Mukavaa lauantaita!
Täällä on viikko mennyt enemmän tai vähemmän flunssaisena. En ole malttanut sairastaa kunnolla, joten olo ei ole juuri kohentunut. Tämän viikonlopun agendana olisi saada itsensä taas parempaan ja energisempään kuosiin. Tähän olotilaan sopii mainiosti pikkuisen naistenlehtimäistä hömppää eli juuri keksimäni “Mitä viimeksi?”-haaste, olkaapa hyvä!
Viimeisin ruoka: Viikolla töihin evääksi ostamani valmissaalaatti unohtui jääkaappiin ja söin sen lounaaksi, koska sen viimeinen käyttöpäivä on tänään. Lapset söivät makaronilaatikkoa, yritämme saada jämät pois jääkaapista ennen kuin teemme uutta ruokaa.
Viimeisin viesti: Siskoni lentää tänään Suomeen Norjasta ja hänen kanssaan tehtiin suunnitelmia. Ihana saada viettää aikaa pienen kummityttöni kanssa, kolmikielinen kaksivuotias (suomi, norja, englanti) on mainio tapaus!
Viimeisin itku: Liikutuin lukiessani miehelleni ääneen lehtiartikkelia jyväskyläläisestä kehitysvammaisesta Konstasta, joka koki rajua kiusaamista paikallisten nuorten toimesta. Lehtijutut olivat rauhoittuneet tilanteen ja nuori mies on saanut kaveripyyntöjä ja paikallisilta urheiluseuroilta kutsuja peleihin. Tilanteen nopea paraneminen ja Konstan elämänasenne herkistivät.
Viimeisin nauru: 9-vuotiaan tyttären kanssa käymme nykyään mainioita ja avoimia keskusteluita. Nyt puhuimme lasten saamisesta ja hän pohti ääneen, kuinka lapsihaaveista voisi kertoa omalle kumppanilleen aikuisena. Sanoin, että asiat tulee varmasti puheeksi ihan luonnollisesti ja ainahan sitä voi vaikka kysyä, että haaveileeko toinen omista lapsista. Seuraava huoli oli, että jos toinen ei halua ja toinen haluaa, niin totesin, että mieli voi nuorena vielä muuttua ja toiselle on hyvä antaa aikaa totutella tilanteeseen vaikka parin vuoden ajan. “Pari vuotta!”, tytär huudahti tyrmistyneenä, ja jatkoi: “kyllä se nyt pitäisi parissa viikossa tietää!”. Repesin spontaaniin nauruun.
Viimeisin hermostuminen: Eilen, kun lohta paistaessani poika änki viereen ja pannulta pomppasi kuumaa rasvaa häneen päälleen, ensin luulin että suoraan silmään. Säikähdin tilannetta ja hermoistuin täysin syyttömälle tyttärelle, kun hän ei heti tuonut jakkaraa, jotta saisin paremmin huuhdeltua pojan silmää kylmällä vedellä. Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja tyttäreltäkin pyysin anteeksi.
Viimeisin ostos: Ruskea ohut neulepaita. Aika täydelllinen syysvaate!
Viimeisin muutos sisustuksessa: Jos valkoisia ruusuja maljakossa ei lasketa, niin mikähän olisi varsinainen sisustusmuutos? Nyt en ole muuten pitkään aikaan muuttanut kotona mitään. Pari viikkoa sitten pyöräytimme terassikalusteet alkuperäiseen järjestykseen, joten sanotaan sitten se. Kun saisi tämän flussan pois, niin saisi myös energiaa sisustusjuttuhin!
Viimeisin lukemani blogiteksti: Modernin puutalon Aitoa ja keinotekoista sopivassa suhteessa. Juttu ottaa kantaan viime päivinä sisustusblogeissa kiihkeänä käyneeseen keskusteluun, josta itse olen jättäytynyt ulkopuolelle. Koen, että debatissa on vedetty monta mutkaa suoriksi, mutta sen lopputulos on kuitenkin hyvä: jokainen sisustakoon tavallaan.
Viimeisin suunnitelma: Vien lapset illalla Jyväskylän keskustaan katsomaan Valon kaupunki-tapahtuman valotaideteoksia.
Sellaisia spontaaneja kuulumisia täältä, rennossa paketissa. Tämän Mitä viimeksi-haasteen voi napata matkaan kuka haluaa, erityisesti haluaisin kuulla Marun, Melinan, Suvin, Liisan ja Hannen viime aikojen touhuja.
Toivottavasti olette säästyneet flunssalta. Lempeitä ajatuksia sinne!