Kuinka kotityöt jaetaan + 9 muuta kysymystä arjesta

Juhlaa, suunnitelmia ja sisustamista on viime aikoina ollut blogissa paljonkin, mutta nyt annetaan vuoro arjelle. Instagramissa kysyin seuraajilta, mitä haluaisitte tietää arjestani ja sain hyviä kysymyksiä, kiitokset! Arki on siitä hassu juttu, että omat rutiinit tuntuvat ihan itsestäänselvyyksiltä, mutta kun kuuntelee kaverin tapoja hoitaa samoja hommia, huomaakin miten simppeleissä perusasioissakin on monta variaatiota.

Pidetään siis pieni kahvitauko töistä ja kotitöistä ja sukelletaan siihen, kuinka arkea meillä pyöritetään.

Miten kotityöt jaetaan? Teettekö miehesi kaikkea? Minkä verran esikoinen osallistuu? 

Kotityöt jaetaan aika lailla tasan. Tosin mieheni ei pese vessoja, mutta minä en juuri koskaan imuroi. Hän kokkaa enemmän ja minä pyykkään. Arjen järjestelyä tekee molemmat, tosin mieheni on vähemmän sotkuinen kuin minä, jolta jää tavaroita sinne tänne ja muodostuu kummallisia pinoja. Kotitöistä ei meidän tarvitse juurikaan nahistella, molemmat nautitaan siististä kodista, mutta ymmärretään myös hetkiä, kun huusholli vaan räjähtää. Se siivoaa, joka ehtii.

Tytär järjestelee oman huoneensa ja yhteisistä hommista hän mm. viikkaa noin kerran viikossa puhtaita pyykkejä ja toki kattaa pöytää ja auttaa tarvittaessa. Neidin kotihommat eivät ole vielä hirmuisen itseohjautuvia, mutta tekemällä oppii.

Kuka maksaa?

Lainat ja laskut maksetaan puoliksi, molemmat säästävät lapsille.  Sen jälkeen on omat rahat. Kaupassa ja tankilla käy se joka ehtii, eikä näistä ruoka- ja arkiostoksista pidetä sen kummenpaa kirjaa. Isommat hankinnat sovitaan yhdessä ja jos toisella on tiukkaa, toinen paikkaa. Molemmat maksavat omat harrastuksensa ja minä ison osan sisustuksesta, sillä koen sisustamisen aika pitkälle omaksi harrastuksekseni. Mieheni on tarkempi euron käyttäjä ja se on tosi hyvä se!

Parhaat ajansäästövinkit arkeen? 

Suunnittelu! Mitä paremmin arkea suunnittelee, sen enemmän ehtii, kun aikaa kuluu vähemmän sähläämiseen ja tavaroiden etsimiseen. Meillä tämä tarkoittaa ”sunnuntaipalaveria”, jossa katsotaan läpi seuraavan viikon aikataulut, työvuorot ja iltamenot. Sitten mahdutetaan kalenteriin pari liikuntakertaa, sillä yleensä kiire tai huono suunnittelu kostautuu juuri liikunnasta karsimisena.

Toisena nostan esiin kotisiivouspalvelun. Yhteistyökumppanini Siistiksi.fi hoitaa siivoukset joka toinen viikko ja tämän ajan, joka siivoamisesta vapautuu, saan käytettyä esimerkiksi bloggaamiseen.

Kolmas on aamuliikunta, joka ei ole yleensä pois kenenkään ajasta tai vaadi ylimääräisiä kevätjuhlaliikkeitä arki-illoissa. Kuudelta ylös, puoli seiskalta liikkeelle ja tunnin treeni salilla. Suihkun jälkeen olen puoli yhdeksän aikaan töissä eli samassa ajassa kun niinä aamuina, kun vien pojan kahdeksaksi hoitoon.

Neljäntenä ponkkari! 😀

Aikataulutatko viikolle kaupassa käynnit ja harrastukset? 

Yritämme tehdä yhden isomman kauppareissun viikossa ja sitten vain täydennyksiä. Tyttären harrastukset ovat vakipäivinä, pojalla ei vielä ole omia harrastuksia. Mies käy kahdesti viikossa jääkiekossa tiettyihin aikoihin. Minä sitten ripottelen omat treenini sinne tänne koloihin ja tunnustan, että joskus ne jäävät välistäkin. Arkeamme leimaa miehen epäsäännölliset työajat, jonka vuoksi pidemmän tähtäimen suunnittelu on haastavaa.

Oletko orjallinen arjen rutiineissa vai sävellätkö matkan varrella?

Sävellän aika paljon, koko ajan tilanteet muuttuvat ja yritän joustaa mukana. Suhtadun muutoksiin aika leppoisasti ja säädän aikatauluja myös viime hetkillä.  Olen sellainen säätäjä, liian usein jätän asioita usein viime tippaan ja sitten lopulta sumplin kaiken järjestymään. Meillä on ihanat tukiverkot, vanhempani ja siskoni sekä etenkin miehen eläkkeellä olevat vanhemmat auttavat lastenhoidossa ja olen siitä suunnattoman kiitollinen.

