Mitä tekee kodista kodin? Mikä tekee sen olon, että kotona on perillä?
Isoja kysymyksiä, ehkä jopa niitä elämän suurimpia. Oma koti kun on se paikka, jossa jokainen saa olla sellainen kun on ja tulee hyväksytyksi omana itsenään. Siellä lepää sielu, on hyvä ja levollinen olla. Saa tehdä asioita, joita rakastaa.
Koti on myös kompromisseja. Harvoin jokainen toive tai unelma täyttyy, vaan pitää valita mihin panostaa ja mistä pihistää. Joskus koti voi aiheuttaa myös surua tai ikävää.
Jos kotona asuu useampia ihmisiä, tarvitaan myös yhteisiä pelisääntöjä siihen, että kaikilla on hyvä olla. Tavoitteena se, että oma koti on hyvän mielen koti.
Sain suuren kunnia, kun Maaretta Tukiainen kysyi, haluaisinko olla mukana hänen kirjassaan Hyvän mielen koti. Siinä koti nähdään laajasti, ihmisen hyvinvoinnin lähteenä ja se on insproiva näkökulma! Ei siis se, miltä koti näyttää, vaan miltä se saa ihmisen tuntemaan. Näkökulma on hyvin kokonaisvaltainen, mitä koti on psykologisena, fyysisenä ja sosiaalisena tilana eli henkilökohtaisten tarpeiden, konkreettisten tilallisten ominaisuuksien ja yhteistoiminnan käytänteinä.
Minulle koti on – kliseistä tai ei – turvasatama. Se paikka, jossa lataudun ja saan viettää aikaa perheen kanssa. Joskus jopa yksin. Se, että koti näyttää kivalta on myös tärkeää, mutta uskosin viihtyväni hyvin monenlaisissa kodeissa. Siksi kai olen kova haaveilemaankin.
Kirjassa lukuni nimi on “julkinen somekoti”. Otsikon tarkoituskin on olla räväkkä ja herättää huomiota. Vaikka jaan paloja kodistani someen, en koe sen olevan millään lailla julkinen. Kun kuvaan itse kuvia kotona, voin joka ruudulla päättää, mitä näkyy ja mitä ei. Siksi esimerkiksi sisustuslehden kuvaukset meillä on kauhistus – luopuisin vallasta, mitä ja miten näkyy.
Kappaleessani puhuimme myös siitä, millaisia pelisääntöjä kodissamme on. Oikeastaan vain yksi: mietin, mitä tukee kotiin, kun astut kynnyksen yli. Vaikka kotona jokaisella on oikeus olla väsynyt, kiukkuinen ja turhautunut, on meillä jokaisella myös vastuu kodin ilmapiiristä.
Ei se helppoa aina ole, mutta pyrin sanoittamaan tunteita. Sen sijaan, että hermoilee ja tiuskii, voi sanoa, että “olen tosi väsynyt / minulla oli rankka päivä / tarvitsen omaa aikaa”. Silloin yleensä haluaa ymmärtää toista ja tulla puolitiehen vastaan.
Toivoisin myös, että jokainen veisi tavarat paikoilleen, mutta se taitaa olla jopa itseltäni liikaa vaadittu usein 🙂
Koti on niin paljon enemmän kuin sisustus. Ihan ensin pitäisi kuunnella omaa sisintään, millaisessa kodissa haluaa asua, mitkä tekijät lisäävät hyvinvointia, millaiset resurssit kodin ylläpitoon on?
Kotiin liittyy myös vahvaa tunnetta. Omassa mielessäni on silloin tällöin vilahtanut ikävä vanhaan kotiin. Siellä oli niin ihana vuodet, että mieli palaa niille sijoille, vaikka onnellisia muistoja saadaan nyt luoda myös nykyisessä. Ja minusta on vain ihana asia, että sydämessä tuntuu tältä, kun mietin edellisiä kotejamme.
Kirjan lisäksi suosittelen lämmöllä Hyvän mielen koti- podcastia, jossa on kiinnostavia vieraita puhumassa kotiin liittyvistä asioista ja ennen kaikkea etsimässä vastausta kysymykseen: kuinka sinä voisit luoda kodin, jossa voit hyvin.
Kiitos Maaretalle ajatuksia herättävästä ja kauniista kirjasta niin tärkeästä aiheesta.