Yksi blogiklassikkopostauksia on seurata bloggajan päivää tai viikkoa. Tätä on joskus minultakin toivottu, vaikka viikoissani ei olekaan mitään ihmeellistä. Vaihtelevia ne ovat ja siksi yhdessä viikossa ei saa arjesta kokonaista kuvaa. Tällä viikolla erikoista oli se, että mies oli poissa ja se toki vaikutti ajankäyttöön. Ihan kaikkia yksityiskohtia en toki kirjannut, mutta pääpiirteittäin menoja. Iltatöitä ei tälle viikolle osunut, siis päivätöiden kokouksia, tapahtumia tai koulutuksia, mutta niitä olikin viime viikolla kolme.
Tervetuloa matkaani maanantaista tähän sunnuntaihin!
Maanantai
Herään tyttären herätyskellon soittoon. Hänellä on tullut hinku laittaa oma herätys, vaikka ei sitä tarvitsisi ja tänäänkin se on tuntia liian aikaisin. Poika on tullut yöllä viereeni ja hän herää pompaten pystyyn kun nousen. Alan aamupuuhiin, syömme pikaisesti kuopuksen kanssa banaanin puoliksi ja nappaan Hugon hihnaan. Lapsen mielestä parhaina aamuina pääsee potkupyörällä päiväkotiin. Näemme matkalla sorsapoikueen ylittämässä tietä. Katselemme lintujen menoa ja pikkuiseni tokaisee: “äiti, minä en ole syntynyt linnuksi”. Kolmevuotiaan eksistentiaaliset pohdinnat ovat suloista kuunneltavaa.
Poika pääsee päiväkotiin aamiaiselle ja itse palaan kotiin töiden ääreen. Tytär lähtee kouluun samalla sekunnilla, kun minulla alkaa aamukahvin ja mustikkasmoothien äärellä ensimmäinen Skype-palaveri. Parin tunnin työskentelyn jälkeen lähden toimistolle ja nappaan lähikaupasta lounassalaatin. Neljältä lähden hakemaan poikaa päiväkodista.
Mummo ja vaari ovat vieneet tytön ratsastustunnille, se alkaa maanantaisin niin aikaisin, että minun on lähes mahdotonta ehtiä. Tällaista arjen apua arvostan niin paljon. Kuopus on päiväkotiulkoilun jäljiltä niin likainen, että hän pääsee ensimmäisenä pesulle. Ruuaksi löytyy onneksi viikonlopun tähteitä, joten pääsen kokkailuissa helpolla. Vaari ulkoittaa vielä Hugon ennen lähtöä.
Ilta on kaunis ja lämmin, joten vien lapset uimaan. Tällä kertaa en itse kastaudu, vaan vahdin leikkejä rannalla. Aika rohkeita vesipetoja! Uintireissun jälkeen on vuorossa lasten iltahommat. Se on aina aikamoinen härdelli, kun vauhti kiihtyy. Syömme iltapalaa yhdessä, jonka jälkeen luen iltasadun. Kuopus haluaisi joka ilta samat kirjat ja meitä naurattaa, kun hän osaa ne jo ulkoa.
Yhdeksältä molemmat lapset ovat unessa. On aika aloittaa päivän blogityöt. Kuvat ovat valmiina ja päätän tarttua minulle annettuun blogihaasteeseen, se on sopivan kevyttä kirjoitettavaa. 1,5 tunnin päästä teksti on valmis ja julkaisen postauksen miettien, että kyllä on typerä aika julkaista yhtään mitään näin myöhään. Harvemmin kirjoitan tekstejä jemmaan, lukuunottamatta yhteistyöpostauksia.
Päästän Hugon iltapissalle ja katselen hetken vaaleanpunaiseksi värjäytyvää yötaivasta. Puhelimessa piippaa vielä viikonlopun tapahtuman jälkitöiden viestejä ja päädyin vielä kirjoittamaan yhden tekstin kutsuvieraille palautekyselyä varten. Kello on kaksitoista kun pääse sänkyyn, aivan liian myöhään.
Tiistai
Edellinen pitkäksi venähtänyt ilta verottaa, eikä aamufiilis ole mikään virkein. Vien pojan autolla päiväkotiin, mutta palaan vielä kotiin varmistamaan tyttären kouluun lähdön. Hugolle riittää tänään pikainen lenkki, tytär saa käyttää sen kunnolla päästessään koulusta. Luvassa on tiivis työpäivä. Aamupäivä menee koneen ääressä ja puolen päivän aikaan olen vastaanottamassa ihmisiä johtajuusaiheeseen tapahtutumaamme. 120 yrittäjää tulee kuuntelemaan Helena Åhmania, enkä ihmettele, hän on valtavan inspiroiva tyyppi.
