Hei ja hyvää pääsiäismaanantaita!
Toivottavasti sinulla on ollut lempeä ja mukava pääsiäinen. Meillä meni tosiaan suunnitelmat uusiksi ja kyllä vähän harmittikin myöntää, että vielä ei ollut paras hetki lähteä mökille. Siellä oli vielä viime viikolla niin paljon lunta! Olisi ollut hankalaa saada vesiä päälle, kulkureittejä auki sun muuta käytännön haastetta, että päätimme olla pääsiäisen kotosalla.
Koska peruskuulumisia usein toivotaan myös tänne blogin puolelle, ajattelin kertoa meidän pääsiäisestä ihan kronologisesti.
Kun kotipääsiäinen varmistui, ostin Vehkannasta kevätkimpun kotiin ja aloin suunnitella menua kotikeittiöön. Olen jo pitkään haaveillut parsarisotosta ja sellaista sitten kokkailtiin kalan kaveriksi pitkäperjantaina.
Googlettelin parsarisoton ohjeita ja päädyin lopulta Rosan ruoka ja viini – reseptiin ja lämmin suositus, hyvin onnistui myös ensikertalaiselta. Risoton kanssa oli lohta ja jopa lapset kehuivat ruokaa, pikkuinen keittiövoitto siis saavutettu!
Lauantaina kävimme ostamassa pojalle kevätvaatteita ja totesimme, että lapsilla on nyt sama kengännumero. Tyttären viime syksynä ostetuissa farkuissa on lähes 10 senttiä liian lyhyet lahkeet. Lapset todellakin kasvavat silmissä.
Pakkasin talvikamppeita pois ja myin ja annoin pieneksi jääneitä vaatteita eteenpäin. Mielessä jo kolkuttaa tuleva muutto, mitään turhaa en halua varastoida viittä kuukautta ja sitten purkaa uuteen kotiin. Nyt kun pikkuhiljaa käy läpi kaappeja, niin urakka pysyy mukavana ja hallittavana. Tuntuu hassulta ajatella, että toppavaatelaatikkoa avataan sitten vasta joulukuussa uudessa kodissa.
Lauantai-iltapäivänä saimme mieleisiä, mutta hieman jännittäviä vieraita. Kutsuimme ukrainalaisen äidin ja hänen 15-vuotiaan tyttärensä meille kylään! He ovat tulleet sattumalta Suomeen ja Jyväskylään syystä, jonka kaikki tiedämme.
Kontakti perheeseen syntyi sattuman kautta. Äitini lahjoitti Roskalava-ryhmän kautta peilin ja eräs vapaaehtoinen vinkkasi, että tällä perheellä voisi olla tarve. Viedessään peiliä he huomasivat, että pienestä yksiöstä puuttui niin paljon muutakin. Perhe-Whats app-ryhmän kautta organisoimme heille tarvittavia tavaroita ja niitä viedessä tutustuimme samalla. Ihania ihmisiä!
Olihan se jännittävää kohdata. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta Google kääntäjän avulla ymmärsimme toisiamme hyvin. Lapset ovat välittömiä ja löysivät nopeasti yhteisen aaltopituuden. Äidin kertomukset lähdöstä, ilmaiskuista ja kotimaahan jääneistä sukulaisista särkivät sydämeni. Tyttö pelkää edelleen kovia ääniä, esimerkiksi katolta pudonnut lumi oli säikäyttänyt hänet totaalisesti. Mutta he lähtivät, jotta etenkin tyttö saisi hyvän ja turvallisen elämän.
Nyt he opiskelevat suomen kieltä ja sopeutuvat uuteen maahan ja kulttuuriin. Kerroin esimerkiksi, että kesällä aurinko ei lainkaan laske ja marraskuussa taas valoisaa aikaa on vain muutamia tunteja. Hän vaikutti epäuskoiselta, mutta silti lupasin auttaa pimentävän verhon hankkimisessa, jos kesäyön valossa on vaikeaa nukkua.
Avun tarvitsijoita löytyy Facebookista, jossa useaan kaupunkiin on perustettu ryhmät ukrainalaisten auttamiseksi. Ja hyvä muistaa, että oman ajan antaminen voi olla tosi arvokasta ja auttaa integroitumaan Suomeen. Kielimuuria ei kannata liikaa pelätä, käännösohjelmat auttavat alkuun ja varsinkin lapset saavat touhut käyntiin ilman kieltäkin. Itselle jäi valtavan lämmin olo kohtaamisestamme ja tuntuu hyvältä tietää, että heillä on lähellä ihmisiä, joilta pyytää vinkkejä, apua tai seuraa tarvittaessa.
Sunnuntaina jatkoin vaateprojektia ja saimme ystäväperheen kylään. Lapset puljasivat porealtaassa ja me äidit lähdimme avantoon, joka suurenee kerta kerralta. Kohta on toinen talvi-uintivuosi takana ja uskon, että tästä olen saanut kestävän, hyvinvointia tukevan harrastuksen.
Ainiin, uudesta harrastuksesta puheenollen olen aloittanut taas juoksukoulun. Vähän meinaa olla taas maltin kanssa haasteita, kun ei jaksaisi a) tehdä oheisharjoituksia ja b) edetä riittävän hitaasti. Molemmat isoja mokia, joten katsotaan jos tämä julkinen tunnustaminen auttaisi palaamaan ruotuun.
Tänään maanantaina tuntui, että loma on kestänyt jo ikuisesti. Pääsiäinen on kuin oikein pitkä sunnuntai. Lähdimme heti aamusta mökille kurkistamaan tilannetta. Kohonneet lämpötilat olivat tepsineet ja lumihanget huvenneet, järvenselkäkin jo auki. Veimme tavaroita, siivoilimme ja lapioin polkuja mökiltä saunalle ja saunalta laiturille. Eiköhän kevätaurinko jouduta tilannetta ja ensi kerralla on jo hyvät reitit kulkea.
Mökillä oli kaikki hyvin ja ensi kerralla jäädään jo yöksi. Pitkä talvi on viimein taittunut.
Pääsiäinen ei ollut ollenkaan sellainen kun suunniteltiin, mutta ei piirun vertaa alkuperäistä suunnitelmaa huonompi. Nyt on ladattu voimia arkeen.