Yhteistyössä Rela Colic Drops
Pienen vauvan vanhemmilta yleensä kysytään keskustelussa kahta asiaa: miten yöt nukutaan ja onko lapsella vatsavaivoja. Tulokkaan kanssa sitä eletäänkin ihan perusasioiden äärellä, niiden tärkeimpien eli unen, syömisen, puhtauden, lämmön ja sylin sopivassa syklissä. Esikoinen ei ollut itkuinen vauva, mutta hän valvoi. Yritimme kääntää hänen unirytmiään pikkuhiljaa, mutta vielä useammankin kuukauden iässä hän vietti vuorokauden virkeimpiä tunteja yöllä. Ja me nukutimme joka konstilla, mutta oikeastaan ainoa joka auttoi, oli aika. Kun aloimme odottamaan toista lastamme, mielessäni oli muutamia huolia. Perusajatus oli, että toivottavasti lapsi voi hyvin ja hän on terve. Sen rinnalla ajatus vaikkapa koliikista on pikkujuttu. Mutta tiedän lähipiiristäni sen, että siinä vaiheessa kun pieni ihme on huutanut kipeää vatsaansa viikkoja tai kuukausia, tekisit mitä vain ottaaksesi kivun pois vauvalta ja saadaksesi nukkua.
Onneksemme ja myös ihmetyksemme poikamme on ollut tähän saakka hyväuninen ja tyytyväinen vauva. Vaikka en kovin taikauskoinen olekaan, tekee mieli koputtaa puuta. Jokaisena aamuna tunnen kiitollisuutta hyvin nukutusta yöstä ja terveestä lapsesta. Mikään ei ole minulle itsestään selvää. Tiedän, että lukijoissa on monia odottavia sekä pienten vauvojen äitejä. Myös ystäväpiirissä eletään pikkulapsiarkea ja koen, että jokainen meistä kaipaa vertaistukea. Blogit ovat myös yksi tuen kanava; on helpottavaa kuulla, että jossain muuallakin pyöritetään samoja ajatuksia tai ratkotaan samanlaisia arjen haasteita. Siksi halusin tarttua tähän yhteistyöhönkin: jos vain voin jonkun vauvan oloa ja perheen tilannetta helpottaa.
Niin, se pahamaineinen koliikki, joka tekee kuulosuojaimista arjen perusvarusteen ja muuttaa minuutit tunneiksi. Raastavaa on, että itkun syytä ei tiedetä. Koliikiksi kutsutaan toistuvia, useiden tuntien itkujaksoja, joihin ei tunnu auttavan oikein mikään. Hetkellisesti vauvan oloa voi helpottaa keinuttaminen, sylissä hytkyttely tai muu tasainen liike. Niinpä koliikkivauvoja kannetaan tai pomputellaan sylissä jumppapallojen päällä sen toivossa, että kotiin saadaan pieni hiljainen hetki. Vaikka järki sanoo, että itku loppuu aikanaan eikä tutkimusten mukaan koliikista ole lapselle pysyvää haittaa, jokainen vanhempi kokeilee kaikkia temppuja helpottaakseen pienen oloa.
Tiedemiehet ovat tehneet kovasti hommia ja lopputuloksena on apteekeissa myytävä Rela Colic Drops, joka on uusi kliininen ravintovalmiste vauvojen koliikin ruokavaliohoitoon. Sen käyttö vähentää tutkitusti vauvojen koliikki-itkua ja uusimman tutkimustiedon mukaan myös ennaltaehkäisee koliikkia. Paras tulos saavutetaan pitkäaikaisella, vähintään kolmen viikon käytöllä. Me saimme tipat koekäyttöön ja aloitimme niiden tarjoamisen kahden viikon iässä, samaan aikaan D-tippojen kanssa. Tippoja voi siis antaa, vaikka vauvalle ei olekaan koliikkia. En tiedä onko tässä syy tai seuraus siihen, että vauvallamme ei ole vatsavaivoja.
