Uudessa kodissa on elelty nyt kolmisen viikkoa. Tavarat alkavat löytää paikkansa ja pikkuhiljaa toiminnallisuuksia on hiottu meidän perheelle sopiviksi. Tässä on näkymä ulko-ovelta sisään.
Ennen muuttoa pohdimme, kuinka eteinen toimii lapsiperheessä, sillä se ei ole kovin suuri. Sisäänkäynnille piti kehittää paikka kengille, jotta yleisnäkymä pysyy siistinä ja parketti puhtaana, koska takit jätetään liukuovikaapistoon muutaman metrin päähän. Ulko-oven vieressä on lämmin varasto, jonne olemme suunnitelleet kuivauskaappia sekä lisäsäilytystilaa esim. urheiluvaatteille.
Etsin erilaisia kenkäkaappeja ja vertailin valikoimaa, mutta palasin aina IKEAn Mackapär-kaappiin, jonka mittasuhteet sopivat eteistilaamme täydellisesti. Lisäksi halusin liukuovet, jotka eivät vie tilaa avautuessaan. Kaappeja voisi pinota kaksi päällekkäin, jolloin säilytystilaa olisi jo ruhtinaallisesti. Toki silloin menetetään laskutaso, johon on kiva jättää laukku ja avaimet.
Sisäänkäynnille piti kehittää paikka kengille, jotta yleisnäkymä pysyy siistinä ja parketti puhtaana.
Kaappi kiinnitetään seinään ja sen korkeus on 102 cm ja leveys 80 cm. 35 sentin syvyydestä huolimatta se nielaisee suuremmatkin kengät, sillä hyllyt voidaan asentaa joko vaakasuoraan tai kulmaan. Me laitoimme ylimmän hyllyn kulmaan, jolloin sinne mahtuu myös miehet sirot neljäseiskat.
IKEAn Jyväskylän lähipisteelle toimituksesta pisteet. Tein tilauksen netissä (onnistuu muuten toivelistan kautta, vaikka tuote ei olisikaan nettikaupassa) ja jo seuraavana päivänä sain käydä hakemassa tuotteen.
Kaapin päälle ajattelin laittaa ehkäpä pyöreän peilin. Seinään voisi kiinnittää laukkukoukun, tosi siinä on riski, että siihen alkaa kertymään kaikenlaista muutakin. Siksi on ihan näppärää, että kengät riisutaan heti sisääntultua kuramatolla, laitetaan kaappiin ja viedään takit henkariin liukuovikaapistoon.
Kuramatto on vanhasta kodista ja kaipaa jossain vaiheessa uudistamista.
Lupasin myös näyttää blogissa uuden kodin askeleita ja sisustuksen etenemistä. Muutama viikko mentiin avokenkätelineellä ja Artekin ritiläpenkillä ja voin kertoa, että eteinen oli aina sotkussa. Penkin päälle kertyivät lasten takit ja pyöräilykypärät, kengät pursuilivat telineestään. Nyt näkymä on rauhallinen.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että kyse ei välttämättä tilan koosta, vaan arjen käytännön ratkaisuista. Kuopus laittaa esimerkillisen hienosti kenkänsä itse paikalleen, tyttären kanssa vielä pitää vähän muistutella. Lähtökohta on, että jokainen perheenjäsen on osaltaan vastuussa kodista ja sen ilmapiiristä.
Muutama viikko mentiin avokenkätelineellä ja Artekin ritiläpenkillä ja voin kertoa, että eteinen oli aina sotkussa.
Ritiläpenkki löysi paikan muualta kodista ja eteinen toimii mukavasti. Pienillä asioilla voi olla arkeen iso merkitys. Nyt on mukavaa tulla kotiin.