Mistä on inspiroiva sisustusblogi tehty? Luen monia blogeja, eikä yhtä selkeää menestysreseptiä ole olemassa. Kuitenkin kaikkia rakastamia blogeja yhdistää muutama juttu; kauniit kuvat, sujuva teksti sekä bloggaaja, joka antaa itsestään pienen palan lukijalle. Mistä oma blogini sitten rakentuu? Kaiken takana olen minä, 34-vuotias Kerttu. Nainen, jonka elämä on tällä hetkellä ihanasti mallillaan, mutta joka on saanut kokea kaikenlaista päästäkseen tähän pisteeseen. Olen esteetikko, joka rakastaa kauniita asioita. Ja tunteellinen siili, joka toivoisi, että kaikilla olisi aina mukavaa, eikä turhia konflikteja syntyisi. Kolmekymppisenä onneksi voi myös sanoa, että maailma ei kaadu siihen, jos joku ei minusta pidäkään tai lanteilla olisi ylimääräinen kilo. Olen oppinut, että elämä on huomattavasti paljon mukavampaa kun on ystävällinen kanssaihmisilleen ja murheita ei voi murehtia ennakkoon.
Ajattelin, että jonkinlainen esittelypostaus olisi mukavaa tehdä näin uudessa blogiosoitteessa. Olen äärimmäisen otettu, että matkassa on myös heitä, jotka ovat olleet blogini matkassa ensikuukausista alkaen. Huikatkaa kommenttiboksissa moi, jos olette edelleen mukana <3 . Ja lämpimästi tervetuloa myös kaikille uusille! Toivon sydämestäni, että uudesta alustasta huolimatta sama vuorovaikutteinen ja lämminhenkinen meininki jatkuu myös täällä Divaanissa. Paras tapa kertoa blogistani on kurkistaa siihen, mitä kaikkea blogivuosi 2014 on pitänyt sisällään tähän mennessä:
Tammikuu
Oli kylmää ja kaunista. Aurinko paistoi vain muutaman tunnin ja senkin niin alhaalta, että varjot venyivät. Elettiin sydäntalvea ja sisustuksellisesti haaveilin jo keväästä, jota kohti olimme vääjäämättä menossa.
Helmikuu
Helmikuussa meille tuli lumova Lundian Soihtu-valaisin ja sain arpoa sellainen myös blogini lukijalle. Vieläköhän onnekas voittaja lukee blogiani? Innoistuin myös kokeilemaan olohuoneessa uutta järjestystä, joka kuitenkin jäi aika lyhytaikaiseksi testiksi. Kevät saapui makuuhuoneisiin ja Tyttären huonessa iloittiin uusista tekstiileistä, jotka sopivat värikkääseen prinsessavaltakuntaan.
Maaliskuu
Kysymyspostauksia vältelleenä ammuin täyslaidallisen blogiin liittymättömiä faktoja itsestäni. Sisustusrintamalla kotimme riemukkain uutuus olivat sympaattiset Habitekin Morris-pöydät.
Huhtikuussa huuhdottiin pois mielikuvia, joissa blogikoti on aina viimeisen päälle siisti ja laitettu. Arkihaaste kiersi blogeissa ja jakoi kansan kahtia. Toinen puoli riemastui ripauksesta arkea, kun toiset taas kavahtivat siloiteltujen blogikuvien takaa paljastuvaa todellisuutta. Mutta ihan tavallista lapsiperheen arkea täällä eletään.
Pidentyneet päivät innostivat terassin laittoon ja kiinnitin Biolanin seinäruukkuihin muratit. Ne muuten voivat edelleen erinomaisesti. Terassilla haaveiltiin monenlaisista uudistuksista, joita kesä ja syksy sitten toivatkin tullessaan.
Toukokuussa sain toteuttaa erään matkaunelmani, kun matkustimme koko perhe Tjäreborgin lomalle Pariisin Disneylandiin. Jaoin myös lukijoille parhaat matkavinkkini Disneylandiin suuntaaville.
Blogien yhteistyöt herättivät kritiikkiä ja keskustelua, joiden perusteella kirjoitin ”Mä en lue sun blogia enää”-postauksen. Jyväskylän Asuntomessujen ennakkopressipäivän innoittamana esittelin muutamia jo tuossa vaiheessa valmiina olleita taloja, kuten tämän Valanti-huonekaluilla sisustetun Kontion hirsitalon.
Kesäkuussa tein kaikkien aikojen mieluisimman yhteistyön, kun sain ilahduttaa Hope ry:n ja Kangastus-kangaskaupan kanssa erästä vähävarasta, kolmen tytön perhettä uudistamalla heidän lastenhuoneensa. Ajatus siitä, että blogilla voi tehdä monella tavalla hyvää, vahvistui.
