Hyvän aamun anatomia

Miten hyvä päivä alkaa? Aamurutiinini ovat aika samanlaiset jokaisena arkiaamuna. Herään puoli seitsemän maissa, noin puolta tuntia ennen lapsia. Tämä puolituntinen on itselleni tärkeä, silloin saan keskittyä vain itseeni. Olen aamuvirkku ja yleensä herääminen on helppoa, jos vain on saanut nukkua yön rauhassa. Kääriydyn kylpytakkiin* ja vedän villasukat jalkaan, se helpottaa lämpimän peiton alta nousemista.

Ennen kuin kerron teille lisää aamuistani, otetaan pieni sisustuskatsaus:

Makuuhuoneen sisustuksessa pyrin rauhallisuuteen. Sen jälkeen kun joulun alla siirsimme Louis Poulsenin PH5-valaisimen keittiöön, pääsin testaamaan, miltä meillä näyttää Sukarwoodin Aarni-valaisin. Sain sen blogin kautta ja esittelen tätä ilomielin, sillä se on yhtä aikaa kotimaista designia, paikallista työtä sekä luonnonmukainen ja kestävän kehityksen arvojen mukaan tuotettu.

Valaisimen nimi on Aarni 203 ja se kuuluu kolmen valaisimen Aarni-collectioniin. Kaikki Sukarwood-tuotteet valmistetaan kotimaisista materiaaleista, ne suunnitellaan ja valmistetaan sataprosenttisesti Suomessa. Lisäksi ne ovat uudelleenkäytettäviä, kierrätettäviä ja suurelta osin jopa maatuvia. Todellista ekodesignia!

Makuuhuoneen värit ovat hyvin luonnonläheisiä ja harmoonisia. Matto puuttuu lattialta ja sitä korvaan lampaantaljoilla. Käännettävä pellavainen päiväpeitto on Balmuirin* ja sängyllä oleva viltti Ikeasta.

Kello seitsemältä on aika alkaa herätellä lapsia, joita ei usein tietenkään huvittaisi nousta tai lähteä yhtään minnekään. Yritän muistaa aina edellisenä iltana laittaa vaatteet ja tavarat valmiiksi, jotta lähtö sujuisi helpoimmalla mahdollisella tavalla. Puen, meikkaan ja syön aamiaisen.  Onneksi lapset tokenevat nopeasti ja lähtevät yleensä hyvällä mielellä ovesta ulos.

Jokaiseen aamuun kuuluu kahvi, viikonloppuna useampi kupillinen. Arki ja viikonloppuaamut eroavat kyllä aikalailla toisistaan. Kun ei ole kiirettä lähteä, lapset voivat mennä katsomaan ohjelmia ja itse saa vielä pötkötellä tai kirjoittaa hetken rauhassa. Kyllä, blogin kirjoittaminen heti aamusta on ihan parasta, harmi kun siihen on niin harvoin mahdollisuus.

Viime vuoden lopulla aloitetut aamukuntosalit ovat kirjoittamisen ohella suurta luksusta! Silloin kello soi kuudelta, vain puoli tuntia normaalia aikaisemmin. Nappaan sen oman puolituntiseni ja lähden ajamaan salille klo 6.30. Usein sovimme ystävän kanssa treenitrefftit, jolloin ei pääse edes luistamaan liikuntasuunnitelmistaan. Näinä aamuina mies hoitaa lasten aamuhärdellin ja koiran lenkityksen, itse vaan herään, lähden, treenaan, nautin raikastavan suihkun ja olen työpaikalla samaan aikaan kun muinakin aamuina. Mutta superenergisenä!

Aamuihmiselle aamut ovat parasta aikaa. Silloin voi tehdä ajattelua vaativia hommia, urheilla ja saada aikaiseksi asioita.  Hyvää aamuterääni yritän pitää yllä:

• nukkumalla 7-8 tunnin yöunet säännöllisesti, mielummin kahdeksan
• sulkemalla tietoisesti mielestä pois stressaavia asioita tai tekemättömiä töitä iltaisin
• pitämällä elämänrytmin suht säännöllisenä
• välttämällä kuormittavaa liikuntaa illalla
• laittamalla aamun tavarat ja asiat valmiiksi, jotta nohevaa aikaa kuluu mahdollisimman vähän rutiineihin
• miettimällä illalla, mitkä asiat ovat elämässä hyvin. Hyvä fiilis kantaa yöunien läpi aamuun
• toivomalla, että perheen pienin nukkuisi katkeamatonta unta

Parasta aamuissa on se, että koko päivä on vielä edessä! Kuulostaa vähän kliseiseltä, mutta ajattelen, että jokainen aamu on uusi alku ja mahdollisuus. Oli kyse sitten ihmissuhteista,  työstä, liikunnasta tai ruokailusta, saa aina uuden mahdollisuuden korjata kurssia. Näin keväällä (okei, kevättalvella) saan ihan uskomattoman boostin auringosta ja aina sitä miettii, miten ihanaa on, kun pimeä aika on takana.

*saatu blogin kautta

Hyvän aamun anatomiaan kuuluu kahvia, kiirettömyyttä ja valoa – mieluiten taivaalta, mutta sisustaja ei varsinaisesti pahoita mieltään myöskään designvalaisimesta.

Aurinkoista sunnuntaita, ystävät!