Pitkät pyhät lähestyvät. Mitä meinasit tehdä, oletko suunnitellut menoa aamusta iltaan vai otatko ihan rennosti ja teet asioita, joita juuri sillä hetkellä sattuu huvittamaan?
Carpe diem, käsketään jokaisessa elämäntaito-oppaassa. Pitäisi osata pysähtyä ja nauttia hetkestä. Kun pysähdyn, ajatukseni karkaavat helposti tulevaisuuteen. Alan suunnitella ja haaveilla, ratkoa aikatauluja tai luoda mielessäni seuraavia toimintoja. Toimettoman hetken jälkeen lauseeni alkaa usein ”pitäisi…” tai ”olisi kiva…”.
Viime aikoina viikonloppumme ovat olleet täynnä touhua, arki on muuten vaan vauhdikasta ja tekemättömien töiden henkinen lista pitenee koko ajan. Tästä syystä tämän pääsiäisen suunnitelmana on harjoitella – jos ei sentään pysähtymistä – ainakin hiljentämistä.
Hetkessä elämisen vaakakupissa on kärsimätön luonne, joka haluaisi tietää, mitä kivaa kohta tapahtuu. Huomaan, että elämänkokemus auttaa hetkiin tarttumisessa ja yhä paremmin osaan fiilistellä pieniäkin asioita. Tässä asiassa parhaita opettajia ovat pienet lapset, joille on olemassa vain tämä hetki. Jos kerron pojalleni, että huomenna mennään uimaan, hänen vastauksensa on ”eikun NYT!”. Eniten riemua tuo juuri käsillä oleva hetki.
Nautin jokaisesta päivästä, mutta uskon, että voisin nauttia vieläkin enemmän. Pääsiäisen suunnitelmana on käyttää vähemmän sosiaalista mediaa ja olla enemmän läsnä juuri siinä hetkessä. Sanoa enemmän kyllä kuin ei. Ottaa aikaa myös ajattelulle ja sellaiselle ihanalle joutilaisuudelle, joka mahdollistaa uusien ideoiden syntymisen. Kokata ruokia, joiden valmistumisessa menee pitkään. Katsoa ikkunasta, kun vesi tippuu räystäästä ja pisara pisaralta tuo kevään lähemmäksi.
Sanotaan, että pikkulapsivuosissa päivät ovat pitkiä ja vuodet lyhyitä. Kuntosalin seinällä lukee: ”vuoden päästä toivot, että olisit aloittanut tänään”. Ajattelen, että elämän balanssi syntyy onnellisesta hetkessä elämisen ja hyvien tulevaisuuden suunnitelmien välisestä balanssista. Jos huominen huolestuttaa liikaa, kuinka voisi nauttia tästä päivästä? Jos aina vain odottaa jotain tulevaa, ei näe mitä kaikkea hyvää on juuri nyt ympärillä.
Voihan se olla, että olen koko pääsiäisen hirmuisen kiireinen kun katselen, miten rairuoho kasvaa. Todennäköisesti malttamattomana ihmisenä vedän sen ylle muovikelmua, optimoin kastelua ja maksimoin valon.
Vaikka kaikkeen ei voi vaikuttaa, voi osansa aina tehdä. Sen jälkeen vain nautitaan.