Parhaimmillaan blogit tuovat lukijoilleen iloa, ihmetystä ja inspiraatioita. Kun pitkään lukee samaa blogia, tutustuu myös bloggaajan persoonaan ja ajatuksiin. Kuitenkin yleensä blogi on valikoidusta näkökulmasta valittu pintariipaisu bloggaajan elämään, vaikka esimerkiksi aktiivisesti päivittyvissä lifestyle-julkaisuissa pääsisikin seuraamaan arjen kulkua. Kirjoittaja valitsee, mitä ja miten kertoo. Ruudun taakse jää usein paljon. Itse kerron pääasiassa sisustuksesta ja arjen pienistä iloista. Toivon, että persoonani näkyy blogista, mutta siitä huolimatta muistuttelen ystävilleni, että vain blogia lukemalla ei voi tietää, mitä minulle kuuluu.
Blogien elinkaaresta on puhuttu paljon. Vloggaaminen eli videobloggaaminen on nostanut suosiotaan, mutta ei vielä syrjäyttänyt perinteistä blogimaailmaa. Aikakauslehdet ja laadukkaat blogit ovat lähentyneet toisiaan, esimerkiksi täällä Divaanissa printti ja verkko kulkevat käsikkäin ja toinen toistaan tukien. Minä uskon, että molempia tarvitaan tulevaisuudessa ja yhteistyötä voisi tehdä paljon enemmänkin. Myös mainostajat ovat löytäneet blogit osaksi markkinointiaan vasta lähivuosina, enkä usko että huippua on vielä nähty. Muutoksia tulee ja se tarkoittaa yhä lukijalähtöisempää ja laadukkaampaan kampanjointia, josta hyötyvät kaikki.
Kun mieleinen blogi lopettaa, voi tuntua jopa, että menettää ystävän. Tyypin, jonka elämää on saanut seurata ja jonka osaamisesta tai elämäntyylistä on saanut ammennettua ideoita omaan arkeen. Tänään All I ever wanted is here-blogin Karla kertoi laittansa pillit pussiin viiden blogivuoden jälkeen. Olen seurannut Karlan blogia vuosikaudet ja oman blogin perustamisen myötä olemme tavanneet ja ystävystyneet. Onneksi, sillä ilman oikean elämän kontaktia minulla tulisi valtava ikävä hänen juttujaan ja pettämätöntä laatuaan sekä tyyliään.
Bloggaajat ovat helppo kritiikin kohde, monesti perusteeksi riittää toisen into jakaa omasta elämästään jotain julkisesti verkkoon. Helpommin unohtuu se, millaisen työmäärän laadukas, usein päivittyvä blogi vaatii. Ammattimainen bloggaaminen ei ole vain työ, vaan myös elämäntapa. Kamera kulkee mukana ja ideoita postauksiin kerätään kaikkialta. Kuitenkin vain pieni kourallinen suomalaisista bloggaajista bloggaa päätyökseen. Uskoisin, että monen perheellisen bloggaajan ”oma aika” menee koneen ääressä klo 21 jälkeen. Ja sen jaksaa, koska siitä nauttii.
Bloggaaminen on parhaimmillaan hauskaa, inspiroivaa ja vuorovaikutteista ja kun takana on monta vuotta, on blogin ympärille syntynyt oma yhteisönsä. Vielä viisi vuotta sitten saattoi sanoa lukevansa kaikkia suomalaisia sisustusblogeja, nyt verkossa on tuhatmäärin tarjontaa ja uusia syntyy joka päivä. Karla ja muut vuosia sitten aloittaneet ovat nähneet suuret muutokset ja osasta on tullut osa- tai päätoimisia bloggaajia. He ovat taitavia modernin median ammattilaisia, joista tuntuu haikealta luopua. Mutta aika aikaansa kutakin. Harvassa työssä jokainen tuotos on niin suuren arvioivan joukon edessä.
Kun haikeana mietin Karlan lopettamispäätöstä, jäin pohtimaan laajemminkin kysymystä, mitä blogi merkitsee lukijalleen? Itselleni blogit ovat kevyttä ja harmitonta ajanvietettä, mutta myös paljon muutakin. Mitä sinä ajattelet? Miksi luet blogeja?
18 Kommentit
Mielenkiintoista tekstiä, jälleen kerran 🙂 Näin vielä kohtuullisen aloittelevana bloggaajalle minulle ei tullut oikeastaan yllätyksenä työmäärä, jotenkin aavistelin, ettei se ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Yhteen postaukseen minulla menee kuvauksineen päivineen tunteja. Joihinkin postauksiin menee päiviä jos ne ovat esimerkiksi yhteistyöpostauksia, jolloin koen että haluan oikeasti miettiä että mitä kirjoitan.