Jos tuntuu, että tässä voisi olla teidän perheelle osuva juttu koliikin ennaltaehkäisyyn tai hoitoon, on minulla ilo tarjota kolmen (3) euron alennus Rela Colic Dropseista Avainapteekeista kaikkialta Suomesta. Alennuksen saat näyttämällä apteekin kassalla postauksen lopussa olevaa kuvaa joko tulosteena tai suoraan kännykästäsi. Etu on voimassa toukokuun loppuun saakka, kurkkaa lähin Avainapteekkisi TÄÄLTÄ.
Tekisi mieli sanoa jotain lohduttavaa koliikkivauvojen vanhemmille. Kuten että kyllä se ajan kanssa helpottaa tai koita jaksaa. Jostain syystä kaikki sanat kuulostavat aika latteilta. Ajattelen, että jokainen vauva on ihme. Pian hänestä kasvaa topakka taapero ja vauva-ajan itkut muuttuvat muistoiksi. Ei ehkä niiksi kultareunaisimmiksi muistoiksi, mutta muistoiksi kuitenkin 😉 Tarvitaan vaan rakkautta ja joskus ehkä vähän Rela-tippojakin.
19 Kommentit
Todella liikuttava tuo kolmas valokuva.
Siinä on rakastava isosisko, joka varmasti pitää huolta pikkuveljestään 🙂
Kiitos Anna!
Ihania kuvia. <3
Oma maailman rakkain ja ihanin vauvani oli ensimmäiset 9 kk kovin itkuinen ja huonosti nukkuva. Hänellä todettiin myöhemmin todella vakava allergia, joka varmasti aiheutti ison osan itkuista. Monenlaiset vyöhyketerapiat ja rela-tipat tuli kokeiltua ja hetken helpotusta ne ehkä joskus tarjosivatkin. Ihana kuulla, että teillä on arki lähtenyt sujumaan mukavasti ja pieni mies nukkuu hyvin – se helpottaa kyllä hurjasti. Onneksi suurin osa vauvoista taitaa olla ihan perustyytyväisiä, hyvin syöviä ja nukkuvia.
Tsemppiä kaikille itkuisten vauvojen vanhemmille, jotka kenties tätä kommenttiboksia lukevat! Muistakaa kuunnella itseänne, omaa intuitiota ja hakea apua ajoissa. Itse epäilin jotain allergiaa jo ihan muutaman viikon ikäisestä lähtien, mutta meitä ei otettu kovin vakavasti lääkäreiden vastaanotolla. "Kun kaikki vauvat itkee." Ja tosiaan, vaikka itkuisen ja huonosti nukkuvan vauvan kanssa arki on järkyttävän rankkaa, niin se on kuitenkin ohimenevää ja ainakin minä olen osannut nauttia taapero- ja leikki-ikäisen kanssa olemisesta huomattavasti enemmän. Välillä harmittaa, että vauva-aika kiisi niin nopeasti ohi ja se on mielessäni lähinnä itkua ja sumua, mutta kuitenkin esim. valokuvien kautta voin muistella aikaa lämmöllä ja yleisfiilis tuosta ajasta on kuitenkin positiivinen ja ainutlaatuinen.
Heippa Zubi! Voin vain kuvitella tuon tuskan huolen ja oman väsymyksen kanssa. Ja juuri se, että kun on tarpeeksi univelkaa, vauva-ajan muistotkin alkavat hapertua. Hyvä vinkki tuo omiin vaistoihin luottaminen, uskon että naisista kuoriutuu aikamoisia leijonaemoja lapsen syntyessä.
