Hyvä, paha some – kannanotto kuumiin puheenaiheisiin

by Kerttu

Mukavaa viikonloppua!

Heräsin lauantaihin jo aamukuudelta ja mielessä pyöri joukko viime viikon uutisia ja eilisiä some-keskusteluita. Niistä inspiroituneena päätin naputella ajatuksiani liittyen sosaaliseen mediaan ja siihen liittyviin ajankohtaisiin ilmiöihin. Kuvituksena talviterassin tunnelmia.

Sosiaalinen media on aika tuore juttu elämässämme, vielä kymmenen vuotta sitten se ei näytellyt juuri minkäänlaista roolia kenenkään arjessa. Nyt some on tullut jäädäkseen, luonut aivan uudenlaista yhteisöllisyyttä, tarjonnut ennennäkemätöntä vertaistukea,  inspiraatiota sekä luonut ilmiöitä ja sensaatioita. Sosiaalisessa mediassa kuka vain voi olla sisällöntuottaja ja luoda oman yleisönsä.

Toki niin kuin kaikessa, on sosiaalisessa mediassakin ikävät lieveilmiönsä. Tällä viikolla uutiset ovat kuohuneet somen kääntöpuolta ja kohteena ovat olleet erityisesti vaikuttajat. En itse ole erityisen ihastunut vaikuttaja-termiin, mutta kertokaa toki, millä muulla sanalla voisi kuvata sisällöntuottajia, joilla on isompi seuraajamäärä, oli kysessä sitten bloggaaja, tubettaja, instagrammaaja tai julkisuuden henkilö.

Seuraajamäärä

Oma toimintani on valtakunnan mittakaavassa pientä, vaikka toki uskon että sisustusblogeja lukevien ihmisten keskuudessa Modernisti kodikas-nimi on suhteellisen tunnettu. Taustalla ei ole televisiojulkisuutta tai muuta sellaista , joka yleensä ponnauttaa kymmenien tuhansien seuraajaluokkaan. Blogia lukee tällä hetkellä 8-10 tuhatta ihmistä viikossa ja Instagramissa on 17 500 seuraajaa. On näkökulmasta kiinni, onko se paljon vai vähän.

Minua kiinnostaa enemmän seuraajamäärän laatu kuin määrä. Olisi kammottavaa, jos lukuun kuuluisi ostettuja seuraajia, jotka eivät millään tavalla ole kiinnostuneita sisällöstä. Mielummin pienempi, aito ja kiinnostunut yleisö, kun suuri joukko ihmisiä, jotka eivät jaa kiinnostuksen kohteitani tai arvojani.

Fakta on myös se, että kun yleisö on pikkuhiljaa vuosien varrella koottu pitkäjänteisen ja arvopohjaisen toiminnan kautta, säästyy myös somen lieveilmiöitä. Te siellä olette fiksua, ajattelevaista, avarakatseista ja kohteliasta sakkia. En edes muista, koska viimeksi olisin saanut mihinkään kanavaan mitään ikävää.  Arvostan teitä,  jotka haluatte seurata juttujani ja sitä kautta pyrin tuottamaan myös inspiroivaa sisältöä, toki siinä välillä paremmin ja välillä heikommin onnistuen. Mutta te ymmärrätte senkin.

Mainostajat osaavat tsekata sen, mistä seuraajamäärä koostuu. Ovatko ihmiset Suomesta vai Aasiasta, ovatko he miehiä vai naisia, mitä ikäluokkaa he edustavat.  Luku ei todellakaan tuo onnea, eikä ahneeksi kannata ryhtyä. Mielummin pienempi, mutta osuva kohderyhmä.

Piilomainonta

Tällä viikolla mediassa oli juttu kansainvälisestä some-kampanjasta, johon osallistui satoja vaikuttajia, eikä kukaan merkinnyt Instagram-julkaisua kaupalliseksi yhteistyöksi. Kohuhan siitä nousi, eikä syyttä.

