Tuntui, kuin vuosi 2014 olisi lähettänyt terveisiä, kun kuulin kysymyksen: ”Näyttääkö teillä aina samalta kuin blogikuvissa?”. Kun sisustusblogit nousivat suosioonsa, joutuivat tai saivat bloggaajat avata maailmaa myös blogin takana. Tänä päivänä lukijoille tuntuu olevan jo aikalailla selkeää, että blogi on vain otos siitä elämästä, jonka bloggaaja haluaa jakaa. En usko, että kenelläkään (ainakaan lapsiperheellisellä) sisustusbloggaajalla koti näyttää aina siltä kuin se on kuvissa.
Ja hyvä niin, koska ainakin Modernisti kodikkassa on tapana jakaa arjen kauniita hetkiä. Nyt on luvassa kuitenkin jotain muuta, sillä Char and the Cityn Carita haastoi maaliskuun blogihaasteessa kuvaamaan kotia juuri sellaisena kun se sattuu tavallisena arkipäivänä olemaan, ilman stailausta tai harkittuja kuvakulmia.
Meillä eletään – yllätys, yllätys – ihan tavallista lapsiperheen arkea. Vaikka rakastan siistiä kotia, siivoaminen ei ole päivieni ykkösprioriteetti. Tästä huolimatta, meillä kyllä siivotaan jokaisena päivänä jotakin, mutta sanotaanko nyt näin, että sotkuosastolla ollaan vielä nopeampia. Mitä enemmän kiirettä, sen varmemmin kotiin kertyy pinoja tasoille ja pussukoita nurkkiin.
Keittiössä on tehty läksyt pöydän ääressä, eikä kirjoja ole vielä palautettu reppuun. Saarekkeen päällä on tietokoneeni, kamerani ja parin päivän Hesarit. Jääkaapin ovessa on tärkeitä aikatauluja, jotka laitan siihen silloin, kun on erityisen paljon muistettavaa. Pojan synttärikoristeet ovat yhä katossa ja liesituulettimen päällä korissa vitamiinit ja ksylitolpastillit estämässä perheen pienimmän yliannostusta.
Makuuhuoneessa ovi vaatehuoneeseen on selällään. Pinterest-tyylisen värikoodatun vaaterivin sijaan rekeillä roikkuu paitoja ja mekkoja ja lattialla on kassi menossa kierrätykseen. Sänky on pedattu kolmen sekunnin taktiikalla mieheni toimesta aamukiireessä.
Jotenkin näiden kuvien näyttäminen on vähän vaivaannuttavaa. Siivoan paikat kuosiin ennen kuin kutsun ystäviä kylään, enkä koe luontevana näyttää kotiamme tällaisena blogissakaan. Tehän olette vähän kuin virtuaalikavereitani, teitä varten (ja toki itseänikin) mielelläni petaan nätisti, asettelen tuoreet kukat vaasiin ja imuroin muruset pois lattialta, ihan niin kuin teen silloin kun saamme vieraita.
Koen myös, että on sotku ja likaisuus ovat eri asioita. Hujan hajan olevia tavaroita voi sietää, kun taas pöly ja tahrat ansaitsevan äkkilähdön. Esimerkiksi muovinen punainen autorata olohuoneessa ei takuulla olisi sisustuskuvaan kelpaava esine, mutta koska se tuottaa lapselle iloa, se saa olla päivisin esillä. Illalla lasten tavarat siirretään heidän omiin huoneisiinsa, jotta ne voivat seuraavana päivänä palata taas kodin paraatipaikalle.
Koti ei ole vain äidin sisustustanner, vaan jokainen saa toteuttaa siellä mielipuuhiaan. Kun minä asettelen kukkasia, pikkuherra ajaa rekalla. Molemmilla on touhuihinsa yhtä iso oikeus.
Carita on haastanut tähän behind the scenes-postaukseen joukon sisustusbloggaajia ja kooste tästä kamalan ihasta arkirealismista tulee kuunvaihteessa hänen blogiinsa. Jaan postauksen Modernisti kodikkaan Facebookissa, kun se ilmestyy.
Tuon postauksen aloittaneen kysymyksen kuulin viimeksi perjantaina, kun olin vieraana Hyvät ihmiset – podcastissa. Siellä kerroin blogini tarinan, jaoin ajatuksiani arjen kauneudesta, ruuhkavuosista ja ajanhallinnasta. Jakso löytyy TÄÄLTÄ. Olipa muuten hassua olla vieraana. Jospa sitä joskus vielä pääsisi studioon myös Designtarinoiden kanssa.
Mites teillä, kutsuisitko vieraita sotkuiseen kotiin?