Pitkät pyhät lähestyvät. Mitä meinasit tehdä, oletko suunnitellut menoa aamusta iltaan vai otatko ihan rennosti ja teet asioita, joita juuri sillä hetkellä sattuu huvittamaan?
Carpe diem, käsketään jokaisessa elämäntaito-oppaassa. Pitäisi osata pysähtyä ja nauttia hetkestä. Kun pysähdyn, ajatukseni karkaavat helposti tulevaisuuteen. Alan suunnitella ja haaveilla, ratkoa aikatauluja tai luoda mielessäni seuraavia toimintoja. Toimettoman hetken jälkeen lauseeni alkaa usein ”pitäisi…” tai ”olisi kiva…”.
Viime aikoina viikonloppumme ovat olleet täynnä touhua, arki on muuten vaan vauhdikasta ja tekemättömien töiden henkinen lista pitenee koko ajan. Tästä syystä tämän pääsiäisen suunnitelmana on harjoitella – jos ei sentään pysähtymistä – ainakin hiljentämistä.
Hetkessä elämisen vaakakupissa on kärsimätön luonne, joka haluaisi tietää, mitä kivaa kohta tapahtuu. Huomaan, että elämänkokemus auttaa hetkiin tarttumisessa ja yhä paremmin osaan fiilistellä pieniäkin asioita. Tässä asiassa parhaita opettajia ovat pienet lapset, joille on olemassa vain tämä hetki. Jos kerron pojalleni, että huomenna mennään uimaan, hänen vastauksensa on ”eikun NYT!”. Eniten riemua tuo juuri käsillä oleva hetki.
Nautin jokaisesta päivästä, mutta uskon, että voisin nauttia vieläkin enemmän. Pääsiäisen suunnitelmana on käyttää vähemmän sosiaalista mediaa ja olla enemmän läsnä juuri siinä hetkessä. Sanoa enemmän kyllä kuin ei. Ottaa aikaa myös ajattelulle ja sellaiselle ihanalle joutilaisuudelle, joka mahdollistaa uusien ideoiden syntymisen. Kokata ruokia, joiden valmistumisessa menee pitkään. Katsoa ikkunasta, kun vesi tippuu räystäästä ja pisara pisaralta tuo kevään lähemmäksi.
Sanotaan, että pikkulapsivuosissa päivät ovat pitkiä ja vuodet lyhyitä. Kuntosalin seinällä lukee: ”vuoden päästä toivot, että olisit aloittanut tänään”. Ajattelen, että elämän balanssi syntyy onnellisesta hetkessä elämisen ja hyvien tulevaisuuden suunnitelmien välisestä balanssista. Jos huominen huolestuttaa liikaa, kuinka voisi nauttia tästä päivästä? Jos aina vain odottaa jotain tulevaa, ei näe mitä kaikkea hyvää on juuri nyt ympärillä.
Voihan se olla, että olen koko pääsiäisen hirmuisen kiireinen kun katselen, miten rairuoho kasvaa. Todennäköisesti malttamattomana ihmisenä vedän sen ylle muovikelmua, optimoin kastelua ja maksimoin valon.
Vaikka kaikkeen ei voi vaikuttaa, voi osansa aina tehdä. Sen jälkeen vain nautitaan.
4 Kommentit
Siis kiitos hyvästä postauksesta. Etenkin siksi, että näin juuri minäkin elän. Haaveilemalla seuraavasta etapista ja ajattelemalla juuri noin…olisi kiva sitä, tätä ja tuota ja pitäisi…
Minä en osaa yhtään tuota joutenoloa, enkä kiireisen arjen siivittämänä näe sen opetteluun juurikaan olevan tilaa. Tiedän että tilaa pitäisi vaan raivata, mutta töitä se teettää kun kauheesti kaikkea ihanaa ja kivaa olisi maailma pullollaan. Ja vaikka fyysisesti rauhoittuisi…niin mielessä myllertää. Rakastan muistoja. Hetkiä joissa yhdessä teemme asioita. (Muuta kuin olemista ) Vapaapäivinä koen tunnontuskina sen joutenolon. Illalla sitä miettii, että tänään ei saatu kyllä mitään aikaseksi. Vaikkei tarvitsisi niin miettiä, mutta minkäs teet kun juna kulkee välillä liikaakin. Eli toivon vaan iän tuovan sitä rauhaa sisälleni, että oppisi joskus vaan olemaan. Olemaan ajattelematta aina ja koko ajan jotakin. Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle!
Kiitos Nina! Jaamme samanlaisen ajatusmaailman. Sain pari hyvää kirjavinkkiä hetkessä elämiseen ja ajatusten rauhoittamiseen, voisin palatan aiheeseen täällä blogissa kun saan ne luettua. Ihanaa kevättä myös sinulle <3
Pakko nyt kommentoida että hermot meinas mennä kun yritin lukea tätä postausta ja kokoajan mainokset pomppii silmille. Arghhhhhh! Luen bloglovinin kautta tätä, en tiiä vaikuttaako tähän mainosten ilmenemiseen. Ei siis riitä, että yhden mainoksen klikkaa pois, vaan niitä tuli 3!!!
Voi ei, tuo on kyllä ärsyttävää! Hyvä kun sanoit, selvittelen liittyykö Blogloviniin vai blogialustaan. Kerro, jos vielä jatkuu sama ”vaiva”.