Esikoinen itki neljä ensimmäistä kuukautta joka ilta klo 17-23 välisen ajan. Muistan vieläkin kuinka väsynyt olin fyysisesti ja henkisesti. Mutta aivan ihana tyttö kasvoi ja ajan myötä ensimmäisistä kuukausista löytyy myös ihania muistoja <3 Veljensä ovatkin sitten olleet eri maata ja voi kuinka olenkaan osannut nauttia 🙂 Ja kirjoituksestasi kävi ilmi, että niin sinäkin. Ihanaa kevättä!
Ihana kuulla, että olette päässeet toisen vauvan kanssa vähän helpomalla. Näitä päiviä osaa todellakin arvostaa! Kaunista kevättä sinnekin 🙂
Hei! Kysynpä asiaa uudestaan, sillä et varmaan ole huomannut kommenttiani vanhasta postauksesta 🙂 Eli mistä olet hankkinut tuon vanhan postauksen kuvissa olevan kivan raidallisen imetysmekon?
Moikka Veera! Tillasin mekon Bebesistä, kurkkaaa täältä: http://www.bebes.fi/imetys/imetysmekko-sofia-p-2282.html
Kannattaa ottaa huomioon, että mekko kutistuu pikkuisen ekassa pesussa.
Kiitos kivasta ja kauniista blogista, jota olen seurannut melkein alusta saakka. Blogista huomaa, että näet sen eteen vaivaa.
Lukaisin tässä useamman postauksen putkeen, ja täytyy sanoa, että olet todella kaunis ja hehkut onnea! 🙂 On ollut ihan kiva lukea sun arkipostauksia, mutta toivon, että sisustus on kuitenkin jatkossakin blogin selkeä painopiste. Toki pikkuvauva-vaiheessa on ymmärrettävääkin, että elämä menee pitkälti vauvan ehdoilla. 🙂
Kiitos Elina kauniiista sanoista ja mukavasti muotoillusta palautteestasi, arvostan! 🙂
Blogini ollut aina noin 80 % sisustusta ja loppu 20 % sitten erilaista lifestyleä, yritän pitää tästä painotuksesta jatkossakin kiinni. Toki elämäntilanteet näkyvät myös sisällössä ja esimerkiksi tällä hetkellä teen sisustusjuttuja aika vähän siihen nähden, että olen kotona enemmän kuin koskaan 🙂
Ihania kuvia ja kiva välillä lukea näitä vauva postauksia, vaikka omista onki aikaa jo 11 vuotta.
Ihania hetkiä teille sinne vauvan ja pikku tytön kanssa siellä kotosalla, parhaita aikoja elämässä. Ota niistä kaikki irti, aika menee liian nopeaa ko ovat jo isoja :(.
Kiitos Päivi! Kyllä tätä elämänvaihetta osaa arvostaa 🙂
Juu..hyvä postaus. Meillä, nyt 2,5v. kauan odotettu esikoinen oli koliikkivauva ja muutenkin vaativa, edelleenkin temperamenttinen mutta myös ihana kaikin puolin <3 Muistan, miten loukkaavaa oli kun jotkut kommentoi "harjoituskappaleeksi" kun oli niin itkuinen jne. Nyt kolmen lapsen äitinä, kaksoset 2,5kk, koen melkein päässeeni helpommalla..Vaikka sis kädet todellakin on täynnä työtä ja kaksi ei todellakaan mene siinä kuin yksi 😉 mutta silti. Olen toki nytkin väsynyt ja olo riittämätön kun ei ole kuin kahdet kädet mutta jotenkin kuvaavaa miten turhauttavaakin on itkevää vauvaa lohduttaa ja tosiaan kaikki, siis KAIKKI, konstit kokeilla ja silti tuntee itsensä melkein surkeaksi äidiksi. Itse murehdin vähän sitä etten tavallaan saa kokea normi vauva-aikaa.. Nämä meidän pienet ovat kuitenkin kaikki suuria ihmeitä eikä meille mitään itsestäänselvyyksia. Myös apua on osattava ottaa vastaan.