Sinulla (ja minulla) on aina oikeus tietää, onko joku suositus mainos eli kaupallinen yhteistyö. Minulla sisällöntuottajana on velvollisuus kertoa, jos näin on. Siksi käytetään merkintää “kaupallinen yhteistyö” (pelkkä yhteistyö ei nykyohjeen mukaan riitä). Jos joku tuote on saatu, sekin pitää ilmoittaa. Jos joku vielä luulee, että tämä on “ilmaisilla” tuotteilla leuhkimista, niin ei ole, vaan velvollisuuden täyttämistä. Sama sääntö koskee kaikkia vaikuttajia, myös julkkiksia.

Haastetta tuo se, että some-maailma kehittyy nopeammin kuin viralliset ohjeistukset. Mainonnan eettinen neuvosto jakaa langettavia päätöksiä, jos mainonta ei ole riittävän tunnistettavaa. Uusin muutos lienee se, että saatu tuote on myös kaupallista yhteistyötä, ei vain maksetut kampanjat.

Kun seuraavan näet “kaupallinen yhteistyö”-tunnisteen, pysähdy hetkeksi. Arvioi, miten vaikuttaja puhuu, kuinka hyvin hän tuntee tuotteen tai palvelun, onko hänellä omakohtaista kokemusta tai sanottavaa aiheesta. Onnistunut yhteistyö on kuin ystävän suositus, sen jälkeen voi itse miettiä, innostaako asia vai ei.

Haippiringit ja some-kikkailut

Sosiaalista mediaa hallitsee algoritmit. Jokainen vaikuttaja toivoo, että omat sisällöt näkyisivät mahdollisimman hyvin ja jokainen käyttäjä toivoo, että kanavan sisältö olisi mahdollisimman kiinnostavaa. Logiikka on hyvin hyvin monimutkainen, eikä kukaan voi sitä tarkasti hallita.  Siihen, mitä kukakin näkee vaikuttaa kiinnostuksen kohteet, julkaisujen ajankohta sekä kanavassa tapahtuva kanssakäyminen.

On selkeää, että aikuinen kohderyhmä käyttäytyy somessa hyvin erilailla kuin nuoriso, joka likettää eli tykkää kaikesta mahdollisesta ja antaa seuraamilleen tilelle some-rakkautta eli kannustavia kommentteja, vähintään hymiöreaktioita. Me aikuiset taas tykkäillemme hillitysti ja yleensä kommentoimme, kun asiaa on tai syntyy jokin selkeä tunnereaktio.

Mediassa esillä ollut haippirinki siis tarkoittaa porukkaa, jotka ovat sopineet tykkäävänsä ja kommentoivansa toistensa juttuja, jotta algoritmi tulkitsee niiden olevan suosittuja ja antaa niille paremman näkyvyyden. Tämä ei ole laitonta tai kiellettyä, mutta itse ajattelen, että luonnolliset reaktiot ovat kuitenkin arvokkaampia, vaikka niitä olisi vähemmän. Toisaalta näkyvyyttä voi kaikissa kanavissa ostaa myös rahalla (julkaisun sponsorointi), tämä boostaus toki näkyy seuraajalle myös maksettuna mainontana eli on läpinäkyvää.

Tein omassa Instagramissa pienen kyselyn siitä, mikä somessa ärsyttää.  Todella moni vastaaja sanoi, että kaikenlaiset follow train-tyyliset julkaisut ottavat nuppiin eli  suosittelut, joissa on ideana lähinnä kasvattaa oman tilin kokoa.

Miten voi itse vaikuttaa siihen, mitä omassa feedissä tapahtuu? Kannustaisin reagoimaan julkaisuihin, jotka tuntuvat tavalla tai toisella kivalta tai merkitykselliseltä. Paina tykkää tai jätä lyhyt kommentti. Se on hunajaa sisällöntuottajalle ja itse saat palkintona mielenkiintoista some-sisältöä algoritmin tarjoamana. Tähän ei tarvita rinkejä eikä laskelmointia, tykätään vaan siitä, mistä oikeastikin tykätään.

Aitous ja arvot 

En haikaile menneiden aikojen perään, siellä kun makaa muistojen hautausmalla päättömät peiliselfiet ja täysi anonyymius. Mutta myönnän kaipaavani aikaa, jolloin some oli hauskaa ajanvietettä ja vertaistukea, aitoja hetkiä ja sisältö perustui siihen, mitä elämä on, eikä siihen, mitä sen toivoisi olevan.

