Täällä on siirrytty lomamoodiin, joskin pidän huomenna pienen työpäivän oman yritykseni puitteissa. Sitten nautitaan loppuviikko perheen kanssa yhteisestä ajasta, meillä ei olekaan ollut pitkään aikaan yhteistä lomaa. Aloitin lomani nukkumalla univelkoja pois ja sen jälkeen siivoamalla kaappeja. Mikähän se siinä on, että minulle on tyypillistä aloittaa loma kaappien siivouksella? Onhan se aika terapeuttistakin saada asioita konkreettisesti järjestykseen ja sen jälkeen on hyvä rentoutua.
Nappasin muutaman kuvan lounaskattauksesta, kun odottelin hetken perhettä kotiin. Huomasin muuten, että sellaiset arkiset pienet jutut tuppaavat unohtumaan blogista. Usein arki on vain niin vauhdikasta, pöytään istutaan supernälkäisinä, yhdellä on liian kuumaa ruokaa ja toinen ei saa itse pilkottua ja siinä sitten säädetään koko sakki. Harvemmin tulee mieleen alkaa kaivamaan kameraa esille 😉
Arjesta ja elämästä puheenollen, se on oikeasti helpottanut! Poikamme täyttää parin viikon päästä kolme vuotta ja siinä on kyllä virstanpylväs, jonka otan ilolla vastaan. Vauvat ja taaperot ovat toki valloittavia ja ihania, mutta nautin siitä että lapset kasvavat ja muuttuvat pikkuhiljaa omatoimisemmiksi. Viime kevääseen verrattuna meininki on ihan toinen, vaikka toki monen pallon kanssa yhä saa jonglöörata.
Parasta on se, että pienimmäisenkin kanssa voi jo tehdä niin monenlaisia asioita, eikä elämä kaadu, jos unet tai ruoka-aika vähän muuttuu. Asioista voidaan keskustella ja yleensä ihmetyksiin saa myös järkeenkäypiä vastauksia huutamisen sijaan. Toki tuollaisen lähes kolmevuotiaan maailmakuva on vielä aika mustavalkoinen ja tahtoa on riittämiin. Loputon uteliaisuus ja ”minä ite”- ovat ihmiset kehitykselle tärkeitä vaiheita, vaikka ne saattavat tuoda vanhemmille pari ennenaikaista harmaata hiusta.
Mutta kaikkineen, helpottanut on! Ja se on ihanaa, sillä nyt pystyy vaikka siivota kaappeja.
Tällä viikolla aurinko on tarjonnut hyvät kuvausolosuhteet ja nautin kovasti lisääntyvästä luonnonvalosta. Kotikin tuntuu kivalta ja kun saan vielä säilytystilat kuosiin, niin mikäs täällä on ollessa. Nyt taidan taas tehdä pikkuisen hyökkäyksen kodinhoitohuoneeseen, siellä on tasolla pussukoita tulossa ja menossa. Seuraava ilon aihe on se, kun kaikki niistä ovat lähteneet seuraaviin paikkoihin, oli se sitten kirppisostaja, SPR, lumppukeräys tai varasto. Ensi viikolla vietän lomaani jossain muualla kuin kodinhoitohuoneessa 😀
Miten muilla pienten lasten äideillä, mikä on ollut se hetki, kun tajuat, että alkaa vähän helpottaa?