiikan läpäisseenä ja kirjoituksissakin matematiikan skipanneena, en edes hakenut vaikka mieli olisi tehnyt. Niinpä hain ja pääsin lukemaan yliopistoon humanistisia aineita ja ihan hyvä valinta sekin oli, sain oman alan töitä jne… Nyt pari vuotta sitten, kolmevitosena 3 lapsen äitinä, päätin vihdoin lähteä yrittämään toteuttaa tätä kaivelemaan jäänyttä haavettani. Hain ja pääsin maisterilinjalle lukemaan palvelujohtamista ja viime keväänä sain KTM-paperit kouraan 🙂 Koskaan ei siis kannata luovuttaa tai antaa periksi, ei varsinkaan sen perusteella mitä joku muu sanoo. Edelleenkään en tiedä mitä isona haluaisin tehdä, mutta niinkuin tähänkin mennessä, askel askeleelta etenen aina johonkin suuntaan ja työpaikkaan ja jokainen antaa paljon ja johdattaa aina eteenpäin.
Vau Jenni, mahtava tarina sinulla! Ja taas osoittaa hyvin sen, että latistajat pitäkööt suunsa kiinni 😀 Nyt sinulla on kaksi tutkintoja, jotka varmasti tukevat toinen toistaan. Ja koko ajatus siitä, mitä tekee ”isona” on aika vanhanaikainen, enemminkin voisi pohtia, missä olen hyvä ja mikä innostaa. Iloa pohdintoihin!
Ihana ja niin inspiroiva teksti Kerttu! Itse olen vielä oman työurani alussa ja opiskelujakin on vielä vuosi jäljellä, mutta on niin inspiroivaa lukea, että oman urapolun voi löytää monella eri tavoin. Itseäni on ahdistanut kovasti se ajatus, että koulutukseni rajaa mahdollisuudet vain tiettyyn töihin, mutta pikkuhiljaa itsellekin alkaa valjeta se, miten paljon on itsestäni kiinni mihin sitten loppujen lopuksi päädynkin. Toivottavasti vielä jonain päivänä olen samassa tilanteessa kuin sinä ja voin oikeasti olla tyytyväinen siihen, mitä työtä sitten päädynkin tekemään. Hurjasti siis onnea uudesta työpaikasta ja kiitos tästä tekstistä, jonka jaoit meidän lukijoiden kanssa!:)
Hei Riikka ja kiitos kun osallistut keskusteluun! Koulutus on toki tärkeää, mutta suunta löytyy tekemällä ja kokeilemalla, kuuntelemalla mitä sydän sanoo. Sinulla on varmasti ihan kaikki mahdollisuudet edessä! Rohkeasti vaan kokeilemaan siipiään ja nöyrästi oppimaan uutta, menemään myös sinne epämukavuusalueelle. Minäkin uudessa työssä olen välillä kujalla, mutta silti luotan, että pian hommat hahmottuvat 🙂
Onnea uuteen työhön ja vaihtaminen virkistää! Itse tein muutama vuosi sitten ison ratkaisun ja sanoin itseni irti vakituisesta työsuhteesta jotta voisin itse paremmin ja saisin toteuttaa nuoruuden haaveammatin. Nyt olen uudessa työssä ja koulussa samaan aikaan. Tämä tuntui nyt oikealta ja hyvä että ratkaisun uskalsin tehdä.
Hei Anu! Ihana kuulla, että olet toteuttanut unelmasi, arvostan! Meillä on vain yksi elämä ja jos on haaveita, kyllä niitä kannattaa myös tavoitella.
Paljon onnea uuden työn johdosta! Minun ympärilläni tosi moni on kans vaihtanut työpaikkaa ja itselle tulee sellainen stressi, että pitäisikö minunkin, vaikka viihdyn työpaikassani. Katsotaan miten minun käy 🙂
Kiitos Jonna! Älä stressaa, jos työssä on kaikki hyvin, niin nauti siitä <3. Tietenkin voi seurata markkinaa ja mahdollisuuksia ihan yleissivistyksen kannalta, jos joku unelmahomma joskus avautuu 🙂 Tsemppiä pohdintoihin!
Onnea ihan mielettömästi uusiin haasteisiin! Seuraavat viikot ja kuukaudet tulevat olemaan varmasti inspiroivia ja antoisia.
Vaihdoin itse työpaikkaa vuoden alussa, ja myös minulla oli sellainen tilanne, ettei paperilla koulutukseni ollut riittävä. Juurikin blogista sain tarpeeksi näyttöä sille, että minusta on hakemaani työhön. Vaikka koulutus on tärkeää, ei se tosiaankaan ole kaikki kaikessa, kuten sanoit.