En ole arkirealismin ylin ystävä, enkä jaa tiskivuoria tai lapsen aamukiukkuja. Eikä aitous tarkoita sitä, että pitäisi olla ihmisenä täysin läpinäkyvä tai jakaa koko elämä. Kaiken toiminnan pohjalla on arvot eli asiat, joita pitää tärkeänä ja jotka ohjaavat päätösentekoa elämässä. Omissa kanavissani korostuvat kotimaisuus (myös skandinaavisuus), laatu, yrittäjyys, perhekeskeisyys, positiivinen ajattelu sekä kaunis ja toimiva arki. Näiden pohjalta mietin, mitä julkaisen ja millaisia yhteistöitä teen.

Olen aina rehellinen ja kohtelias. Yhteistöissä koen suurta vastuuta teille seuraajille siitä, mitä suosittelen. Tuntuisi todella kurjalta, että joku hankkisi suosituksestani jotain ja pettyisi. Tätä työtä tehdään hyvin pitkäjänteisesti, eikä  luottamusta ja aitoutta tärkeämpiä arvoja olekaan.

Somessa puhutaan myös henkilöbrändeistä ja ymmärrän hyvin, että moni kokee sen hyvin kovaksi ja kaupalliseksi termiksi. Henkilöbrändiys  tarkoittaa sitä, että on joitakin itsellesi kiinnostavia tai merkityksellisiä aihealueita, joiden kautta haluaa profiloitua ja joita vie eteenpäin verkostossaan.  Tämä brändi rakentuu myös rakentamatta, mutta yhtä kaikki: hyvä henkilöbrändi on aina aito. Ihminen.

Tuntuu, että sosiaalisessa mediassa kokee paineita sekä sisällöntuottajat että seuraajat. Pitäisi olla kauniimpaa, helpompaa, upeampaa ja syvällisempää. Miljoonista käyttäjistä löytyy aina joku, josta inspiroitua, mutta samalla kolikon kääntöpuolena myös kadehtia.

Yhteenvetona keskusteluun totean, että jos joku ärsyttää, helpointa on olla seuraamatta. Jos joku taas ihastuttaa, paina peukkua. Julkaisun jakaminen on suuri kohteliaisuus.

Some on aina pintaa, mutta takana on aito ihminen tunteineen.

***

Käy katsomassa Instagram Storyni tililtäni @modernistikodikas, jaoin paljon seuraajien ajatuksia siitä, mitä toivotaan blogeilta, mikä ärsyttää somessa, millaista sisältöä toivotaaan ja ajatuksia kaupallisista yhteistöistä.

Saatat pitää myös

12 Kommentit

Merja 2 helmikuun, 2019 - 10:05 am

Kiitos Kerttu! Todella hyvä kirjoitus. Kiva kun avasit noita uusia sometermejäkin 😀

Reply
Kerttu 4 helmikuun, 2019 - 7:09 pm

Moikka Merja! Iso kiitos kommentistasi ja mukavaa, että tykkäsit postauksesta. Tässä aiheessa riittää itse kullakin ihmeteltävää 🙂

Reply
Chandelierhome/Meiju 2 helmikuun, 2019 - 11:36 am

Kiitoksia, olipas hyvä postaus.

Mulla on mennyt välillä oikeasti tunteisiin kaupallisten yhteistöiden villilänsi ja ärsyttää vieläkin sellaiset mitkä on vähän sinne päin tehty. Todella paljon näkee esimerkiksi näyttelijöitä ja muita julkkiksia millä merkinnät riittämättömät ja ehkä ei enää niin paljon täällä blogimaailmassa. Tulee tunne, kun merkinnät on päin peetä, niin onko muut asiat kunnossa. Maksetaanko näistä asianmukaisesti esimerkiksi verot sun muut?

Sitten jos ja kun teen joskus itse kaupallisia yhteistöitä, haluan arvoni olevan samat, eli kuin ystävän suositus. Vilpitön ja rehellinen.

