Kevättä sisustukseen – vihdoin!

Helmikuun puoliväli on saavutettu ja on aika keventää sisustusta kohti kevättä. Päivä on jo ihanasti pidentynyt ja talvi on parhaimmillaan, ainakin meillä Keski-Suomessa on hyvin lunta, mutta pakkaslukemat ovat olleet varsin maltillisia. Kuukauden verran elellään vielä talvea.

Muistan varmasti ikuisesti, kuinka kolme vuotta sitten maaliskuun puolen välin tienoilla vietetyt päivät synnytyssairaalassa katkaisivat talven selän. Vaikka luvassa ei olekaan enää tuollaista aikamatkaa, luotan siihen että pian taas saa yllättyä tunteesta, kuinka lenkkarin alla onkin asfalttia.

Meillä kevätkausi toivotetaan tervetulleeksi laittamalla taljat ja tummimmat tekstiilit kaappiin. Ilme muuttui melkoisesti yhdellä puuterinroosalla tyynynpäällisellä. En voinut mieltäni malttaa, joten laitoin ystävänpäivätulppaanit sävysävyiseen ruukkuun. Ihan täydellinen mätsäys ei ole kyseessä, sillä lasimaljakko ruukun sisällä on vähän liian korkea. Mutta riittävän hyvä kuitenkin.

Piristin tulppaanikimppua lisäämällä sinne pari jaloleinikkiä ja vihreitä oksia, todella pienellä saa muutettua perinteisen tulppaanikimpun ilmettä. Luulin saaneeni valkoisia tulppaaneja, mutta tänään kukkien auettua paljastuikin niiden olevan hennon vaaleanpunaisia. Ihania!

Tyynynpäällinen on vanhaa Annon mallistoa, toivottavasti kevätvalikoimaan tulisi jotain heleitä, mutta murrettuja sävyjä. Kaikenlainen utuisuus värikartoilla viehättää valtavasti.

Omaan sisustustyyliini kuuluvat tietyt mustavalkoiset elementit vuodesta ja sesongista toiseen. 1X2:n Seitti-tyynynpäällinen ja Artekin Seepra ovat ikuisuussuosikkejani ja niiden pariksi on helppoa lisätä melkein mitä vain.

Ehkä paras kevätsisustusvinkki on hyvä siivous. Meillä kävi eilen yhteistyökumppanini Siistiksi.fi hoitamassa kunnon siivouksen ja tämä tunne, kun koko koti on yhtä aikaa puhdas, tuo valtavasti iloa. Itse asiassa siivousapu on myös apua mielelle, sillä kun koti on järjestyksessä, myös ajatukset soljuvat paremmin.

Nostan kyllä hatun niin korkealle paitsi siivoojien ammattitaidolle, myös heidän kärsivällisyydelleen. Hugo-koira tulee nimittäin puolihulluksi kun kotisiivous alkaa. Se varmasti luulee, että joku ulkopuolinen taho kaappaa kotimme ja puolustaa sitä haukkuen villisti imurille. Olen kysynyt useaan otteeseen, häiritseekö koira liikaa, mutta vastaus on aina ”ei todellakaan, täällä pärjätään mainosti”.

Hugon reaktiosta tulikin mieleeni ystäväni kysymys, joka halusi tietää, miltä tuntuu päästää vieraat ihmiset omaan kotiinsa siivoamaan. Ensinnäkin he eivät ole enää vieraita, sillä meille saapuu aina samat hymyilevät naiset siivousta hoitamaan. Me pyrimme järjestämään niin, että emme ole kotona siivouksen aikana. Hugokin on kuulema rauhallisempi, kun en ole kotona, sillä tottakai urhea vahtikoira puolustaa myös emäntäänsä. Siivoajien päästäminen omaan kotiin ei oikeastaan tunnu muulta kuin kiitolliselta. Vähän yhtä hassu kysymys, kun että miltä tuntuu kun hammaslääkäri katsoo suuhun. Ammattilainen vain hoitaa hommansa, siinä se.

Kevään odotuksessa eräänlainen merkkipaalu on ensimmäiset terassikahvit, joita usein tässä helmi-maaliskuussa päästään lasitetulla terassilla nauttimaan. Niitä odotellessa voi fiilistellä kodin keventynyttä ilmettä ja luonnonvaloa, jota riittää vielä virka-ajan päätyttyä kotiinpalaajalle.

Tässä vaiheessa tekee mieli huokaista – kaamoksesta on taas selvitty! Olemme me suomalaiset aika sissejä.

Miten teillä näkyy kevät sisustuksessa?