Mitä tänne ruudun taakse oikeasti kuuluu? Pimeydestä on ihan turha valittaa, koska kaikilla on yhtä pimeää. Mutta ottaahan se vähän koville, kun luonnonvalo on minimissään. Odotuksessakin on edetty siihen vaiheeseen, että ymmärrän hyvin miksi tätä tilaa kutsutaan raskaudeksi. Kaikki on kuitenkin oikein hyvin, vaikka iltaisin nukkumatti saapuukin aikaisin. Keho tarvitsee unta ja mielikin voisi vetäytyä vaikka talviunille, välillä ajattelen, että herättäkää minut kun on joulu!
Vaikka oikeastaan, en malttaisi kuitenkaan vaipua talvihorrokseen. Elämä on hyvin paljon sellaista, millaiseksi sen tekee. Sitten on se osa, johon ei voi vaikuttaa, mutta siinä ratkaiseekin, miten tilanteisiin asennoituu. Olen opetellut sanomaan ei ja rauhoittamaan iltoja kotiin. Olen asettunut sohvalle ja tunnustellut pieniä liikkeitä vatsassani. Olen pyyhkinyt silmäkulmista kyyneleitä, kun tytär on nostanut paidanhelmaani ja laulanut suoraan napaani. Sitä kautta pikkuveli kuulema kuulee parhaiten.
Viikko sitten tajusin, että jään äitiyslomalle tammikuun lopulla. Siis ihan kohta! Odotan suurella mielenkiinnolla ja innolla uutta elämänvaihetta, samaan aikaan tuntien pientä haikeutta. Miten oman mielen saisikin pysymään tässä päivässä ja tässä hetkessä. Ei ole mitään ”sitten kun”, on vain ”tässä ja nyt”. Joskus harmittaa, jos pinna on ollut liian kireällä tai ei ole ehtinyt tehdä kaikkia suunnittelemiaan asioita.
Sitten kesken pimeintä marraskuuta, kauppakassien painaessa käsivarsiani ja tuulen vihmoessa ohimoita, alkaa hymyilyttää. Ei tätä elämää voi liian tarkkaan suunnitella, on niin paljon muuttuvia tekijöitä. Sunnuntai on aina hyvä päivä tasata tilanteita ja ladata akkuja. Tänään siivotaan vihdoin kesälelut pois hiekkalaatikosta. Onpa tosi hyvä, että se ensilumi ei jäänytkään maahan 😉
Kiitokset kommenteista eilisen postauksen tuolipohdintoihin! Nyt vain odotan, että pääsemme koeistumaan tuolia ja arvioimaan, voisiko se malli olla meille juuri se oikea.
Leppoisaa sunnuntaita!
10 Kommentit
Näinhän se on, turha suunnitella liian tarkkaan ja harkitusti, päivä kerrallaan satoi tai paistoi 😉 Muistan tuo vaiheen raskaudesta hyvin (kolme odotusta takana), että tuo väsymys joka oli yhdessä vaiheessa niin se kyllä veti niin mehut pois, iltaisin ei ehtinyt kissaa sanoa, kun nukkumatti jo tuli 😉 Mutta koeta tosiaan nauttia jokaisesta hetkestä, koko odotusaika on kuitenkin niin lyhyt, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna…
Ihania lyhtykuvia, mistä nuo ihanat lyhdyt ovat jotka olivat kuvassa kolmen ryhmässä?
Rentouttavaa sunnuntain jatkoa :0)
Kiitos paljon Johanna! Arki on niin täyttä, että välillä täytyy oikein pysähtyä ajattelemaan, että meille todelka tulee vauva <3 Lyhdyt ovat jo ikivanhoja, en edes muista mistä ne on ostettu. Ihan markettitavaraa ovat 🙂
Ihanasti kirjoitat! 🙂 Armo itseä kohtaan on niin tärkeää ja sohvailu ja ei:n sanominen on juurikin sitä. Olet rakas <3
Ihana Sanna, kiitos ja samoin <3
Tästä hetkestä nauttimista ja tässä hetkessä elämistä, sitä täälläkin vielä opetellaan. Mukavaa sunnuntaita sinne <3
Kiitos Ruut! Opetteminen on elämänmittainen matka 🙂
Hei, samoja ajatuksia. Ihana tunnelma kuvissa. Itse jään äitiyslomalla tammikuun puolessa välissä. Hyviä vointeja sinulle! 🙂
Kiitoksia sinulle Jutta! Onnellista odotusta sinnekin, menet pari viikkoa minua edellä 🙂
Minä taas täällä ihmettelen kun ei väsytä yhtään, vk 39 menossa! Samoilla 6,5 h yöunilla mennään kuin normaalistikin eikä tunnu oikein missään. No, kävelen kuin ankka, mutta muuten menee ihan kovaa. Huono omatunto tulee tosin välillä kun nyt kolmannella kerralla ei ole tietoakaan mistään vatsalle lepertelystä tai muusta sisäänpäin käpertyvyydestä – ei vaan ehdi. Ja kaikki vielä täysin vaiheessa tulokasta ajatellen… Kiva, että ehdit ja tiedostat nauttia tilanteestasi. Hyvää odotuksen jatkoa!
Sinulla on odotus todellakin loppusuoralla! Kolmannella kerralla on varmasti jo erilaista, siitä pitää huolta ne kaksi jo syntynyttä. Jos vain mahdollista, yritä vähän levätä ”varastoon” 🙂