Asumisessa joutuu lähes aina joutuu tekemään kompromisseja ja valintoja. Unelmahan monella meillä suomalaisella olisi asua kaupungin keskustassa omakotitalossa järven rannalla, lähellä palveluita ja lasten kavereita, mutta omassa rauhassa.
Käsi ylös hep, kenellä toteutuu?
Muuttaminen toi mukanaan monta ihanaa ja kivaa juttua, mutta myös liudan kompromisseja. Meillä on siis takana muutto isommasta pienempään kotiin ja itse suunnittelemastamme talosta uudiskohteeseen. Niinpä katselen asiaa kriittisemmin, kuin jos edellinen asumismuoto olisi ollut toisenlainen.
Kaikki esille nostamani asiat ovat sellaisia, joiden kanssa pystyy oikein hyvin elämään, mutta jos olisi voinut vaikuttaa, olisimme näihin vaikuttaneet:
Eteinen on pieni
Meillä tullaan sisään, niin kengät jätetään kenkäkaappiin ja takki tuodaan liukuoven taakse. Tila on niin pieni, että se on pakko pitää koko ajan järjestyksessä, muuten ei mahdu sisään. Koska kodinhoitohuone on alakerrassa, kuivataan märät rukkaset yms. vasemmalla olevassa – niin ikään aika pienessä – wc-suihkutilassa.
Muuttaminen toi mukanaan monta ihanaa ja kivaa juttua, mutta myös liudan kompromisseja.
Kodinhoitohuoneesta kuljetaan saunaan
Tätä pidän haasteena, sillä edellisessä kodissa tapanani oli räjäyttää kodinhoitohuone puhtaalla pyykillä ja kaikenlaisella muulla tavaralla. Nyt tila on koko ajan silmien alla, yritän pitää tämäkin edes jotenkin kuosissa. Pyykit toki kuivuvat telineissä ja niiden kanssa sitten elellään silloin tällöin saunailtoinakin. Vieressä olevaan tv-tilaan kuuluu pesukoneiden äänet eli jos haluaa viettää rauhallista leffa- tai telkkari-iltaa, on parempi hoitaa pyykkihommat ajoissa.
Keittiössä saisi olla enemmän lasku- ja säilytystilaa
Keittiömme on oikeasti todella kompakti. Toimiva, mutta pieni. Taas kerran arkihaasteena on pitää tasot siistinä, jotta tasoilla mahtuu työskentelemään. Silloin kun kokkaillaan, kaipaisi kyllä hitusen lisää laskutilaa. Uusi senkki ratkoi onneksi säilytystilahaastetta ja osa astioista onkin nyt mökillä. Jos olisin saanut itse suunnitella, olisin ottanut päätyseinän myös hyötykäyttöön kiintokalusteissa. Kuivauskaappia ei juurikaan kaipaa ja kuivatarvikkeet mahtuvat ihan ok yläkaappiin.
Silloin kun kokkaillaan, kaipaisi lisää laskutilaa.
Makuuhuoneen ovi avautuu eteiseen, pitäisi vaihtaa liukuovi
Tästä minulla ei ole edes valokuvaa: makuuhuoneen ovi avautuu muutenkin pieneen eteiseen. Varsinaista virhettä ei ole tapahtunut, mutta meidän makuuhuoneen oven tulisi aueta huoneeseenpäin (no ei mahdu, koska sänky), joten paras ratkaisu olisi ollut seinän sisään menevä liukuovi. Tätä ei tietenkään oikein saa järkevästi jälkiasennuksena eli vaihtoehdoksi tulee seinän päälle asennettava liukuovi. Syksyn projektiähkyssä ei jaksanut alkaa tätä asiaa organisoimaan, joten katsotaan asiaa keväämmällä (tai odotetaan, että silmä tottuu).
Parkkitalo olohuoneessa – kahden kerroksen väkeä kun ollaan
Tykkään kahdesta kerroksesta ja sen tuomasta rytmistä perheen eloon. Pidän siitä, että lasten huoneet ovat alakerrassa, siellä saa rauhassa leikkiä kun on kavereita tai nukkua illalla ja aamulla. Alkuun iloitsin, että myös lelut pysyvät tosi hyvin alakerrassa.
Poikamme on vasta neljä ja kunnon “porukkaluonne”, haluaa olla siellä missä muutkin. Ja tämän ymmärrän hyvin, olin itse lapsena samanlainen. Niinpä tuomme hänelle yläkertaa leluja leikittäväksi ja olohuonetta koristaa nytkin muovinen parkkitalo. Ei mikään silmiä hivelevä näky, mutta pääasia, että lapsi viihtyy kun touhuilen itse yläkerrassa. Yhdessä kerroksessa lelut pysyivät paremmin omassa huoneessa.
Kaapistot olisivat saaneet olla syvempiä
Meidän hengarikaappien syvyys on vain 40 cm. Vaikka päivitimme kaapistoja mm. liukuovilla ja kattoon saakka ulottuvalla korkeudella, en tajunnut tarkistaa tätä syvyysasiaa. Muuten ihan ok, mutta henkareiden kanssa syvyys on pikkuisen nafti ja asia korostuu näpin toppatakkiaikaan. Pikkuasia, joka häiritsee yllättävän paljon.
Monet uuden kodin miinukset ovat sellaisia, joihin voimme järkevällä säilyttämisellä ja arjen hallinnalla vaikuttaa. Välillä toki uusikin koti on hujan hajan, sekin on vaan elämää. Pikkuhiljaa löytyvät ne omalle perheelle sopivat tavat olla ja elää.
Nyt olemme vasta asuttaneet uutta kotia 2,5 kuukautta ja se on ihmisen elämässä pieni aika. Aika paljon olemme keskittyneet syksyn aikana sopeutumiseen, ystäviin, lähialueisiin ja hurjan alkusyksyn jälkeen ihan vain yhdessä olemiseen.
Tärkeimmästä kun ei passaa tehdä kompromisseja ja se on koko perheen hyvinvointi. Seuraavaksi voisinkin tasapainon vuoksi listata, mistä tässä kodissa erityisesti pidän.