Tietyissa asioissa olen kuitenkin lähes orjallinen. Lapset saavat viisi ruokaa päivässä ja koira kaksi. Ulkoillaan ja liikutaan säännöllisesti. Kotona on aina jotain syömistä. Harrastuksiin mennään, läksyt tarkistetaan ja kirjoja luetaan. Äkäisenä ei mennä nukkumaan ja riittävästi unta kaikille.

Kuinka annat lapsille arki-illoissa aikaa?

Vaikka menojakin on paljon, pyrimme myös rauhoittamaan koti-iltoja ja yhdessäoloaikaa. Perusilta menee niin, että kotona ollaan puoli viiden aikaan ja silloin syödään yhdessä. Pikku kakkonen katsellaan poika kainalossa tai touhuillen jotain leikkejä, pelataan, luetaan ja tehdään kotihommia. Talviaikana ei välttämättä tule enää lähdettyä ulkoilemaan, ellei sitten Hugo kaipaa lenkkiä. Olen tässäkin aika spontaani ja saatamme joskus lähteä vielä uimahalliin, kirjastoon tai moikkaamaan kavereita.

Onko teillä jotain lauantai-illan perinteitä?

Varmaan se sama kuin miljoonalla muullakin suomalaisella eli sauna ja Putous, jonka äärellä syödään jotain herkkuja. Parasta siinä on ehdottomasti se, että ollaan kaikki rennosti yhdessä, eikä kenelläkään ole kiire minnekään. Mieheni on joskus viikonloppuisin töissä, eikä fiilis ole sama, jos yksi puuttuu.

Pidättekö tietyin väliajoin rentoilupäiviä (ravintola tai muu helpottava tekijä?)

Tilanteen ja tarpeen mukaan, ei mitenkään säännöllisen suunnitellusti. Rentoilupäivät ovat minusta tärkeitä ja useammin pitäisi malttaa pysähtyä ja oikaista. Lasten kanssa tosin arki pyörii oli viikonpäivä mikä hyvänsä ja keskellä päivää  kirjan kanssa sohvalla pötköttävä äiti on kolmevuotiaalle kuin kutsu kiipeilemään. Kuvien tilanteessa siis vakava läikytysvaara.

Ärsyttävintä arjessa? 

Kiire ja se, että aina voisi tehdä enemmän tai paremmin asioita. Ärsyttää kadonneet tavarat, etenkin lähtöhetkellä hukassa olevat rukkaset ja sukat. Se, että viemäriin jää hiuksia tai että ikkunoita läpsitään likaisilla käsillä. Ärsyttää olla myöhässä tai lähteä liian kiireellä. Ärsyttää, että tärkeät paperit lojuu tasoilla ja sitten ne jemmataan jonnekin liian hyvään talteen, josta ne ei löydy kun niitä tarvittaisiin. Laskunmaksu jo pelkkänä prosessinä nyppii, niiden numeroiden näpyttely ja miksi se on niin hidasta? Sotkuinen vaatehuone ärsyttää ja se, että jotkut vaatteet kutistuvat kaapissa. Hugon haukkuminen ohikulkijoille on ärsyttävää ja lasten turhanpäiväinen kinastelu vasta ottaakin kupoliin (”tuolla on mukissa kolme milliä enemmän kaakaota kuin minulla!”). Se, että omaa aikaa on tosi minimaalisesti. Ja jääkaappin vanhentuvat ruuatkin ärsyttävät.

Parasta arjessa? 

Uskon vahvasti siihen, että onni asuu arjessa. Suurin osa ärsytyksen aiheista ovat oikeastaan pieniä ja niiden kanssa voi ihan hyvin elää. Aika moni niistä on myös omasta toiminnasta kiinni.  Hyvä arki on sitä, että vaikka välillä väsyttää tai turhauttaa, on kuitenkin onnellinen. Mietin iltaisin ennen nukahtamista, mitkä asiat ovat hyvin.

Ihana herätä, kun on saanut nukkua hyvin omassa sängyssään. Aamun ensimmäinen kuppi kahvia on parasta. Uniset heräilevät lapset  ja puolisolta saadut hyvät huomenet ovat parasta. Se, että lapsilla on hyvä koulu ja päiväkoti helpon ja turvallisen matkan päässä on parasta. Mieleiset ja haastavat työt sekä hyvät työkaverit ovat parasta. Jumpan jälkeen ensimmäiset löylyt. Iltasatu ja kainaloon painautuvat lapset. Hyvän yön toivotukset. Parasta.

Arjen perusetti sellaisenaan on oikeasti avain kaikkeen onneen. Vain sen jälkeen juhla ja loma tuntuvat joltain.

Tauko on pidetty ja santsikuppikin on jo juotu. Arki kutsuu!