Eloa otsatukan kanssa on tasan kuukausi ja ajattelin tehdä pienen päivityksen siitä, kuinka me nykyään tulemme toimeen. Kun uusi malli nelisen viikkoa sitten napsaistiin, tuntui alkuun vähän hämmentyneeltä. Okei, kyseessä on vain hiukset, jotka kasvavat takaisin, eivätkä muutenkaan kuulu maailman tärkeimpiin asioihin, mutta silti.
Pidän siitä, että ulkonäköä ei tarvitse liiemmin ajatella: vaatteet ovat mukavia ja istuvia, meikki pysyy siellä missä pitääkin ja hiukset ovat nopeat ja helpot laittaa. Vaikka sanon, että en halua liikkeellä ollessani miettiä juurikaan ulkonäköä, ei asia ole minulle yhdentekevä.
Kysymys ei ole siitä, miltä näyttää vaan miltä tuntuu. Koen, että kun on ulkoisesti on perusasiat kunnossa, olo on silloin itsevarma, eikä ulkönäköä tarvitse edes miettiä.
Otsatukan plussat:
– Nopein nuorennusleikkaus, jonka tiedän! Aika moni on antanut palautetta, että otsahiusten myötä look näyttää pikkuisen nuoremmalta. Seuraaviin pyöreisiin on enää pari vuotta, on hyvä aika ottaa lisää konsteja käyttöön!
– Heippa vain kireälle “takatukalle”. Pidän hiuksia aika paljon kiinni ja usein ponkkari on aika napakkaa. Otsahiukset tekevät kampauksesta lempeämmän.
– Wash & go! Kuinka näppärää, että voi aamulla pestä vain otsatukan lavuaarissa, laittaa hiuksiin kuivasampoota ja ostaa näin yhden lisäpäivän ennen varsinaista hiustenpesua.
– Jotain uutta: otsahiukset ovat nopea tapa muuttaa omaa ulkonäköä aika paljon. Varsinkin, jos leikkaa pitkän mallin, sen kasvattaminen pois ei ole mielen muuttuessa mahdoton homma.
Otsatukan miinukset
– Joskus tuntuu, että otsis kasvaa nopeammin kuin muut hiukset. Kuukauden aikana olen jo kerran käynyt sen kampaajalla leikkaamassa ja nyt on taas tilanne, että saksille olisi tarvetta. Tykkään siitä, että otsatukka on skarppi, mutta myös aika pitkä. Tässä just passelissa mitassa se pysyy vain parisen viikkoa. (Myönnän, että olen saattanut napsia sitä myös kynsisaksilla.)
– Tuuliset päivät ja hiukset ovat todellakin tuulen viemää. Kampa pitää olla vakiovarusteena laukussa, eikä pikkuinen hiuslakkapurkkikaan haittaa.
– Hattu tai pyöräilykypärä päähän ja hyvä tukkapäivä kääntyy huonommaksi. Vielä ei ole ollut tätä haastetta, mutta pakkasten saapuessa varmasti hermoilen pipojen kanssa. Olen muuten haaveillut aloittavani työmatkapyöräilyn ja luulen, että perillä pitää varata aikaa hiustenlaittoon.
– Urheilu ja pinnit: en vain kestä, jos urheillessa tai vaikka siivotessa hiukset heiluvat kasvoilla. Niinpä pinnit ja pannat ovat tulleet tutuiksi. Ja se tunne, kun ennen hikijumppaa etsit pukuhuoneessa pinniä, jota ei ole mukana..!
Niin, että kannattiko leikata?
Kannatti se. Ihminen katuu sitä paitsi keskimäärin useammin asioita, joita jättää tekemättä kuin joita tekee. Kuukauden jälkeen tulemme ihan mainiosti juttuun. Kunhan vain muistaisin vielä ostaa ihan oikeat hiustenleikkaussakset ja pitää pinniä aina laukussa.
Kuvat: Maru Hautala