Tuntui, kuin vuosi 2014 olisi lähettänyt terveisiä, kun kuulin kysymyksen: ”Näyttääkö teillä aina samalta kuin blogikuvissa?”. Kun sisustusblogit nousivat suosioonsa, joutuivat tai saivat bloggaajat avata maailmaa myös blogin takana. Tänä päivänä lukijoille tuntuu olevan jo aikalailla selkeää, että blogi on vain otos siitä elämästä, jonka bloggaaja haluaa jakaa. En usko, että kenelläkään (ainakaan lapsiperheellisellä) sisustusbloggaajalla koti näyttää aina siltä kuin se on kuvissa.
Ja hyvä niin, koska ainakin Modernisti kodikkassa on tapana jakaa arjen kauniita hetkiä. Nyt on luvassa kuitenkin jotain muuta, sillä Char and the Cityn Carita haastoi maaliskuun blogihaasteessa kuvaamaan kotia juuri sellaisena kun se sattuu tavallisena arkipäivänä olemaan, ilman stailausta tai harkittuja kuvakulmia.
Meillä eletään – yllätys, yllätys – ihan tavallista lapsiperheen arkea. Vaikka rakastan siistiä kotia, siivoaminen ei ole päivieni ykkösprioriteetti. Tästä huolimatta, meillä kyllä siivotaan jokaisena päivänä jotakin, mutta sanotaanko nyt näin, että sotkuosastolla ollaan vielä nopeampia. Mitä enemmän kiirettä, sen varmemmin kotiin kertyy pinoja tasoille ja pussukoita nurkkiin.
Keittiössä on tehty läksyt pöydän ääressä, eikä kirjoja ole vielä palautettu reppuun. Saarekkeen päällä on tietokoneeni, kamerani ja parin päivän Hesarit. Jääkaapin ovessa on tärkeitä aikatauluja, jotka laitan siihen silloin, kun on erityisen paljon muistettavaa. Pojan synttärikoristeet ovat yhä katossa ja liesituulettimen päällä korissa vitamiinit ja ksylitolpastillit estämässä perheen pienimmän yliannostusta.
Makuuhuoneessa ovi vaatehuoneeseen on selällään. Pinterest-tyylisen värikoodatun vaaterivin sijaan rekeillä roikkuu paitoja ja mekkoja ja lattialla on kassi menossa kierrätykseen. Sänky on pedattu kolmen sekunnin taktiikalla mieheni toimesta aamukiireessä.
Jotenkin näiden kuvien näyttäminen on vähän vaivaannuttavaa. Siivoan paikat kuosiin ennen kuin kutsun ystäviä kylään, enkä koe luontevana näyttää kotiamme tällaisena blogissakaan. Tehän olette vähän kuin virtuaalikavereitani, teitä varten (ja toki itseänikin) mielelläni petaan nätisti, asettelen tuoreet kukat vaasiin ja imuroin muruset pois lattialta, ihan niin kuin teen silloin kun saamme vieraita.
Koen myös, että on sotku ja likaisuus ovat eri asioita. Hujan hajan olevia tavaroita voi sietää, kun taas pöly ja tahrat ansaitsevan äkkilähdön. Esimerkiksi muovinen punainen autorata olohuoneessa ei takuulla olisi sisustuskuvaan kelpaava esine, mutta koska se tuottaa lapselle iloa, se saa olla päivisin esillä. Illalla lasten tavarat siirretään heidän omiin huoneisiinsa, jotta ne voivat seuraavana päivänä palata taas kodin paraatipaikalle.
Koti ei ole vain äidin sisustustanner, vaan jokainen saa toteuttaa siellä mielipuuhiaan. Kun minä asettelen kukkasia, pikkuherra ajaa rekalla. Molemmilla on touhuihinsa yhtä iso oikeus.
Carita on haastanut tähän behind the scenes-postaukseen joukon sisustusbloggaajia ja kooste tästä kamalan ihasta arkirealismista tulee kuunvaihteessa hänen blogiinsa. Jaan postauksen Modernisti kodikkaan Facebookissa, kun se ilmestyy.
Tuon postauksen aloittaneen kysymyksen kuulin viimeksi perjantaina, kun olin vieraana Hyvät ihmiset – podcastissa. Siellä kerroin blogini tarinan, jaoin ajatuksiani arjen kauneudesta, ruuhkavuosista ja ajanhallinnasta. Jakso löytyy TÄÄLTÄ. Olipa muuten hassua olla vieraana. Jospa sitä joskus vielä pääsisi studioon myös Designtarinoiden kanssa.
Mites teillä, kutsuisitko vieraita sotkuiseen kotiin?
15 Kommentit
Voi kiitos tästä!! <3 Mä oon niin hajalla kun koti on kun pommi. Mutta eiköhän se pikkuhiljaa. Itse en myös kutsu vieraita sotkuiseen kotiin, ja jos kuulen että joku tulossa lyhyellä ajalla, ei toki siivoomiseen mene kauaa aikaa, mutta silti saan tressin siitä!
Joka päivä kyllä petaan sängyt, ja siivoan sotkut lelut, keittiöt yms… mutta silti yritän että koti on siisti ja pöydillä ei loju tavaraa…
Ja tästä varmasti tressin saan, ehkä pitäisi hieman löysää narua.
