Hei!
Piti tulla tänne huikkaamaan, että hengissä ollaan. Ja ennen kaikkea kotona!
Aika moni pyöritteli silmiään kuullessaan suunnitelmamme tänä vuonna, olemmehan asuneet viidessä eri osoitteessa. Maaliskuussa kirjoitin Yksi vuosi, viisi osoitetta -postauksen ja mietin, että aika tuuri saa olla, jos kaikki menee niin kuin suunniteltu. Ja niin siinä lopulta todellakin kävi, suunnitelma toimi, eikä vuosi ei ole tuntunut mitenkään raskaalta. Mutta auta armias miten ihanaa oli, kun tasan viikko sitten purimme varastosta omat tavaramme ja pääsimme niiden kanssa omaan kotiin.
Viikko tosiaan takana ja yhä tavarat etsivät paikkojaan, vaikka kuvissa onkin se seesteisin huone. Kuusilinnnan Kolo-sohvasta kerron lisää pian yhteistyön myötä, se on meidän olohuoneemme keskipiste. Näyttää ja tuntuu jo todella kotoisalta.
Kaikki remontit päätimme siirtää ensi vuodelle, nyt vaan kannettiin kamat sisään. Se oli paras päätös vaiherikkaan vuoden jälkeen. Ehdimme rauhassa laskeutua uuteen kotiin ja jouluun ja sitten suunnitella, mitä teemme ja missä järjestyksessä.
Tällä hetkellä tunnen suurta onnea omasta kodista, ikkunasta avautuvasta metsämaisemasta ja elämästä, joka on löytänyt nopeasti uomansa. Palasimme siis tänne vanhoille huudeille ja vaikka sitä arastekinkin, on se ollut todella hyvä päätös. En enää kadu mitään, vaikka sellaisiakin tunteita on tullut. Olen löytänyt tästä elämäksi kutsuttavasta seikkailusta ja käänteistämme niin monta kultareunusta, että nyt on helppoa olla onnellinen. Koska jos ei kokeile, ei voi tietää. Vaikka itse ei muuttuisi, maailma ympärillä muuttuu. Ja vaikka joskus menisikin joku päätös päin p*rsettä ja sitten korjaat sen, niin eiköhän siinäkin ole aihetta tyytyväisyyteen 😀
Täällä me ollaan. Jalo-koira on tainnut tulla perheeseensä, ei paljon stressaa, vaikka maisemat vähän muuttusivatkin. Itse asiassa me taidetaan kaikki nauttia siitä. Mutta nyt on hyvä näin.
Kotona.
Ps. Muuttuvista maisemista puheenollen, kirjoitan vielä yhteenvetoa Espanjan kuukaudesta. Kysy, jos on kysyttävää, vastaan!