Muita blogeja luen lähinnä inspiraation vuoksi; haen inspiraatiota sekä tuunauksiin, sisustukseen, että blogipostauksiin. Mielenkiintoinen sivujuonne on toki bloggaajien persoona. Jos saan inspiraatiota blogista, se riittää, mutta jos bloggaaja vielä näyttää hieman persoonaansa, se on iso plussa. Toki ymmärrän, ettei kaikkea voi paljastaa, eikä pidäkään 🙂 Ihmisiä kaikki ollaan.
Vloggaamisesta sen verran, että ei ainakaan minulla ole voittanut perinteistä blogia. Tykkään seurata ihan oikeaa tekstiä, eipähän ainakaan lukutaito katoa 😛
Kiitos Miina! Samoja ajatuksia minullakin. En ole itse ihastunut videoblogeihin, vaikka videot tuovatkin silloin tällöin mukavan lisän ”perinteisiin” blogeihin. Uskon, että tulevaisuudessa liikkuvaa kuvaa ja ääntä nähdään entistä enemmän 🙂
Minulla on jonkinlainen möykky rinnassa kun luin Karlan päätöksestä lopettaa. Yksi suosikkiblogi jää pois. Möykky taitaa kertoa, että blogien lukeminen on minulle muutakin kuin kevyttä ajanvietettä. Parhaimmillaan se on ollut vinkkejä arkeen sekä kauniita kuvia.
Niinpä, luopumistahan se on, kun suosikkiblogi lopettaa. Ehkä vielä erona siihen, että hyvä tv-sarja tai kirja loppuu, että bloggaaja on oikea ihminen, joka ammentaa omasta elämästään. Sitä tavallaan ystävystyy verkon kautta siihen ihmiseen; samaistuu ja inspiroituu.
Blogien avulla irtaantuu hetkeksi arjesta ja pääsee usein halutessaan miettimään kevyitä asioita kuten vaatetusta, vapaa-ajan viettovinkkejä jne. Toisaalta sitä lukee helposti sellaisia blogeja, joiden pitäjien kanssa kokee jotain samankaltaisuutta. Se voi olla elämäntilanne (esimerkiksi vauva tai pienet lapset) tai vaikkapa samantyyppinen (tai siltä vaikuttava) mielenlaatu.
Itse ymmärrän kyllä, että bloggaaja ei voi kertoa kaikkea elämästään eikä raadollisen pikkutarkka raportointi omasta elämästä varmasti jaksaisi pidemmän päälle kiinnostaa. bBlogit tarjoavat tarpeen mukaan inspiraatiota omaan pukeutumiseen, vertaistukea tai muutoin vain kivaa ajanvietettä.
Itseäni inspiroi lukea blogia, jonka pitäjä antaa jotain itsestään ja joka sopivasti jakaa ajatuksiaan. Blogi ei kuitenkaan mielestäni ole areena jakaa niitä kaikkein syvimpiä tuntojaan.
Kauniita kuvia ja soljuvaa tekstiä on hienoa lukea. Ei tietenkään ole tarpeen kategorisoida jokaista blogia yhteen tai edes useampaan lokeroon, mutta yhtä seuraamaani blogia en osaa luokitella, vaikka yrittäisinkin, ja se on Eeva Kolun ”Kaikki mitä rakastin”. Hänellä on niin upealla tavalla sana ja sisältö hallussa, että hänen tekstiään lukee aina mielellään.
Jos nyt kuitenkin kategorisoin, niin sisustaminen, lapset ja pukeutuminen ovat sellaisia aihepiirejä, joita käsitteleviä blogeja itse luen mielellään. Modernisti kodikas kuuluu ehdottomasti sisustusblogien aateliin. Toki blogi voi sekoittaa noita ja muitakin aiheita iloisesti sekaisin. Mungolife on esimerkki blogista, jota on kiva lukea blogin pitäjän avoimen ja reippaan kirjoitustyylin takia. Oma elämäntilanne on kovin kaukana Annan elämästä, mutta ehkä blogeja luetaan myös, kun halutaan avartaa omaa ajattelua ja vähän kurkata jonkun toisen, ihan toisenlaista elävän ihmisen elämään. 🙂 Aloin juuri miettiä, ja huomasin, että kaikki lukemani blogit ovat naisen pitämiä. Ehkä miehet ovat blogimaailmassa harvinaisuus.