Mutta kiitän vielä tästä ❤️
No eipä kestä 😀 Juuri 1,5 tuntia järjestelin paikkoja kuntoon, että sain kämpän kuosiin taas uutta viikkoa varten. Vauhdikas viikonloppu näkyy sitten aina sekaisuutena, enkä ole eilen enkä tänään siivonnut normaalia keittiöjärjestelyä enempää mitään. Sopivan stressittömästi siis uuteen viikkoon, toivottavasti sielläkin <3
No en välttämättä kutsuisi, mutta toki siälle päästän jos ovelle tupsahtaisivat. En tiedä muista, mutta minusta on kiva nähdä näitä arkismepiakin kuvia bloggareilta, tokihan sitä itsekin hakee kauneutta ja ideoita blogeista eikä sotkua ja sekamelskaa (sitä löytyy itseltäkin), mutta joskus on kiva saada vertaistukea?. Vaikka kuinka tietää, että kuvat on vain pieni kurkistus bloggarin elämään, mutta joskus meinaa uskon puute iskeä ja sitä ajattelee olevansa ainoa sotkupesässä elävä.
Kiitos Anu ajatuksistasi! Kyllä täältä vertaistukea elämän sotkuihin löytää, mutta en niitä paloja elämästäni halua yleensä jakaa blogissa. Nämäkin kuvat olivat vain pintaraapaisu, mutta mielummin keskityn arjen kauniimpaan puoleen täällä 🙂
Kyllä, ehdottomasti lisää Designtarinoita! Pidin aivan mielettömästi ensimmäisestä ?kaudesta ja nyt vaan toista kautta tekemään. ?
Olisi ihana palata nauhoitusten pariin, mutta katsotaan miten sen kanssa käy. Kiitos kannustuksestasi <3
Kiitos tästä! Minulle toi helpotusta erityisesti ”eivärikoodattu” vaatehuone, sekä vitamiinipurkkien lasten sanelema säilytyspaikka.
Vaikka nautinkin kauniista blogikuvista, niin joskus inspiraation löytäminen niistä on hankalaa, jos kaikki näyttää niin saavuttamattoman hienolta.
Nykyään nuoretkin ovat usein lähellä loppuunpalamista. Kaikilla elämän osa-alueilla pyritään ”täydellisyyteen”. Silloin sitä tavallista arkea voi pitää omana epäonnistumisena.
Niin ja yritän pitää sen verran perussistiä, ettei yllätysvieraidenkaan tulo olisi ihan katastrofi. ”Vie mennessäs tuo tullessas” on hyvä ohjesääntö. Juhliin sitten hankitaan ne tuoreet kukat yms.
Kiitos ajatuksistasi Ruusa! Meidän koti ei todellakaan ole arkisin mikään sukellus Pinterestiin, vaikka rakastan siisteyttä ja kauneutta. Tasapaino on tärkeää löytää kaikessa, eikä minun onnellisuuteni ole sidottu värikoodattuun vaatekaappiin (ei sillä, että en joskus siitä silti haaveilisi).
Rakastan näitä aitoja postauksia, jossa näkee hieman ”kulissien taakse”. Kun itsellä on toisinaan riittämätön olo, niin näistä postauksista ammentaa voimaa. Ei se minun kotini ole poikkeus, jossa välillä näkyy liiaksikin elämisen merkit. Kiitos!
Hei, ihana kuulla että tykkäsit! Tottakai eläminen näkyy kun eletään ja se on hyvä vain 🙂
Päästäisin kyllä vieraat sotkuiseen kotiin. Tosin se meidän sotkuinen ei ole välttämättä kovin sotkuinen muiden mielestä… Siivoan/siivoamme säännöllisesti ja myös silloin, kun on tulossa vieraita.
Minä tykkään todella puhtaasta ja järjestyksessä olevasta kodista. Toki kahden lapsen ja kahden kissan perheessä eivät ole paikat koko ajan tip top. Vuosien saatossa on joutunut antamaan periksi ihan omankin mielenrauhan, saati muiden perheenjäsenten takia. Toisaalta en kyllä paheksu toisten koteja, vaikka siellä olisikin vähän sotkua. Kylässä on kiva käydä eikä silloin mittailla pölyhiukkasesten tai roskien määrää.
Totta, kaikki on niin suhteellista, sotkukin. Ja aikalailla samoin ajattelen sekä omasta kodista että kyläpaikoista. Ihmisiähän sitä mennään katsomaan, eikä pitämään tupatarkastusta 🙂
En kyllä mielellään päästä vieraita sotkuiseen kotiin. Toki, jos yllätysvieraita tulee, niin kahvit tarjoan. Mielestäni on kohteliasta ja vieraanvaraista siivota edes vessa ja keittiö, jos tietää, että on tulossa vieraita. Itse en ainakaan viihdy kyläpaikoissa, joissa ei ole viitsitty siivota.
Moikka Kaisa! Samoilla linjoilla olen. Tosin kyläpaikassa ei sotkut lähtökohtaisesti häiritse. Toki jos on vaikka juhlat ja vessat likaiset, on se aika erikoista, mutta arkipiipahdus kaverin kotiin on eri asia.
Mielestäni kodin siivoaminen ja järjesteleminen ovat kaksi täysin eri asiaa, ihan kuten itsekin sanot. Kun tulee vieraita on kiva tsekata ettei kotona ole siivotonta ja muutenkin suht pölyttömässä ja raikkaassa kodissa on kivempi oleskella. Mutta mielestäni olisi julmaa käskeä 6-vee tyttöä laittamaan hyvät leikit pois ihan sen takia että tulee satunnaisia vieraita. Paitsi tietenkin jos ei sekaan mahdu :-), kotoisa kaaos on kuitenkin merkki siitä että kotona eletään ja viihdytään. Blogeissa on kyllä mielestäni ihana nähdä tiptop-koteja, siitä saa estettistä vrtaa :-). Kiitos Kerttu mahtavasta blogistasi ja tsemppiä arjen aikatauluhaasteisiin <3.