En kehtaa lähteä tapahtumasta kesken pois ja minulle tulee kamala kiire. Kello on neljä ja viideltä pitäisi olla jo takaisin kaupungissa voimistelujoukkueen palkitsemistilaisuudessa. Matka kestää vartin suuntaansa ja pitäisi ehtiä hakea poika päiväkodista ja ruokkia lapset. Autossa tajuan, että en välttämättä ehdi ja järjestän tyttärelle naapurikyydin. Poika päiväkodista, pikasuihku hänelle (se rymyämisen määrä hoidossa), viisi lihapullaa rasiaan ja pillimehu matkaan ja takaisin autoon. Huh, en kyllä tykkää tällaisista pikasiirtymistä.
Treeniporukan tytöt laittavat viestiä, tänään olisi ollut yhteinen urheiluhetki, mutta ei mitään mahdollisuutta ehtiä. Kotimatkalla tytär muistuttaa lähestyvistä kaverisynttäreistä, eikä auta kun kaartaa vielä Prismaan. Ostan kanasalaattiainekset ja kaikkea harkitsematonta, juuri niin kuin käy kun menee nälkäisenä kauppaan.
Iltapalapöydässä vaihdamme päivän kuulumiset. Päätän mennä tänään ajoissa nukkumaan, mutta lasten nukahtaminen venähtää puoli kymmeneen. Otan jäätelön pakastimesta ja avaan sen verran konetta, että saan kirjoitettua päivän muistiin. Ikävä miestäkin, on tämä kun ei ehdi edes kunnolla kuulumisia soittaa, kun toinen on reissussa.
Keskiviikko
Lenkkeilemme aamulla päiväkodille ja totean, että se on paras startti meille kaikille, eikä minun tarvitse säätää koiran lenkityksen kanssa. Aamu alkaa palaverilla, jonka jälkeen suuntaan toimistolle. Meillä on syksyn suunnittelu kovassa käynnissä ja yritän rakentaa omaa kalenteria järkeväksi ja olla lupaamatta liikaa sinne ja tänne.
Teen vierailun lukioon, jossa pidän yrittäjyystunnin. Nämä ovat minulle kunniatehtäviä, joihin yritän vastata aina myönteisesti pyydettäessä. Vitsailen alkuun, että nyt käydään läpi yhtiömuodot ja lopuksi pidän tentin, tiedän itsekin että huumori on vähän kuivaa, mutta onneksi se toimii. Minulla on näissä kouluvierailuissa yksi tavoite ja se on saada nuori tuntemaan olonsa varmemmaksi oman tulevaisuutensa suhteen. Kerron oman uratarinani kautta työelämäoivalluksia, joita voi soveltaa alalle kuin alalle. Kerron, että ei tarvitse olla täydellinen voidakseen pärjätä ja sen, että yrittäjyys voi olla hyvä palikka yhdistettäväksi lähes kaikkiin elämäntilanteisiin. Valan uskoa, että tekemällä, avoimella suhtautumisella ja ystävällisyydellä voi päästä pitkälle. Tunnin lopussa saatu palaute tuntuu hyvältä, tässä oli varmasti erilainen oppitunti kun he odottivat.
Blogiin julkaisen vihdoin geenitestistä kertovan postauksen. Se on ollut työnalla pitkään, mutta henkilökohtaisuutensa vuoksi olen kokenut sen haastavaksi. Bloggaaminen on kyllä ihmeellistä hommaa.
Illalla on päiväkodin kevätjuhla lähimetsässä ja samaan aikaan tyttärellä kaverisynttärit, suhaan taas kuin paraskin taksikuski. Harmi kun ei voi laittaa taksamittaria päälle. Poika esiintyy pienten ryhmän kanssa ja “Keväiset metsät” sekä “Hämähämähäkki” sulattavat sydämeni. Hän ei ole kotioloissa erityisen innokkaita laulumiehiä, joten innostus sulattaa sydämen. En todellakaan onnistu pidättämään kyyneleitä, kun eskariin lähtijät kajauttavat lähtölaulunsa. Se elämänilo ja onni, pidättehän tuon aina!
