Miksi minä rakastan joulua?

by Kerttu

Joulu. Yksi pieni sana niin täynnä tunnetta. Osa rakastaa, toiset karttavat viimeiseen saakka. Kun katselen tytärtäni koristelemassa kuusta,  mieleeni palaa perheemme joulu vuonna 1998. Minä, viisilapsisen perheemme esikonen, olin täyttänyt kesällä 18-vuotta ja nuorempi siskoni oli 14. Pienimmät sisarukseni, äitimme toisesta avioliitosta syntyneet lapset olivat  4, 6 ja 7-vuotiaita. Nuorin siskoistani oli siis aikalailla samanikäinen kun tyttäreni nyt. Syksy oli tuonut perheeseemme kauhean tragedian, kun nuorempien lasten isä kuoli onnettomuudessa. Monet asiat noista ajoista ovat unohtuneet, mutta kuten muinakin jouluina, siskoni kuvasi joulun viettoamme videokameralla. Videonauhalla on äiti, viisi lasta sekä kauniisti koristeltu koti.

Söimme joulupöydässä pitsaa, muistan että äiti lupasi, että saamme syödä mitä haluamme. Illaksi oli tilattu joulupukki, jonka tulo kesti ja kesti. Videolla näkyy ensin odotuksesta villiintyneet lapset. Puolta tuntia myöhemmin kolme pientä pellavapäätä tapitti ikkunasta ulos: “miksi pukki ei jo tule?”. Jälleen puoli tuntia myöhemmin kolmikko on vajonnut sohvan uumeniin ja me “aikuiset” eli siskoni ja äitini kanssa loimme toisiimme huolestuneita katseita. Ei kai  joulupukki tee ohareita juuri tänä jouluna?

pikkukuusi-1

Kello kävi. Vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen ovelta kuului koputus, joka sai lasten suut nauruun! Joulupukki pahoitteli olevansa myöhässä, porojen kanssa oli kuulema jotain ongelmia. Hän tuli sisään ja jakoi lahjat. “Tällaista minä olen aina halunnut”, hihkuu neljävuotias videolla saatuaan paketista My little ponyn.  Lasten ilo ja onni on hetkessä. Kun pukki tuli, ei ollut surua, eikä odotuksen tylsyyttä.

pikkukuusi-1-4

Niin siitä joulusta selvittiin, mutta pysyvät muistijäljet se on jättänyt. Vuodet vierivät, aika kului ja paransi haavoja. Nyt nämä pienimmätkin sisarukseni ovat jo täysi-ikäisiä, mutta silti jouluissamme on jotain samaa. Yksi on ja pysyy: perhe on elämän tärkein turvaverkko. Uusi vuosituhat toi perheeseemme uuden, maailman parhaan isähahmon ja hänen kolme poikaansa. Olemmekin aikamoinen hullunkurinen perhe ja nyt kun osalla meistä on elämänkumppaneita ja lapsia, joukkomme on vain kasvanyt. Jouluna on parasta kiireetön yhdessä oleminen, se että kaikki ovat kerrankin samassa maassa ja samassa osoitteessa.

Tänään on tasan kuukausi jouluaattoon. Perheen juhlaan, jossa saa pysähtyä sen tosiasian äärelle, että on valtavan onnekasta, että meillä on toisemme. Ihan sama, ovatko servetit sävysävyyn ja onko lanttulaatikon koostumus juuri niin kuin reseptikirjassa sanotaan. Joulu syntyy tarinoista ja niitä meidän perheessämme riittää <3. Jouluaattona käymme sytyttämässä kynttilät edesmenneiden sukulaisten haudoille ja nyt on minun vuoroni  kertoa omalle tyttärelleni, miksi kynttilöitä sytyttäessä silmät kostuvat.

Siksi minä rakastan joulua.

Saatat pitää myös

30 Kommentit

Heini marraskuu 24, 2014 - 7:09 pm

Kirjoititpa kauniisti 🙂 minun rakkaus jouluun tulee samanlaisista syistä, mutta tietysti aivan erilaisella tarinalla. Antoisaa joulunodotusta sinulle Kerttu!

