Eilen en tehnyt mitään.
Tai no miten sen nyt ottaa. Herätessä putsasin mökin terassin kaiteet, kävin aamu-uinnilla, asiantuntija kävi konsultoimassa kaivonhuollossa, laittelin helppoa kesäruokaa, uin vähän lisää, join lasin roseeta terassilla, tein taas ruokaa, uin. Askelmittari kertoi illan tullen, että olin ottanut 3000 askelta. Oli levoton ja vähän turhautunut olo, vaikka kaksi edellistä päivää painettiin Kuopuksen kanssa ympäri Kalajokea aamusta iltaan. Tai ehkä juuri siksi olin vaikeaa pysähtyä.
Kesällä on ollut liikaa kaikkea ihanaa. Olemme käyneet Tallinnassa, Kalajoella ja pääkaupunkiseudulla, mutta enimmäkseen olemme olleet mökillä. Siellä oleminen on niin rakasta, palauttavaa ja mieleistä. Tänään siirrymme kotiin, ainakin hetkeksi. Tytär on riparilla, puoliso töissä, poika ulkona ja koira päiväunilla. Hieman tylsää ja koin inspiraatiota avata blogin. Löysin luonnoksista keskeneräisiä kirjoituksia, joita en ole viimeistellyt ja julkaissut. Kiireessä varmaan jäänyt tekemättä. Ehkä rima on ollut liian korkealla ja vanha mottoni ”parempi tehty kuin täydellinen” on unohtunut.
Miten olen onnistunut maksimoimaan loma vaikutuksen?
Tajuan, että loma alkaa todellakin purra. Arki on kuin utupilvi josssain kaukana. Tiedän sen olevan olemassa, tavallaan kaipaankin sen tuomia rutiineja. Silti on ihanaa kellua vielä hetken lomakuplan kepeydessä, jossa on tunne siitä, että omistan oman aikani. Ja kun se on kaikki hyppysissäni, sitä onkin aika paljon!
Loman tarkoitus on olla palauttava, siksi yksi lomatoiveistani olikin tylsistyminen. Aika pitkään sain lomailla, että sellainen tunne tuli. Tuliko se vahingossa vai olenko tänä kesänä onnistut tekemään palauttamista tukevia valintoja erityisen hyvin? Siis tämä dilemma! Lomalla pitää palautua, mutta palautumista ei voi suorittaa, koska silloin ei palaudu.
Silti on ihanaa kellua vielä hetken lomakuplan kepeydessä, jossa on tunne siitä, että omistan oman aikani.
Mitä tauko sosiaalisesta mediasta antoi?
Ennen tylsyyden tunteen saapumista pidin pienen sometauon. Kirjauduin ulos kaikista kanavista, sillä vaikka sisällöntuottajana teenkin paljon sisältöä myös muille, yllättävän paljon muiden tekemän sisällön kuluttaminen haukkaakin aikaa tai näkymättömiä voimavaroja. Parina päivänä sormet hakeutuivat Instagramin, TikTokin ja Facebookin kuvakkeille, joskus ehtivät avatakin sovelluksen, ennen kuin muistin olevani tauolla. Onneksi kirjautumissivu toimi muistuttajana ja nappasin apin kiinni.
Neljän päivän sometauon kohdalla ajattelin puolileikilläni, että tämä on niin ihanaa, että en halua enää koskaan päivittää mitään kenellekään. Somessa on paljon hyviä puolia, mutta jotenkin etenkin ekstrovertille ihmiselle se tuo paljon fomoa – tunnetta siitä että jää paitsi jostain. Kun ei katsellut tuttujen, vaikuttajien ja ystävien meininkejä, olikin yhtäkkiä aivan täydellisen ihanaa olla juuri siinä missä on. Pitää vielä tarkentaa, että fomo ei ole minulle kateutta, vaan enemmän innostusta. Ja innostuvalle luonteelle sitä inspiraatiota some kyllä tarjoilee.
En ollut päättänyt tauon pituutta ja ehkäpä sitä olisi kannattanut vielä jatkaa. Marja Hintikka jäi kahdeksi kuukaudeksi (!) sometauolle ja kertoi lähtiessään, että jos olisi tehtaassa töissä, ei menisi lomalla sen aulaan hengaamaan. Itsellenikin some on tavallaan työpaikka, mutta ei sitten kuitenkaan ihan ole. Välitilat ovat hankalia.