Pakkaspäiviä sinne <3

Reply
Kerttu 4 helmikuun, 2019 - 7:12 pm

Moi Meiju! Pakko uskoa, että askel askeleelta mennään kohti reilumpia pelisääntöjä. Blogit ovat myös aika tiukassa ohjenuorassa verrattuna vaikka naistenlehtiin, joissa ei mainita jokaista toimitukseen ilmaiseksi tullutta tuotetta. Okei, näkökulma on journalistisempi, vaikka kaupallisuus lehtiäkin pyöritää. Puhumattakaan somen törkeästä piilomainonnasta, huh huh! Mutta askel kerrallaan eteepäin, näin se on uskottava 🙂

Reply
Hanna 2 helmikuun, 2019 - 11:53 am

En ole aikaisemmin kommentoinut blogiasi. Olen kai tällainen tyytyväinen lukija, joka vain nauttii lukemastaan eikä sitten kumminkaan kommentoi vaikka välillä voisikin. Luen mielelläni juttujasi ja nautin kauniista kuvista. Mitä tuohon kaupalliseen yhteistyöhön tulee, niin minusta on kyllä tärkeää, että merkinnät on kunnossa ja lukija tietää ns mitä saa. Mukavaa viikonloppua ja jatka samaan malliin 🙂

Reply
Kerttu 4 helmikuun, 2019 - 7:12 pm

Hei Hanna! Olipas iloinen yllätys, että nyt kommentoit, lämmin kiitos siitä <3 Toki täällä saa ihan rauhassa myös lueskella taustalla 🙂 Iloa sinne talvipäiviin!

Reply
Karoliina 2 helmikuun, 2019 - 12:46 pm

Hei Sinä ♥ Tosi hyvä kirjoitus, paljon sellaisia asioita, joita olen pohtinut itsekin.
Terminä kun miettii sosiaalista mediaa; kaipaan valtavasti sen sosiaalista puolta. Just sitä aitoa vertaistukea, vinkkejä ja asiaa siitä, mitä elämä oikeasti on. Eikä sitä, mikä näyttää hienolta ja voisi houkuttaa seuraajia. Olispa joku kanava, jossa keskustella samanhenkisten tyyppien kanssa milloin mistäkin; ilman, että sisältö pitää tiukasti kanavoida tiettyyn aiheeseen tai että pitää pyytää anteeksi sivuraiteelle lipeämistä. Se mitä en kaipaa, on sosiaalisen median siloiteltu puoli ja voimakas tavoitteellisuus. Minulle siitä liian täydellisestä kauneudesta on tullut ajoittain luotaantyöntävääkin niin, että väsyneenä ja kiireisenä en enää löydäkään niistä kuvista tai teksteistä voimaa. Enkä siksi halua niiden pariin hakeutua, vaikka tiedostan täysin, että someen valitaan vain siloiteltuja näkymiä.
Minusta tuo haippirinki-ilmiö näkyy valitettavasti oikeastaan kaikkialla, vaikkapa työ- ja vaikka tiedemaailmassakin. Olen itseasiassa tahtomattani osa yhtä haippirinkiä. Siinä pari erityisen vaikutusvaltaista henkilöä on koonnut ympärilleen tiiviin verkoston, josta muodostetaan aina uusia projektiryhmiä. Kyse on paljolti siitä, että on huomattu, että yhteistyö tiettyjen tyyppien kanssa toimii sujuvasti ja tulosta syntyy, mutta valinta ei enää perustu osaamiseen vaan aiempiin kontakteihin ja tuttuuteen. Olen miettinyt usein, että tuohon on tosi vaikeaa kenenkään ulkopuolisen päästä mukaan osaamisesta huolimatta.
Mun mielestä sulla on selkeä, hyvä oma linja ja someolemus!
Mua on viime aikoina vaivannut jonkinlainen kotimaisuustuska, ja sen seurauksena pyydänkin postausta yleisesti hyväksihavaituista kotimaisista tuotteista ihan kaikista genreistä. Olen oikeastaan vasta nyt kunnolla havahtunut siihen, että keskituloisten ja sitä paremmin ansaitsevien olisi tosi tärkeää kanavoida arjen kulutus kotimaisiin tuotteisiin. Niin me tuettaisiin kotimaisia yrityksiä ja toisaalta samalla omassa arjessamme annettaisiin näkyvyyttä kotimaisille tuotteille. Please, kirjoita tästä, mulla on ostoslista, johon pitäisi löytää tekijät!
Aurinkoista viikonloppua!

