Kotona olen järjestellyt paikkoja kuntoon ja raivannut joulua pois. Kuusi oli meillä loppiaiseen asti ja vasta eilen mies nappasi katosta roikkuneen mistelinoksan alas. Pikkuhiljaa kaikki tontut ovat poissa ja tilalla on valoisuus ja raikkaus.

Mitäs tänne kuuluu?

Joulun jälkeen selkeys ja yksinkertaisuus saavat vallata kodin. Mitään isoja muutoksia en tehnyt, vaihdoin vain tyynynpäälliset ja ostin sen perinteisen perjantaipuskan, tällä kertaa tilauksella rentoa ja ”roosaa, korallia ja vaaleaa”. Ja ihana siitä kimpusta tuli!

Sydäntalven sisustukseen kuuluvat ehdottomasti myös kynttilät, niiden polttaminen jatkuu myös joulusesongin jälkeen.

Viime päivät ovat olleet kummallista välitilaa. Aina kun saa työrytmistä kiinni, tulee joku pyhä, joka sekoittaa kaiken. Jotenkin oma lomailu oli niin pätkittäistä, että ei oikein osannut ihan täysin irrottautua työasioista. Tähän vaivaan onneksi auttaa jo seuraavan loman suunnittelu ja ajatuksena onkin, että talvilomalla pääsisi nauttimaan pohjoisen lumista.

Paljon kaikkea mukavaa on kuitenkin ehditty tehdä ja olemme etenkin nauttineet kauniista keleistä ulkoillen. Kävimme Hitonhaudalla Laukaassa sekä Laajavuoren luontopolulla. Kivoja talviulkoilukohteita molemmat.  Olemme myös olleet rinteessä koko perhe.

Kotosalla olen kipuillut työhuoneen puutetta. Nythän teen töitä poikani huoneessa hänen ollessaan eskarissa + hoidossa, mutta tulevana syksynä tilanne muuttuu koulun alettua.

Maailma on vain tässä suhteessa muuttunut ja etätyöstä on tullut olennainen osa arkea.  Kiristyvät rajoitukset kiristävät myös tunnelmaa. Instagramissa olen tätä asiaa pohtinut ja olen saanut myös pyytämättä valtavan määrän vinkkejä, varmasti toki hyvää tarkoittaen. Mutta meidän kodista ei löydy paikkaa työpisteelle. Piste.  Työhuoneen tulisi olla nimenomaan huone, jossa oven voi sulkea.

Välillä tämä seikka sai ikävöimään vanhaan kotiin, kunnes tajusin, että eihän minulla sielläkään poikamme syntymän jälkeen ole ollut työhuonetta. Hurjaa vain huomata, kuinka pari viime vuotta on muuttanut maailmaa ja sitä kautta myös ajatusta asumisesta. Lomalla kun on aikaa miettiä, niin minäpä olen sitten oikein urakalla asiaa pohtinut 🙂

Ihaninta olisi, jos joku päättäisi myydä talonsa meille tästä lähistöltä. Mutta vaihtuvuus on pientä ja kysyntä valtavaa. Oma maku asumisen suhteen on tietynlainen, enkä halua maksaa itsenäni kipeäksi talosta, joka ei ole omannäköinen. Edelleenkään haaveena ei ole isot neliöt tai muu hulppeus, mutta sellainen modernisti kodikas-tyyli pitäisi toteutua.

Jep, alan aina lomilla suunnittelemaan suuria.

Arki on tänne oikein tervetullutta ja toivon vain, että joku kohtuus olisi lasten elämän mahdollisimman normaalina säilymisessä. Siinä mittakaavassa omat murheet työhuoneen suhteen ovat toki ihan pieniä. Toivotaan terveyttä ja mukavalla tavalla tavallista arkea.  Ja koska olen rehellinen, toivon myös juhlaa ja iloa, aikaa ystävien kanssa ja spontaania huolettomuutta.

Sellaista siis tänne, kodin ja mielen rymsteeraista tammikuun kunniaksi.

Iloa alkavaan arkeen!