Tauollani latasin e-kirjaston. Mikä nerokas sovellus, jonka tuottavat Kansalliskirjasto ja yleiset kirjastot yhteistyössä. Mukana on satoja e- ja äänikirjoja sekä aikakauslehtiä. Luin myös fyysisiä kirjoja ja lehtiä, jotka ovat kyllä mainioita maadoittajia. Loman tehtävä on nollata kuormitusta ja lisätä hektisen elämän heikentämää keskittymiskykyä. Siksipä kaikenlaiset keskeyttäjät on hyvä minimoida. Kirjat eivät pingauta viestiä yhtäkkiä tai muistuta vaikka maksamattomasta laskusta kesken rennon lukuhetken.
Yksin, mutta ei yksinäinen
Mites se yksinolo? Miksi alkaa tuntua aika nopeasti siltä, että minut on varmaan unohdettu kokonaan, heh. Pienten lasten kanssa lomaillessa ei yleensä ehdi tylsistymään. Omani ovat jo vähän isompia ja sekin on iso muutos. Tytär on ollut leireillä ja reissuissa ja aika paljon pois kotoa. Kuopuskin alkaa olla hyvin omatoiminen ja dynamiikka muuttuu, kun on vain yksi lapsi kotona. Jos haluaa maksimoida rentoitumisen, irto-oton ja maadoittumisen, someton mää-matka (reissu ilman seuraa) voisi olla kova! Myös kotona on ihanaa olla yksin, mutta silloin pitäisi malttaa olla esim. siivoamatta kaappeja tai hinkkaamatta kylppärin saumoja.
On vissi ero, onko yksinolo toivottua ja ihanaa, vai haikeaa ja yksinäistä. Ehkä tässä pätee myös sama kuin somelomissa, ensin pitää opettaa oma mielensä siihen, että nyt on aika omille ajatuksille. Ja mitä kaikkea sieltä voikaan pulpahtaa esille, kun on aikaa ja mahdollisuutta kuunnella itseään?
Hyvässä lomassa lienee balanssi tärkeintä: ystäviä, perhettä ja hetkiä omien ajatusten seurassa.
Luonto hoitaa
Tänä kesänä olemme viettäneet paljon aikaa luonnossa. Sen ihmeellinen vaikutus auttaa irtautumaan arjesta ja nauttimaan hetkestä. Heinäkuussa mökkiportailla istuessa huomasin yhtäkkiä, että ympärillä oli aivan hiljaista. Alkukesän lintukonsertit olivat vaienneet ja tilalla oli korvia huumaava äänettömyys. Senkin voi siis kuulla, kun pysähtyy.
Luontopolut ovat mainioita matalan kynnyksen tapoja napata saada lapsetkin mukaan metsään. Retkelle on kiva lähteä, siinähän on lupaus seikkailuista ja tietenkin matkaan kuuluu pakata hyvät eväät. Luonnon terveyshyödyistä on olemassa runsaasti tutkittua tietoa ja sanotaan, että luonnossa olo herättää valmiuden havaita myönteisiä tunteita, koettu terveydentila paranee ja tyytyväisyys lisääntyy. Allekirjoitan tämän kyllä mielelläni.
Jos siis lomaa on jäljellä ja palautumisessa on toivomisen varaa, suosittelen testaamaan näitä kolmea asiaa: sometaukoa, yksinoloa (tai sitä palauttavinta seuraa) ja ajan viettämistä luonnossa. Ensi viikolla on luvassa Coldplay-spektaakkeli ja tyttären rippi- ja prometheusjuhlat. Luulen, että kaikki tankattu energia tulee tarpeeseen ja sitten alkaakin arki. Ihanaa ja haikeaa samaan aikaan, just niin kuin parhaat asiat elämässä yleensä ovat.
Ps. Yksi luonnoksissa ollut blogijuttu on muuten otsikoltaan ”miksi mökki tuntuu ihanammalta kuin koti”. Ehkä kirjoitan sen joskus valmiiksi, mutta en täydelliseksi.