Onnea koko perheelle ihanista vauvoista! Hyvin kiteytit varmasti monen ajatukset. Näin yhden vauvan kanssa monesti mietin, miten kädet riittäisivät, jos vauvoja on kaksi. Mutta kaikesta varmasti selviää ja upea juttu, jos saatte apua arjen pyöritykseen silloin tällöin 🙂
Meillä esikoinen oli helpompi kuin kuopus yöunien suhteen. Ja se mikä on sopinut toiselle, ei välttämättä sovi toisella. Kuten juuri nämä Relatipat. Molempien lasten kanssa ”metsästettiin” sopivia d-tippoja ja masuvaivojen helpottajia. Esikoisella siihen auttoi Relatipat ja Cuplaton, mutta kuopuspa ei pystynytkään ottamaan Relatippoja. Perehdyin lukuisiin d-vitamiineihin ja masuhelpottajiin, ja huomasin näissä käytettävän eri öljyjä. Joillekinhan vesipohjaiset tuotteet sopivat paremmin kuin öljypohjaiset. No mikä siellä öljypohjaisessa mättää: on auringonkukkaöljyä ja on palmuöljyä sekä kookosöljyä, mutta myös palmu- ja kookosöljyä samassa tuotteessa. Omien tutkimusteni ja selvittelyjeni mukaan, meidän pojalle ei käynyt kookosöljy, mutta palmuöljy sopi! Eli relatipat sisältävät myös kookosöljyä ja näin ollen monet allergisoivat myös sille. Siksi on minusta jotenkin väärin suositella täysin jotain tiettyä tuotetta, että tämä nyt sopii varmasti siihen ja siihen, koska sen ovat lääkärit pitkän tutkimuksen saatossa kehittäneet. No mitä eroa on kookos- ja palmuöljyllä? Löysin googlella tämän: ”Palmuöljy on öljypalmusta saatava trooppinen rasva ja eri kuin kookosrasva, jota saadaan kookospalmusta”. Kun kävin apteekissa näistä keskustelemassa, tuntui väliin että minäkin tiesin näistä enemmän kuin he. D-vitamiineina käytämme Ratiopharmin D-tippoja jos joku sattuu lukemaan kommenttini, pojallemme kun ei sopinut edes ne vesipohjaiset Jekovitit, jotka taas kävi esikoiselle. 😉 Sori näin paasaava teksti, mutta mulla meni oikeasti hermot apteekissakin kun ne tuputti siellä aineita, joiden sisältöjä he eivät oikeasti edes tarkkaan tienneet. Kannattaa tutkia tuotteita itse ja tarkkaan ja opetella. 🙂 Btw, ihania kuvia teidän pienokaisista. On ne niin aarteita.
Hei Mari! Olet oikeassa, nämä eivät ole mitenkään mustavalkoisia asioita. Ja varmasti vain perehtymällä asioihin ja tutustumalla omaan lapseen löytyy oikeat keinot vaivoihin. Hyvä vain, että paasaat 🙂
Miten kauniita kuvia Kerttu <3 En voinut kuin ihastella pientä nyytti ja isosiskoa <3 Ihanaa aikaa teille, toivottavasti masuvaivoja ei tulekaan!
Kiitos Laura! <3
Ihana postaus!ja aidosti välittyy onni postauksesta.Meidän vauvalla koliikki kesti tasan 3kk.Eli yhtä mittaista huutoa päivät.Vauva ei nukkunut kun pieniä pätkiä.Useaan otteseen käytiin lääkärissä,saman vastauksen jokainen lääkäri antoi.Se helpottaa kun lapsi vähän kasvaa.Aika kultaa muistot:)niin se vain menee,väsymys ja vauva-ajan raskaus on melkeen unohtunut.Ja nyt meillä on mitä aurinkoisin lapsi ja itkuista ei ole enää tietoakaan.Kokeiltiin myös noita tippoja ja meillä niistä eikä muistakaan suositelluista tipoista ollut apua