Torstai
Taas aamurutiinit tuttuun tyyliin. Pidän etäpäivän hallinnollisten tehtävien parissa ja aamupäiväksi sulkeudun off lineen, että saan keskittymistä vaativia (epämukavuusalueen) asioita hoidettua. En todellakaan ole omimmillani raportoinneissa ja saatan kärsiä exel-allergiasta ja siksi käy niin, että tämän osa-alueen hommat kasautuvat ja niiden hoitamiseen menee koko päivä. Istun keittiönpöydän ääressä ja seison saarekkeen vieressä (korvaa näppärästi korkeudeltaan juuri sähköpöydän) koko helkkarin päivän. Pidän pari taukoa, jolloin hoidan pyykkihuoltoa ja saan vaihdettua koko perheelle puhtaat lakanat. Neljältä olen täysin valmis kävelemään Hugon kanssa päiväkodille.
Tyttärellä on taas kaverisynttärit, tämä kevät on kyllä ihan täynnä tapahtumia ja menoja. Poikasen kanssa olemme illan kotosalla ja käymme naapurinpihassa leikkimässä. Uuden asuinalueen yksi ihana puoli on se, että lapsilla riittää kavereita ja itsekin saa seuraa. Lasten nukahdettua teen blogihommia lähes puolilleöin ja julkaisen taas ihan liian myöhään kuulumisen mökkiprojektista.
Perjantai
Poikanen on ihan poikki. Hän ei ole tottunut viiden päivän hoitoviikkoihin, yleensä hän saa viettää isin kanssa yhden tai kaksi arkivapaata. Minullakin on aikainen aamu ja käytän Hugon vain pikaisesti lasten katsoessa hetken piirrettyjä seiskan aikaan. Päiväkodin kautta toimistolle.
Muutaman tunnin työteon jälkeen otan pidennetyn lounastunnin ja hurautan mökkitontille. Siellä on tehty maatöitä ja perustuksia ja on käytävä katsomassa, miten hommat etenevät. Kaikki näyttää hyvältä ja palaan vielä iltapäiväksi palaveriin. Tiedän, että mieheni on kuin tulisilla hiilillä, kun ei pääse paikanpäällä seuraamaan rakennustöitä.
Odottelemme koko porukka miestä kotiin, kaikilla on ollut ikävä. Hän tulee vähän ennen iltaseitsemää ja onnentunne valahtaa lävitseni, kun saamme pitää perheen kasassa viikonlopun. Lapset kirmaavat ulkona, eivätkä malttaisi tulla sisälle. Iltapalalla vaihdamme viikon kuulumisia.
Lauantai
Poika herää jo kuuden jälkeen, mutta olo on kohtuullisen virkeä, koska mies hoiti kuopuksen yöheräilyn. En tiedä mitä unikoulua hänelle pitäisi pitää, sillä joka lähes joka yö hän huutelee sängystään kerrasta kahteen. Valmiiksi keitetty aamukahvi tuntuu luksukselta. Tytär lähtee hakemaan koulusta todistusta ja palaa hymyssä suin. Koululaisten kesäloma on vihdoin alkanut!
Lähdemme anoppilaan, sinne on tullut kummipojan porukka ja heitä näkee välimatkan vuoksi aivan liian harvoin. Iltapäivällä ajamme mökkitontille katsomaan tilannetta yhdessä. Mies saa mielenrauhan, kun näkee tilanteen paikanpäällä, kaikki on hyvin ja etenee suunnitelmien mukaan. Päivät ovat kyllä ihan uskomattoman lämpimiä ja kauniita, käymme uimassa. Tasan viikon päästä paikalla on jo valmis sauna, jotkut asiat tapahtuvat nopeasti!
Kotona grillaamme ja syömme iltapalan terassilla. Ihana, lämmin ja kaunis lauantai-ilta, kaadan lasin kuohuvaa. Olen kokonainen, kun koko perhe on kotona.
Sunnuntai
Herään heleään “äitiii!” huutoon vähän ennen seitsemää, lapsukainen yllätti ja nukkui koko yön heräämättä! Nousemme pojan kanssa katsomaan Pikku kakkosta ja naputtelen tämän postauksen valmiiksi. Tänään ollaan kotona ja valmistaudutaan viimeiseen isin reissuviikkoon. Luvassa on myös parin postauksen kirjoittamista ja liikuntaa, joka on jäänyt tällä viikolla ihan luvattoman vähälle. Lomaa kohti onneksi mennään. Ensi viikosta tulee jännittävä!
***
Seuraa blogia: Bloglovin / Facebook / Instagram / Twitter / Pinterest /