Pakkanen naputtaa mittariin miinuslukemia ja rantaa peittää ohut jääkerros. Hengitys huuruaa ja kesäkukkaset ihmettelevät, että miten tässä taas näin kävi. Uimalelut olivat unohtuneet rantaan, mutta ihan niin optimistinen en itsekään ole, että niitä tarvittaisiin ennen toukokuuta.
Syksyn tullen tulee aina sama haikea olo. Kesä on ohi ja kaamos tulee. Sinnikkäimmät värikkäät lehdet ovat vielä puussa, suurin oma maassa, mutta luojan kiitos nykyään ei edes suositella himoharavointia. Olkoon siinä ja maatukoot. Menee vielä hetki, ennen kuin lumi luo valoa ja toivoa, mutta toisaalta menee hetki myös siihen, ennen kuin kaamos laskee verhonsa.
Välitila, jossa on hyvä hetki summata mennyttä.
En ole koskaan laskenut mökkivuorokausien määrää, mutta toisaalta en laske myöskään avantouintikertoja tai merkitse treenipainoja muistiin. En ole vaan sellainen tyyppi. Siksi joudun aina vähän fiilistelemään, että paljonkohan niitä nyt olisi ollut. Sen tiedän, että vuoden eka mökkiyö oli pääsiäisenä.
Puoli vuotta olemme mökkeilleet niin tiiviisti, kuin olemme pystyneet. Jos olisi minusta kiinni, olisin ollut paljon enemmänkin, mutta toki muun perheen menot ja toiveet pitää ottaa huomioon. Teini-ikäinen alkaa neuvotella jo kaupunkiin jäämisestä, hitsit miten sekin on haikeaa, koska onnellisimmillani olen mökillä perheen ympäröimänä. Mutta ajat muuttuvat ja siihen on sopeuduttava.
Parhaita kesämuistoja mökiltä on aamut, jolloin kahvin tippuessa käyn aamu-uinnilla. Niihin hetkiin kiteytyy niin paljon hyvää oloa, rauhaa ja onnea. Myös puusaunan löylyt ovat niin rakkaat, että sähkösaunominen on vähentynyt radikaalisti.
Mitään isoja harmeja ei mökkikesään mahtunut. Ehkä se, että meidän lomat meni puolison kanssa ristiin, toivotaan että ensi kesänä olisi toisin. Ehkäpä laiturin alle pesineet pääskyt olivat se pahin vastoinkäyminen 😀
Tänä kesänä emme tehneet mökillä juuri mitään projekteja, ikkunatkin jäivät pesemättä. Kodin remppa riitti aktiviteetiksi ja onhan siinä aina vähän hommaa peruspidossa.
Nyt syksyllä puita voisi kaataa ja sen semmoista, mutta mikään ei ole kovin kiireistä, joten tehdään kun jaksetaan ja ehditään. On aika mukavaa, että puitteet ovat sillä tavalla valmiita, että pakollisia hommia ei ole.
Hyvästejä emme vielä jättäneet ja toivon, että vielä ehdimme mökistä tänä vuonna nauttimaan. Pakkasella ja pimeällä kaikki on vain erilaista. Pian täytyy kytkeä vedet pois päältä ja sen jälkeen pikkuisen hankalampaa, mutta ei toki mahdotonta. Päivänvalon vähyyden huomaa tuolla metsän keskellä niin konkreettisesti, kun tulee pimeää, on todellakin pimeää.
Toisaalta missä sitä rauhoittuisi paremmin, kun pimeyden ympäröimänä takkatulen ääressä?
Viime vuonna tähän aikaan valmistauduimme marraskuuhun Espanjassa. Nyt olemme vastaanottamassa pohjolan kaamosta ja etsimässä ilon ja valonaiheita Suomesta. Uskoisin, että mökkivisiitit ovat sellaisia.
Onko siellä mökkeilijöitä? Miten teillä, kestääkö kausi kesän vai ihan ympäri vuoden.