Sain vihdoin uuden kameran ja pääsin aloittamaan yhteiseloni Canonin 6D:n kanssa. Se ei ollut ihan rakkautta ensisilmäyksellä, mutta ryppyjenkin syy selvisi pian vialliseksi objektiiviksi. Valokuvaamisesta on muodostunut pikkuhiljaa innostava harrastus, jossa on paljon opeteltavaa.
Loman aloittajaiseksi teimme reissun Kalajoelle ja kirjoittelinkin Loma-asuntomessuilta mm. saunoista ja makuuhuoneista.
Ihana helteinen heinäkuu! Asuntomessut toivat luokseni mm. Karlan ja Lisbet E:n. Kirjoitin monta postausta kotikaupunkini Asuntomessuista ja esittelin lempitalojani sisustuksineen.
Matkustimme siskoni luo Osloon ja rakastuin hänen uuteen kotiinsa sekä Louis Poulsen-vintagevalaisimiinsa.
Terassimme sai laatoituksen ja sen ilme muuttui melkoisesti. Miten niistä kuumista kesäpäivistä tuntuukin olevan ikuisuus?
Teimme pienen reissun kummitätini luo Fiskarsiin ja hurmioiduin keramiikkataiteilija Karin Widnäsin upeasta kodista ja työtilasta.
Elokuussa kirjotin ”Murheet on tehty huomista varten”-postauksen: ”Uskon siihen, että omaa mieltä voi johtaa. Sitä voi tietyissä määrin käskeä olemaan stressaamatta, ajatuksia voi tietoisesti ohjata pois kurjista skenaarioista. Oma suurin oivallukseni on, että murheita ei voi murehtia ennakkoon”. Odottelimme jo innolla Lumonin terassilasitusta ja haaveilin terassin syyssisustuksesta.
Saimme vierailla upeissa häissä, jotka muistuttivat, että ”Suurin niistä on rakkaus”.
Pohdin arjen pieniä, ilmaisia iloja.
Syyskuussa vietin unohtumattomia päiviä juoksukoulutyttöjeni kanssa Kööpenhaminassa. Joku kertoi jo aavistelleensa tulevaa uutistani, koska puolimaraton jäi väliin ja ulkomuotonikin oli saanut.. no, pehmeitä piirteitä :D.
Saimme terassiprojektimme finaaliin ja esittelin teille uudistetun terassin laatoituksineen ja lasituksineen.
Stailasin makuuhuonettamme ja saimme Iittalan Aitiosta uuden, kauan kaivatun kevyen yöpöydän.
Tuohduin designplagiaateista ja iloitsin sosiaalisen median voimasta, jonka ansioista suomalaisilla markkinoilla on kaksi kopiovalaisinta vähemmän.
Kerroin teille, että perheemme kasvaa…
Ja että blogini muuttaa Divaaniin!
Hätäinen hääpäivä-postauksessa kurkistettiin taas ruuhkavuosien härdelliin…
Sitten koittikin lokakuu, jota olemme saaneet muutaman päivän elellä. Blogimuutto toi tullessaan uuden opettelua, mutta myös intoa ja inspiraatiota bloggaamiseen! Sain ilon lahjoittaa Secto Designin Octo-valaisimen hyväntekeväisyyskohteeseen ja yhdessä pohdimme sopivaa paikkaa. Päätimme ilahduttaa valaisimella Keski-Suomen Ensi- ja turvakotia.
Olen kirjoittanut kohta kaksi vuotta ja voisi sanoa, että pieniä poikkeuksia lukuunottamatta joka ikinen päivä. Tämä siksi, että tykkään tästä hommasta niin paljon! Iso rooli on myös teillä lukijoilla ja kannustavalla palautteellanne. Bloggaaminen ilman vuorovaikutusta on kuin bloggaaminen ilman nettiyhteyttä. Olisi höpöpuhetta sanoa, että teen tätä vain itselleni. Ja siksi olenkin ilonen, sillä sain tiedon, että blogini on ehdolla Indiedaysin ”insproivin sisustusblogi! -kategoriassa. Seura on uskomattoman kovaa. Jos olet viihtynyt seurassani, olisin otettu, jos käyt antamassa äänesi Modernisti Kodikkaalle täällä.
Sellainen oli tiivistettynä blogivuosi 2014 tähän saakka! Toivottavasti olette viihtyneet 🙂 Paljon on tapahtunut sekä sisustusrintamalla että ihan oikeassakin elämässä. Blogini on minulle hyvänmielen paikka, hengähdys kauniin ja positiivisen äärellä. Talvi tuo tullessaan paljon uutta ja myös ajankäytöllisesti ihan uuden vaiheen, kun jään hetkeksi kotiin. Uskon, että blogi elää muuttuvassa elämäntilanteessa luontevasti mukana ja tarjoaa minulle oman jutun, jonka kautta voin toivottavasti tarjota iloa ja inspiraatioita teillekin!
Kiitos että viihdytte ja lämpimästi tervetuloa matkaan!