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas marraskuu 25, 2014 - 10:08 pm

Kiitos Heini <3 Ihanaa joulunodotusta sinullekin!

Reply
Ellu marraskuu 24, 2014 - 7:13 pm

Nyyhkis. Kiitos kun jaat tämän meille muille. Kaunis ja koskettava kertomus.

Ollut kamala päivä, tyttären sormi murtui, niin nyt vihdoin kun tilanne rauhallinen kotona, otin kupin teetä ja sun blogin. Kyllä kannatti jälleen kerran.

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas marraskuu 25, 2014 - 10:08 pm

Voi kurjuus, toivottavasti tyttäresi paranee pian <3 Kiitos kauniista sanoistasi!

Reply
Krisse marraskuu 24, 2014 - 7:34 pm

Kiitos tästä kirjoituksesta! Kauniisti kuvasit läheisten lämpöä, läpielettyä yhteistä surua ja toistenne tukemista. Todellista välittämistä, todellista joulumieltä! Kyynel silmäkulmassa luin… Suvun muistojen kertominen omille lapsille eteenpäin on myös arvokasta, kaunis ja viisas teko.

Kirjoitin juuri myötätunnon arvosta itsekin uusimmassa postauksessani. Eri näkökulmasta kylläkin. Mutta myötätuntoa me kaikki joskus tarvitsemme – omalle, läheisemme tai muusta syystä meitä syvästi koskettaneen kohtalolle.
Valoa ja iloa adventinaikaan! Krisse
http://tallessamaailma.blogspot.fi

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas marraskuu 25, 2014 - 10:09 pm

Muistot tekevät sen, keitä olemme tänä päivänä. Tämä kokemus olisi toki saanut jäädä tapahtumatta, mutta ilman opetusta se ei totta tosiaan jättänyt. Kiitos sinulle Krisse!

Reply
Nöppönen marraskuu 24, 2014 - 8:05 pm

Kauniisti kirjoitit, silmät ne kostui minullakin, tuntemattomalla! Tulee myös ne omat muistot mieleen. Kaunista Joulua hullunkurisille perheellesi! Blogiasi on ihana lukea, koskettavaa ja aitoa elämää josta kirjoitat rohkeasti ja avoimesti.

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas marraskuu 25, 2014 - 10:11 pm

Lämmin kiitos Nöppönen <3

Reply
Viivi / Valkoinen Soihtu marraskuu 24, 2014 - 8:07 pm

Ihana, kaunis, koskettava postaus<3 Sä osaat kyllä niin hyvin pukea ajatukset ja tunteet sanoiksi♥♥♥

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas marraskuu 25, 2014 - 10:11 pm

Kiitos Viivi! 🙂

Reply
Sara marraskuu 27, 2014 - 9:57 am

Komppaan ehdottomasti Viiviä. Kyyneleet silmissä luin tätä surullista, mutta kuitenkin lämmintä tarinaa. Tai eihän se mikään tarina ole, vaan teidän elämäänne. Kiitos, kun jaoit sen meidän kanssamme. Hyvää joulun odotusta!

Reply
Sanna marraskuu 24, 2014 - 8:11 pm

Ihana kirjoitus! Minä, joka rakastin tietenkin lapsena joulua, ja joka jossain välissä jo kadotin joulun merkityksen, olen tytön myötä löytämässä sitä uudelleen. Aivan eri tavalla odottaa, miettii ja suunnittelee aattoa tänä vuonna kuin aikaisempina vuosina…

Huomenna nähdään! 🙂

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas marraskuu 25, 2014 - 10:11 pm

Ihana oli nähdä, kiitos kun kävitte!

Reply
Jaana marraskuu 24, 2014 - 9:09 pm

Kaunis ja koskettava kirjoitus <3
Tuo alempi kuva tyttärestäsi ja koirastasi on aivan sykähdyttävän kaunis, ihana joulun tunnelma.