Lämmin kiitos Essi! Ihana kuulla, että olet löytänyt mieleisen työn ja blogi on auttanut eteenpäin. Onhan tämä aikamoinen julkinen ”työnäyte” sekä hyvässä että ehkä jonkun mielestä pahassa, mutta ainakin tietää mitä saa 😀
Todella hyvä kirjoitus, jonka teemoihin varmasti moni voi samaistua! Työ todellakin vie suuren osan ajastamme, joten olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että joskus on hyvä pysähtyä miettimään onko täysin tyytyväinen nykytilaan, vai voisiko työpaikan vaihdos kenties tuoda mukanaan jotain vielä mielekkäämpää. Samaistua voin myös siihen, että jokainen työ, (tai koulutus) tai joskus jopa harrastus ohjaa meitä eteenpäin, ja on jollain tavalla hyödyksi melkein työssä kuin työssä, vaikka sitä ei heti tulisi ajatelleeksi!
Itselläni on yhdet maisterin paperit ja alan töitä olen nyt jonkin verran tehnyt. Olen pohtinut kuitenkin hakemista opinto-ohjauksen maisteriohjelmaan, koska se kiinnostaisi kovasti, ja tukisi myös nykyisiä tehtäviäni. Opiskellahan ei voi myöskään koskaan liikaa. 🙂 Tuo opiskelupaikka tosin tarkoittaisi kohdallani monen tunnin matkustusta päivässä toiselle paikkakunnalle, joka on perheelliselle aika haastava yhtälö, kuten koko opiskelijaksi heittäytyminen. Toisaalta ajattelen, että asiat kyllä järjestyvät, tavalla tai toisella, jos niitä todella haluaa. Oletko itse muuten harkinnut, jos kävisit vaikka avoimen yliopiston puolella omaan tahtiin jotain viestinnän kursseja, ja tällä tavalla saisit varmistusta sille onko jatko-opinnot sun juttu? Tässä kirjoituksessa oli niin monta hyvää pointtia, jota olisin voinut kommentoida, mutta jotta kommentista ei tule kilometrin mittaista, päätän tältä erää tähän. 🙂 Kiitos muuten ihanasta blogista ja ig-tilistä. Molemmissa on aina niin positiivinen tekemisen meininki, sinulla sujuva kynä, kuvat kauniita, ja aiheet mielenkiintoisia laidasta laitaan.
Mukavaa talven jatkoa.
Hei Amanda ja kiitos pohdistelevasta ja kattavasta kommentista, tosi kiva kun osallistut keskusteluun. Avoimen opinnot olisivat varmasti hyvä avaus, ainoastaan tilanne on se, että jostain on luovuttava, ennen kuin voi ottaa jotain isompaa tavoitetta elämään. Nyt kun on täysipäiväinen työ, blogiin liittyvä yritystoiminta, pienet lapset, vuorotyötä tekevä puoliso, mökkiprojekti sun muuta, niin opiskeleminen tavoittelemallani intensiteetillä ei ole realistinen. Mutta lapset kasvaa ja eihän sitä tietä, koska blogin kirjoittaminen loppuu, joten uusia aikaikkunoita avautuu.
Hienoa kuulla, että olet saanut hyvin opintoja maaliin ja haluat opiskella vielä lisääkin. Varmasti mahdollinen paletti, kun vain miettii kokonaisuuden niin, että ei kuormitu liikaa ja kotihommat pyörii.
Tsemppiä sinne pohdintoihin ja kiitos kannustuksesta! <3
Onnea uuteen työhön Kerttu.
Täytyy sanoa, että mä muistan hyvin sen nuoren määrätietoisen naisen, joka oli antamassa nuorille siipiä. ❤️
Löysin blogiisi siskoni suosituksen kautta ja oli iloinen yllätys, että kirjoittaja tuntui tutulta. Blogisi on inspiroivaa luettavaa. Harvoin blogeja kommentoin, mutta nyt oli ihan pakko.
Suurkiitos Katja ja onpas hauskaa, että löysit blogiini! Ne oli hyviä ja ikimuistoisia aikoja, ihana on silloin tällöin törmätä nuoriin, joita sai silloin valmentaa. Isolla sydämellä tehtiin hommia silloin ja nyt, vaikka tehtävät ovatkin melkoisesti muuttuneet. Kaikkea hyvää sinulle!
Onnea uuteen työhön! Aivan huppua, miten olet löytänyt oman polkusi.
Sellainen havainto välähti mieleeni, että olin aina luullut/olettanut/keksinyt sinun olevan kauppatieteiden maisteri, jolla on ollut viestintä sivuaineena tai muuten vain voimakas kiinnostus viestintään. Olipa kiva kuulla koulutustaustastasi ja urapolkusi. Blogisi on niin ammattitaidolla tehty kuvia ja tekstiä myöten, että tätä on aina ihana lukea ja inspiroitua.
Hei ja kiitos viestistäsi! Olen siis tradenomi, toki opiskellut paljon vuosien varrella muutakin, mutta tämä siis perustutkintona. Katsotaan, minne opiskelu- ja urapolku vielä vie 🙂 Laitan kannustavat sanasi talteen sydämeen, kiitos!