Terkkuja mökiltä! Niin se talven ikuiselta tuntuva selkä taas taittui ja kevät ja valo saapuivat pääsiäisen muotoisessa paketissa.
Viimeinen kuukausi on ollut aikamoista matalalentoa, ensin oli flunssa, sitten leikkaus ja sitten, juuri kun olin toipunut ja toiveikkaana suuntaamassa noususuunnassa olevaa energiaani takaisin vaikkapa työhön ja urheiluun, tuli korona. Jep, sellainenkin vielä täällä joukossamme pyörii. Eipä sillä nyt väliä minkä sortin flunssa tuli, mutta yleiskunto otti taas takapakkia, suunnitelmia muutettiin ja palattiin perusasioiden eli levon pariin. Sellaista se joskus on.
Mökkikauden avaus oli myös vaakalaudalla, mutta oma ikävä mökille oli jo sellasissa svääreissä, että vaikka muu perhe ei mukaan pystynytkään lähtemään, päätin itse mennä tsekkaamaan paikat pitkäperjantaina. Lunta oli paljon ja joka paikassa, eikä kevät ollut niin pitkällä korvessa, kuin kaupungissa.
Samaan aikaan kun aina romantisoin mielessäni sitä kevään ensimmäistä kohtaamista, on myös totuuden nimessä sanottava, että talven jälkeen on monenlaista hommaa. Oma vointini oli vielä vähän heikohko, jonka huomasin sykkeessä viimeistään alkaessani lapioida raskasta kevätlunta terassilta. Juu ei, jotain kevyempää oli tehtävä, jos jotain oli tehtävä.
Talven jälkeen sitä pitää tehdä vähän tuttavuutta. Puoliso oli onneksi perustarkistuksen käynyt tekemässä jo aikaisemmin ja tiesin, että kaikki on mökillä kaikki on ehjää ja kunnossa, vaikka itse en olekaan.
Pyyhin talven pölyjä yhtä aikaa pinnoilta kuin runollisesti sanottuna sielustanikin. Tuntui oudolta olla mökillä yksin, vaikka siellä olen paljon ollutkin itsekseen. WhatsApp lauloi kotiin, kun tarvitsin vinkkejä ja apua niin aurinkopaneelien puhdistukseen katolla, sähkösysteemien varmistamiseen, kaasupullojen vaihtamiseen ja luoja ties mihin. Hermoiltuani tajusin, miten tärkeää on osata itse tehdä nämä(kin) mökkihommat, jotka mielelläni puolisolleni ulkoistasin.
Aikani touhuttua päätin jäädä yöksi. Mökki oli ihanan lämmin ja tuntui turhalta jättää sitä yksin juuri, kun olin saanut kriittiset hommat hoidettua. Toki ennen kuin sänkyyn saa puhtaat lakanat, pitää sänky imuroida. Ja lattia, no siinä meni sitten samassa koko mökki. Yritin tehdä asioita hiljalleen ja taukoja pitäen, yskäkohtaukset varmistivat ettei mene vain ylisuorittamisen puolelle.
Paljon puhutaan resiliessistä ja siitä, miten ihminen kykenee ottamaan vastaan vastoinkäymiset ja ei-toivotut suunnitelman muutokset. On niin helppoa olla onnellinen silloin, kun kaikki menee niin kuin haluaa. Vastoinkäymisten ja takapakkien hetkellä ajatuksia on käännettävä niin, mitä hyvää tässä hetkessä silti on. Mitä saan, vaikka en saakaan sitä mitä alunperin halusin? Mitä voin oppia tilanteesta, johon elämä minut johdatti? Kuinka paljon huonommin asiat voisivat olla, jos nyt tuntuu tylsältä. Näiden kysymysten avulla itse haen perspektiiviä elämän aallokoissa.
Kaikki on niin suhteellista. Aina.
Kun pääsin pujahtamaan puhtaisiin lakanoihin hirsimökin hiljaisuuteen, tunsin kiitollisuutta. Vaikka mennyt kuukausi oli raskas ajanjakso elämässäni, se opetti ainakin arvostamaan terveyttä ja kykyä liikkua. Kun itse olin heikko ja alamaissa, sain paljon tsemppausta ystäviltäni ja läheisiltäni. Vaikka nyt olin yksin mökillä, tiesin että perhe ei ole kaukana. Vaikka kesämökkiä ympäröi vankka hanki, järvellä trumpettimaisesti töräyttevät joutsenet eivät voi olla väärässä siitä, että kevät todellakin on täällä.
Se elämää kantava ajatus siitä, että kaikki järjestyy, luo uskoa, toivoa ja tahtoa järjestellä asioita parempaan suuntaan. Joskus pitää vain odottaa, kuten kevättä tai terveyttä sairastelun jälkeen. Siinä ei tahdonvoima auta, mutta toivoa ei saa hukata koskaan.
Oli ihana herätä mökiltä. Pääsiäistunnelmoinnit syntyivät onneksi hyvin pienellä vaivalla: markettitulppaanien joukkoon sujautetuilla pajunkissoilla ja suklaamunilla.
Muuten mökki kaipaakin karsintaa: mehän asuimme täällä viime kesän, jolloin toimme aika paljon vaatetta ja muuta tavaraa mökille. Väliaikaiseen kotiin ei tätä kampetta muutettu, joten nyt pitää pohtia, mitä aidosti tarvitaan. Tässä taas loistava esimerkki, en oikeastaan ole kaivannut kuin ihan muutamaa juttua mökille jääneistä tavaroista. Kun säilytystilaa ei ole liikaa, on järkevämpää säilyttää vain sitä, mitä oikeasti tarvitaan.
Karsitaan, mutta ei tänään, päätin.
Lankalauantaina sain muun perheen mökille ja päätimme ottaa ihan rennosti, vointikin alkoi kohentua. Itsekin osasin asettua aloilleni kun muut tulivat. Illalla lämmitin rantasaunan ensimmäisen kerran tälle vuodelle. Siellä istuessani mietin, että jos pitäisi sanoa yksi paikka, jossa olen onnellisimmillani, se on tässä.
Leikkauksen jälkeen ensimmäiset löylyt tuntuivat parhaalta lääkkeeltä. Avantoa ei ollut, koska kenelläkään ei ollut voimia sen tekemiseen, eikä varmasti olisi ollut fiksua sinne vielä mennäkään. Vaikka levoton mieleni näkee usein joka paikassa hommia, saunan lauteilla pysähtyy koko maailma ympäriltäni.
Sellainen siitä tuli, vuoden 2023 pääsiäisestä ja mökkikauden avauksesta. Ei sellainen kuin suunniteltiin, mutta ei ollenkaan huono silti. Nyt vain toivon, että tuoreeks terveeks-loitsut purevat ja edessä on tavallista arkea. Sillä voin kertoa, että sen päälle rakentuu kaikki muu.
Iloa huhtikuuhun!