Elämme erikoisia aikoja. Vuosi sitten alkaneet poikkeusolot ovat yhä täällä. Joku epäilee, että vuosi 2020 oli vasta traileri ja todellinen elokuva nähdään 2021. Tiedä sitten kuinka käy.
En ota kantaa rokotteisiin, maskeihin, suosituksiin tai rajoituksiin. Niitä pohtivat viranomaistahot, joille asia kuuluu, eikä meikäläisen hämmentäminen siinä sopassa ole mitenkään tarpeellista.
Mutta siihen haluan ottaa kantaa, että ihmisten väsyminen alkaa näkyä juuri nyt. Se näkyy vastakkainasetteluna, väärinymmärryksina ja mielensä pahoittamisena. Asioita, jotka entisestään vievät energiaa ja huonontavat oloa. Uskon, että aika on raskasta (lähes) kaikille. Se on raskasta siksi, että emme tiedä mitä tapahtuu, miten tapahtuu, mitkä ovat vaikutukset pidemmällä aikavälillä.
Poikkeusajat eivät ole kohdelleet meitä tasapuolisesti. Joillain elämä ei ole liiemmin muuttunut, toisilla on suuria terveys- ja talousmurheita. Monessa kodissa tehdään paljon töitä sen eteen, että arki pyörisi mahdollisimman normaalisti. On aloja ja yrityksiä, jotka ovat joutuneet kohtuuttomiin tilanteisiin. Takana on aina oikea ihminen tarinoineen ja tunteineen. Emme tiedä vielä, mitä kaikkea kuoren alla on.
Itse tarkastelen tilannetta nyt sosiaalisen median kautta. Se on paikka, jossa jokainen saa halutessaan ääntään kuuluville. Se on paikka, jossa liikkuvat uutiset ja valeuutiset. Se on myös paikka, jonne pahaa oloaan voi purkaa, jos ei ole ketään muutakaan, kenelle puhua.
Sen sijaan, että kisaisimme siitä, kenellä on raskainta, voisimme yrittää olla enemmän toistemme tukena. Jos on voimavaroja, voisi auttaa heitä, joilla oma reppu on jo liian tyhjä. Vaikka kysymällä, mitä kuuluu ja miten jaksat.
Jokaisella on elämä muuttunut tavalla tai toisella, mutta ei ole kisan arvoinen asia se, oletko luopunut etelän reissusta tai työpaikasta. Kaikenlainen vertailu on niin turhaa, koska ihmisten elämät ovat jokainen omanlaisensa.
Pienten lasten elämästä vuosi on paljon. Itselläni toiveet elämästä kohdistuvat tällä hetkellä lähinnä siihen, että lasten arki olisi mahdollisimman tavallista ja turvallista. Heille luodaan juuri nyt erikoisia lapsuusmuistoja karanteeneineen ja drive in-testeineen, mutta heidän vahvuutensa on tässä päivässä elämisessä. Vaikka aikuinen kantaa huomisenkin murheita, ei se ole lasten homma. Jokainen tavallinen koulu- ja päiväkotipäivä harrastuksineen on kullan arvoinen. Voi tavallinen arki, miten oletkaan arvokas ja tärkeä.
Jaksetaan ja myös kannatellaan heitä, jotka sitä tarvitsevat.
Hyvää viikonloppua ja rentoa talvilomaa, jos sellainen alkoi <3