Tällaista tuli mieleen juuri ennen nukkumaanmenoa. Lopuksi vielä hatunnosto kaikille teille blogin pitäjille. Toivon, että teidän saamanne palaute on positiivistä ja jos kritiikkiä annetaan, ne ovat rakentavassa hengessä. Niin, Karlaa tulee kyllä ikävä, vaikka lopetuspäätös onkin täysin ymmärrettävä. Ihanaa, että sinä voit pitää edelleen Karlaa yhteyttä ihan elävässä elämässä.
Kiitos pohditusta kommentistasi, Sara! Samanlaisia ajatuksia on minullakin. Ja usein blogi tarjoaa myös tietoa ja käytännönkokemuksia jostain mieltä askarruttavasta aiheesta. Kun bloggaajaa pitää luotettavana tai samaistuttavana, on hänen mielipiteeseen helppo yhtyä vaikkapa jonkin tuotteen laadukkuudesta tai reseptin toimivuudesta.
Aivan varmasti pitkään seuratun blogin ”menettäminen” tuntuu tuskaiselta. Sehän voi olla paljon enemmän kuin tv-sarja ja hyvä kirja, joiden loppuminen riipaisee lujasti. Ja vielä jos tutustuu bloggaajaan henkilökohtaisesti, on menetys erilainen – tosin silloin varmasti ystävyys säilyy.
Kiva, kun pohdit tätä aihetta, hyvä näkökulma!
Juuri näin! Kiitos Taina kommentistasi!
Luen blogeja jotta voin jakaa samaa mielenkiinnon kohdettani samanhenkisten ihmisten kanssa. Rakastan muotia, eri tyylejä jne.. Kiva kun mies saa välillä lepoa näistä, kun bloggaan 🙂
Juu, tuo onkin hyvä näkökulma! Ei minunkaan mieheni tai moni ystävistäni jaksaisi jauhaa kanssani sisustuksesta ja designista, mutta onneksi saan näitä asioita pyörittää blogissa mahtavien lukijoiden ja muiden samasta aiheesta kiinnostuneiden bloggaajien kesken!
En tiedä, mutta tämä kirjoituksesi hämmensi. ”Muistokirjoitus” Karlalle, josta linkkaat Karlan omaan blogiin? ”Hei olen Karlan kaveri, ja minullakin on blogi. Tulkaa lukemaan sitä, nyt kun teiltä aikaa jää.” Lisäksi tämä minusta vetää vähän mattoa Karlan alta. Mitä jos Karla keuhkokuumeesta toettuaan haluaisikin jatkaa bloggaamista…kyllä se vähän hassulta ainakin itsestäni tuntuisi tällaisen ”muistokirjoituksen” jälkeen.
Olen myös hämmentynyt tästä palautteesta, sillä pieneen mieleeni ei tullut, että joku voisi kuvitella, että yrittäisin hyötyä siitä, että ystäväni lopettaa blogin. Blogin, jota olen itsekin seurannut vuosikausia ja joka on ollut yksi innostajista oman blogini perustamiseen. Tyylimme ovat hyvin erilaiset ja olemme ennnenkin linkkailleet blogeja ristiin, tämän vuoksi olisi hassua ajatella, että juuri nyt olisin jotenkin Karlan lukijoiden perässä. Toivon todella, että Karla palaa bloggaamaan. Kirjoitukseni oli enemmänkin kiitos vuosien inspiraatiosta sekä pohdinta siitä, miksi jonkun blogin lopettaminen tuntuu niin kurjalta.
Olen samoilla linjoilla edellisen kanssa. En usko, että Karlan lukijat siirtyvät tänne sun blogiin. Ei, vaikka niin varmasti haluaisit. Sun blogi on ihan liian laskelmoiva, asia johon Karlakin ajoittain sortunut. Kun bloggaus muuttuu pelkäksi hyödyntavoitteluksi, menee samalla kaikki syy seurata sitä. Sitä sun pitäis varmaan mietiskellä.
Laskelmoiva? Really?
Olen miettinyt postausta samasta aiheesta, mutta hieman eri kulmalta…Coming soon :).
Ihanaa joulunodotusta koko perheelle <3
Anna palaa, tulen sitten lukemaan sen 🙂 Ihanaa joulun odotusta myös sulle ja Minille <3
Voi hyvät hyssykät tätä kommentointia taas..koita kestää Kerttu! Kiitos ihanasta blogista ja oikein mukavaa joulun odotusta!
No joo, joskus tuntuu, että se negatiivinen puoli / ajatus kaivetaan esille vaikka virkkuukoukulla 😉 Kiitos tsempeistä Maija ja ihanaa joulua sinnekin!