Kolmevuotiaan (moottorisaha)synttärit

Joskus on niitä päiviä, että sydän vain meinaa pakahtua onnesta ja ilosta. Eilen todellakin oli yksi sellainen, kun saimme viettää rakkaan poikamme kolmevuotisjuhlia. Usein sanotaan, että perheen kuopus on aina vanhemmilleen se vauva, mutta tuota topakkaa poikaa katsoessani on vain sanottava heipat taaperoelämälle. Ihana, reipas, puhelias lapsi hänestä on kasvanut, täydellinen juuri tuollaisena kun hän on.

Näin äidin näkökulmasta otan tämän kolmen vuoden virstanpylvään ilolla vastaan. Tämän kevään aikana olen huomannut monta asiaa, jotka ovat kasvun myötä helpottaneet ja menneet eteenpäin. Parasta on tietenkin se, että puheella voimme puolin ja toisin kommunikoida lähes kaiken. Yöt silloin tällöin jo nukutaan läpeensä (no, heräilläänkin), mutta yhä enemmän on niitä aamuja kun omasta sängystään kompii uninen suloinen pikkupoika ja itsekin on saanut katkeamattomat unet.

Kavereista on tullut todella tärkeitä ja heitä kaivataan päivittäin. Leikkeihin on tullut ideaa ja ne kestävät pidempään. Vuorovaikutus ja kommunikaatio oman ikäisten kanssa on tuonut ripauksen joustavuutta ja opettaa asettumista myös toisen asemaan.

Hän on avannut äidille ihan uuden maailman. Autot, työkalut, pallopelit, pyssyt ja fyysiset leikit ovat jotain sellaista, joihin en tässä mittakaavassa (jos ollenkaan) päässyt tutustumaan esikoisen myötä.

Kun kysyin pojaltamme teematoivetta syntymäpäiville, hänen spontaani vastauksensa oli ”moottorisaha!”. En tosin olen ihan varma, tarkoittikohan syntymäpäivälahjatoivetta, mutta eihän siinä auttanut kun pohtia, kuinka teemaa voisi toteuttaa. Ajatus laajentui työkaluihin, työmaa-teemaan ja sitä kautta myös autoihin. Minna bakesille laitoin viestiä pari viikkoa sitten, että irtoisiko joku kakku näillä spekseillä ja vastaus oli ”tottakai!”.

Moottorisahasynttäreiden järjestäminen huvitti ajatuksenakin minua ja kuvastaa, miten paljon uutta ja ihmeellistä poikamme tuo myös äidin elämään.

Vaniljan ja suklaan makuinen kakku oli koristelty työkaluilla ja erilaisilla työautoilla. Päivänsankari ilmoitti vieraille, että hän on tehnyt kakun omassa huoneessaan, joten ilmeisesti se oli mieluinen.  Juhlapäivän aamuna hain Confetista autoviirin ja sinisiä palloja ja servettejä. Kolmospallo on kierrätystavaraa, Melina osti sen oman poikansa juhliin ja kävin vain täyttämässä sen uudelleen. Kannattaa muuten muistaa, että foliopallot ovat uudelleentäytettäviä. Liikennemerkkejä löytyi omasta takaa ja niillä sai vähän hauskuutta kattaukseen.

Juhlapöydän menu oli lasten suunnittelema. Leivoin erilaisia pitsoja, levyn mokkapaloja ja sitten vain keksejä, sipsejä ja karkkeja. Aika simppelisti syntyi tarjottavat, vaikka ne kyllä tiedä onko kukaan yhtä sotkuinen pitsantekijä kuin minä. Onneksi hoidin homman jo juhlaa edeltävänä päivänä, joten tilanne pysyi hallinnassa 🙂 Kakku teki kauppansa, eikä pitsojakaan jäänut paljoa.

Meillä on iso perhe ja 15 henkilöä tulee jo ihan lähisuvusta. Pyöreän pöydän ääreen on nyt testattu kahdeksan ihmistä kerralla ja hyvin mahtui. Tänään juhlat jatkuvat kummien kanssa ja luulenpa, että pienen pojan toive kaverisynttäreistäkin pitää vielä toteuttaa, mutta ne ehtii vähän myöhemminkin.

Isovaarin paketista paljastui lasten leikkimoottorisaha ja nyt meillä on sitten tehty ahkerasti puutöitä. On se hyvä harjoitella, sillä mökkitontilla sitä hommaa riittää kevään tuleen. Meillä oli ihanat juhlat ja sitäkin ihanampi sankari!

Onnea iso-pieni rakas!