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas marraskuu 25, 2014 - 10:12 pm

Kiitos Jaana! Otettiin joulukorttikuvia ja tuo alempi otos tuli siinä samalla 🙂

Reply
Kaisa marraskuu 24, 2014 - 10:52 pm

Kiitos Kerttu. Niin kauniisti kirjoitettu! Synkkä ja jotenkin takkuinen maanantai sai valoisamman päätöksen. Ihanaa joulunaikaa sinulle ja isolle, rakkaalle perheellesi <3

Olet upea bloggari, sinulta luonnistuvat sekä kepeät että syvemmälle menevät aiheet. Ja kauniit kuvat. Annat oikeasti jotain itsestäsi meille lukijoillesi, et pelkkää pintaa, ja arvostan sitä kovasti. KIITOS minun arkeni sulostuttamisesta!

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas marraskuu 25, 2014 - 10:13 pm

Toivoisinkin, että blogistani voisi silloin tällöin vähän raaputtaa pintaa, vaikka aina henkilökohtaisemman jutun julkaiseminen jännittää. Kiitos, että jaksat lukea ja viihdyt blogini parissa, se on minulle paras palaute!

Reply
Mirva marraskuu 25, 2014 - 10:24 am

Kaunis kirjoitus. Tuli tippa linssiin tässä aamukahvin äärellä.

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas marraskuu 25, 2014 - 10:13 pm

Kiitos Mirva! Joskus kyynel puhdistaa <3

Reply
Marianne marraskuu 25, 2014 - 2:11 pm

Koskettava kirjoitus. <3 Osaat hienosti pukea sanoiksi erilaiset aiheet ja postauksesi eivät ole pelkkää pintaa. Ei ihme, että meitä lukijoita on täällä entistä enemmän.

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas marraskuu 25, 2014 - 10:14 pm

Kiitos Marianne! Yritän kääntää elämästä esiin eri puolia, kuitenkin kauniin ja positiivisen kautta. Joskus on mentävä vähän syvemmällekin 🙂

Reply
Nippe marraskuu 25, 2014 - 6:02 pm

Alpitin töissä lukemaan ja jätin kesken kun kyynelet alkoivat valua. Nyt kotona sain lukea ja itkeä rauhassa.
Kaunis tarina. Kiitos kun jaoit sen kanssamme.
Et paremmin voisi pukea sanoiksi tuota joulun merkitystä. Ei ne servetit vaan ne läheiset ja kiitollisuus joka päivä.
Voi hyvin Kerttu <3

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas marraskuu 25, 2014 - 10:15 pm

Kiitoksia Nippe! Pahoittelut, että itketin sinua töissä 🙂 Aikaa on kulunut niin paljon, että minun on jo helpompi näistä puhua, mutta monta vuotta siihen tarvittiin.

Reply
Lisa marraskuu 25, 2014 - 7:25 pm

Voi miten kauniisti kirjoitit, silmät kostuivat täälläkin hyvää joulunalusaikaa Kerttu!

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas marraskuu 25, 2014 - 10:16 pm

Kiitos Lisa ja samoin sinulle!

Reply
Virpi marraskuu 26, 2014 - 1:50 am

Kauniisti kerrottu. Ihanaa joulunodotusta!

Reply
Heidi / Checklist marraskuu 26, 2014 - 12:41 pm

Kaunis kirjoitus, täällä myös kostui silmät viimeisten lauseiden kohdalla. Se on juurikin noin. Joulussa on vain jotain sitä taikaa ja lämpöä ja toivon, että olen pystynyt siirtämään omia perinteitämme ja tärkeitä ajatuksia myös omalle tyttärellemme.

Reply
Perla / Lumon Valkama marraskuu 26, 2014 - 10:35 pm

Kyynel silmäkulmaan hiipien luin kirjoitustasi. Kauniisti puit sanoiksi joulun merkityksen. Ihanaa joulunodotusta perheellenne! <3

Reply
Heidi marraskuu 27, 2014 - 9:17 am

Kaunis, koskettava kirjoitus. Hyvää joulun odotusta sinulle ja perheellesi!

Reply
SatuKoo marraskuu 27, 2014 - 12:21 pm

Ihana ja koskettava kirjoitus, piti silmäkulmaa pyyhkiä lukemisen jälkeen. ♥♥♥

Reply

Jätä kommentti