Reply
Kerttu 4 helmikuun, 2019 - 7:16 pm

No hei sinä! <3 Onpa ihana kuulla sinusta pitkästä aikaa! Juuri se rento sosiaalisuus on ehdottomasti parasta, vinkit arkeen ja vertaistukea eri elämänvaiheisiin. Toisaalta me sisällöntuottajat (siis kaikki jotka somea käytämme) voimme vaikuttaa siihen, millainen maailma tämä virtuaalinen ulottuvuus on. Pitäisi vaan tiukasti tehdä omaa juttua ja unohtaa turhat paineet. Olet muuten oikeassa tuosta haippirinkiasiasta, aika yleinen ilmiö kun alkaa tarkemmin analysoimaan.

Kiitos postausideasta, voisin mielelläni nostaa esille kategorioittain suosikkejani kotimaisista tuotteista; vaatteet, kosmetiikka, huonekalut jne...

Tsemppiä uuteen viikkoon!

Reply
Onnellinen Instagramseuraaja 2 helmikuun, 2019 - 8:11 pm

Sun pohdinnat on niin puhdistavaa luettavaa että tulee väkisin hyvälle mielelle. Ei liian tarkkaan punnittu, mutta selkeästi asenne mielessä kirjoitettu teksti jossa on tärkeä sanoma ilmaistuna kevyesti.
Tämä kommentti kuulostaa varmaan viinipullon kyljestä repäistyltä, nyt kun mietin…

Reply
Kerttu 4 helmikuun, 2019 - 7:17 pm

Heippa! Ei kuulostanut yhtään mistään repäistyltä kommenttisi, todella kiva kuulla että tykkäät seurailla! En halua olla liian provosoiva, mutta en ihan kädenlämpöinenkään, siinäpä sitä sitten on tasapainottelua 😀

Reply
Tiina 3 helmikuun, 2019 - 6:55 am

Tosi hyvä kirjoitus, joka puki sanoiksi sen, mitä olen hajanaisesti ajatellut. Minulla on ig:ssä oma tili rakennusprojektillemme ja välillä tunnen hirveää tuskaa sen kanssa. Tuntuu kuin jokaisella pienelläkin avoimella tilillä pitäisi olla tavoitteena päätyä suureksi somevaikuttajaksi. Pitääkö tehdä ne samat kiittelyt seuraajista, kysymykset viikonlopusta ja toivotukset perjantaille? Välillä tulee tunne, että jollet kalastele tarkoituksella lisää seuraajia, olet jotenkin “moukka”. Ja tämä ajattelu taas herättää kysymyksen siitä, miksi sitten edes pitää avointa rakennustiliä. Minä tykkään kuvailla ja kirjoittaa, mutta haluan, että seuraajani tykkäävät kuvistani ja kirjoituksistani ilman, että ne noudattavat kaavaa. Eli. Ei se määrä vaan molemminpuolinen laatu. Kuten kirjoitatkin!

Olen suhteellisen uusi seuraajasi, mutta tykkään blogistasi siksi, että sinä todella osaat kirjoittaa. Teksteissäsi on jopa ärsyttävän hyviä verbaalisia oivalluksia! En yleensä pysty lukemaan sisustusblogeja, koska kiinnitän liikaa huomiota itse tekstiin ja tuskastun huonosti tuotettuun asiasisältöön vaikka pointit olisivatkin ihan hyviä. Kiitos siis ytimekkäästä ja varsin kiinnostavasta ilmaisutavastasi, vinkeistäsi ja ajatuksistasi.

Reply
Kerttu 4 helmikuun, 2019 - 7:21 pm

Hei Tiina ja kiitos viestistäsi! Ensin, lämmin kiitos ihanasta ja sydäntälämmittävästä palautteesta! Rakastan kirjoittamista ja sitä flow´ta, kun sanat vain putoilevat tekstiin. Parhaimmillaan olen aamupäivisin kirjoittajana, harmi vain että usein kirjoitusaikani on vasta illalla. Mutta silti tämä on niin tärkeä harrastus / työ, enkä minäkään jaksa liikaa kikkailla seuraajamäärien tai algoritmien kanssa. Kannustan sinua vaan tekemään omaa juttua rennolla asenteella, se ruokkii luovuutta ja iloa tekemiseen.

Kaunista uutta viikkoa ja tsemppiä rakennusprojektiin <3

Reply

Jätä kommentti