Tapahtui vuoden 2012 viimeisenä päivänä aamiaispöydässä.
– Minun tekisi mieli perustaa blogi, sanon kahvia hörppäilevälle miehelleni.
– Blogi!, eikö siitä ole ihan kauheasti vaivaa? vastaa mies.
– No, kai sitä voi kirjoittaa sen verran kuin hyvältä tuntuu. Se olisi uusi harrastukseni, vastaan.
– Mistä kummasta sinä kirjoittaisit, sanoo mieheni edelleen vähän epäilevällä kannalla.
– Sisustuksesta lähinnä, kaikesta kauniista ja hyvää mieltä tuottavasta. Asioista joista tykkään. Oma blogi olisi mukava.
– Minäkin haluan oman glögin! osallistuu keskusteluun kolmevuotias tyttäremme.
Tuosta päivästä aikaa on tasan kuusi vuotta. Tytär on jo yhdeksänvuotias ja perheessä on “uusi” kolmevuotias, perheemme täydentänyt pikkuinen poika.
Paljon on tapahtunut näiden kuuden vuoden aikana. Olen kasvanut ja muuttunut ihmisenä ja äitinä, lihonut ja laihtunut, vaihtanyt työpaikkaa ja kokenut elämän nousuja ja laskuja. Kuitenkin perusasiat sekä elämässäni että blogissani ovat pysyneet samana.
“Pienen tytön äitinä elämä on ihanaa, mutta myös hektistä. Illalla talon hiljentyessä on mukavaa ottaa se oma pieni rauhallinen hetki, jossa suosikkiblogit tuovat iloa tavalliseen arkeen.” 31.12.2012
Pohdistelin blogimaailman muutosta yleisesti ja tässä muutamia huomioita:
2012
– Sisustusblogien määrä oli vielä aika pieni Suomessa ja lähes kaikkia oli mahdollista seurata.
– Päiväkirjamaisia postauksia; päivänasuja peilin kautta, hyvänviikonlopun toivotuksia kukkakimppu-kuvan saattelemana, ostoksia ja kepeitä, lyhyitä ajatuksia.
2013
– Kommentoinnin kulta-aikaa, jossa lukijat jättivät usein tervehtiäkseen “moi!”-tyylisiä kommentteja blogiin tai kertoivat omia kuulumisiaan.
– Instagram astui mukaan kuvioon, se oli nimensä mukaisesti hetkien kuvaamista kännykällä.
2014
– Ammattimaistumisen merkkejä ilmassa. ”Blogit ovat vakiinnuttamassa paikkaansa mediakentässä ja bloggaaminen on entistä ammattimaisempaa. Bloggaajille ajankohtaisia aiheita ovat muun muassa oman työn hinnoittelu, yhteistyösopimusten laatiminen, tekijänoikeudet, verottajan ohjeet ja blogimainonnan pelisäännöt”, kertoi Blogibarometri.
– Samaan aikaan kaupallisuus alkaa ärsyttää lukijoita.
– Blogiportaalit porskuttaa ja monelle bloggaajalle oli tavoitteena päästä mukaan portaaliin, jossa kirjoittamisesta maksetaan kuukausikorvasta.
2015-2016
– Ero harrastusblogien ja ammattimaisten blogien välillä kasvaa, tyyli muuttuu yhä enemmän naistenlehtimäiseksi. Päivän asuja kuvataan yhä enemmän miljöössä ammattikuvaajien tai blogikollegoiden toimesta.
– Monet suositut bloggaajat muuttavat bloginsa portaaleista itsenäiseksi ja trendi on myös nostaa henkilöbrändit keskiöön. Tämä näkyi siinä, että blogien nimet muuttuivat kokonaan bloggajan nimeksi tai ainakin henkilön nimi näkyi jo otsikossa.
– Blogiagentuurit tulivat mukaan eli itsenäiset bloggaajat verkostoituvat esimerkiksi Asennemedian ja Suomen Blogimedian “talleihin”.
2017
– Ensimmäiset bloggaajien podcastit tulevat.
– Ammattimaistuminen toi vastareaktion ja puhuttiin paljon blogimaailman väljähtymisestä ja kädenlämpöisestä sisällöstä.
– Ammattibloggaajia aletaan kutsumaan vaikuttajiksi, sillä työtä tehdään monikanavaisesti useissa eri some-kavanissa ja medioissa. Sisällöntuontanto on monelle kokopäiväista työtä.
– Ammattibloggaajien kärki näkyy veropäivänä lööpeissä huipputuloina ja yrittäjyyteen liittyvät teemat korostuvat.
2018
– Sanastoon saapuu uusi ammattitauti, blogger burnout eli bloggaajauupumus. Monet huippubloggaajat (vaikuttajat) kertovat uupumuksesta ja paineistaan.
– Keskustellaan edelleen aitoudesta, spontaaniudesta ja siitä, onko blogi- ja somemaailman mennyt jo liian stailatuksi ja harkituiksi. Kiinnostavin yhdistelmä lienee upean visuaalisuuden ja persoonallisuuden yhdistelmässä.
– Vuorovaikutus sisällöntuottajan (bloggaaja) ja seuraajan (lukija) välillä lisääntyy, mutta usein alustana keskustelulle on kommenttiboksin sijaan kahdenkeskiset viestinvaihdot esimerkiksi Instagramissa.
Miltä aikajana sinusta näyttää? Unohtuiko jokin isompi ilmiö tai muutos?
Kuva: Sanna Kostamo / Visual Friday
Koko tämän ajan olen tehnyt blogia perheen ja päivätyön ohella. Tämän vuoden lopulta omilla sivuillani ja uudenlaisen alun äärellä.
Asia, joka ei ole muuttunut kuudessa vuodessa on se, että rakastan tätä hommaa. Kirjoittamista, kuvaamista ja sitä, että te olette siellä lukemassa juttujani ja vuorovaikuttamassa kanssani.
Usein kysytään, haluaisinko olla täysipäiväinen bloggaaja ja vastaus on ei. Pidän tästä siksi, että minun ei ole pakko, vaan saan tehdä tätä. Seitsemäs blogivuosi käynnistyy rauhallisin ja kiitollisin mielin.
Tiedän, että vuodesta 2019 tulee ikimuistoinen ja odotan, että saan jakaa siitä paloja kanssanne ja kertoa yhä edelleen “sisustuksesta lähinnä, kaikesta kauniista ja hyvää mieltä tuottavasta. Asioista, joista tykkään.”
Kaunista ja mukavaa vuodenvaihdetta! Ja onnea kuusivuotiaalle Modernisti kodikas-blogilleni.