Täällä on siirrytty lomamoodiin, joskin pidän huomenna pienen työpäivän oman yritykseni puitteissa. Sitten nautitaan loppuviikko perheen kanssa yhteisestä ajasta, meillä ei olekaan ollut pitkään aikaan yhteistä lomaa. Aloitin lomani nukkumalla univelkoja pois ja sen jälkeen siivoamalla kaappeja. Mikähän se siinä on, että minulle on tyypillistä aloittaa loma kaappien siivouksella? Onhan se aika terapeuttistakin saada asioita konkreettisesti järjestykseen ja sen jälkeen on hyvä rentoutua.
Nappasin muutaman kuvan lounaskattauksesta, kun odottelin hetken perhettä kotiin. Huomasin muuten, että sellaiset arkiset pienet jutut tuppaavat unohtumaan blogista. Usein arki on vain niin vauhdikasta, pöytään istutaan supernälkäisinä, yhdellä on liian kuumaa ruokaa ja toinen ei saa itse pilkottua ja siinä sitten säädetään koko sakki. Harvemmin tulee mieleen alkaa kaivamaan kameraa esille 😉
Arjesta ja elämästä puheenollen, se on oikeasti helpottanut! Poikamme täyttää parin viikon päästä kolme vuotta ja siinä on kyllä virstanpylväs, jonka otan ilolla vastaan. Vauvat ja taaperot ovat toki valloittavia ja ihania, mutta nautin siitä että lapset kasvavat ja muuttuvat pikkuhiljaa omatoimisemmiksi. Viime kevääseen verrattuna meininki on ihan toinen, vaikka toki monen pallon kanssa yhä saa jonglöörata.
Parasta on se, että pienimmäisenkin kanssa voi jo tehdä niin monenlaisia asioita, eikä elämä kaadu, jos unet tai ruoka-aika vähän muuttuu. Asioista voidaan keskustella ja yleensä ihmetyksiin saa myös järkeenkäypiä vastauksia huutamisen sijaan. Toki tuollaisen lähes kolmevuotiaan maailmakuva on vielä aika mustavalkoinen ja tahtoa on riittämiin. Loputon uteliaisuus ja ”minä ite”- ovat ihmiset kehitykselle tärkeitä vaiheita, vaikka ne saattavat tuoda vanhemmille pari ennenaikaista harmaata hiusta.
Mutta kaikkineen, helpottanut on! Ja se on ihanaa, sillä nyt pystyy vaikka siivota kaappeja.
Tällä viikolla aurinko on tarjonnut hyvät kuvausolosuhteet ja nautin kovasti lisääntyvästä luonnonvalosta. Kotikin tuntuu kivalta ja kun saan vielä säilytystilat kuosiin, niin mikäs täällä on ollessa. Nyt taidan taas tehdä pikkuisen hyökkäyksen kodinhoitohuoneeseen, siellä on tasolla pussukoita tulossa ja menossa. Seuraava ilon aihe on se, kun kaikki niistä ovat lähteneet seuraaviin paikkoihin, oli se sitten kirppisostaja, SPR, lumppukeräys tai varasto. Ensi viikolla vietän lomaani jossain muualla kuin kodinhoitohuoneessa 😀
Miten muilla pienten lasten äideillä, mikä on ollut se hetki, kun tajuat, että alkaa vähän helpottaa?
10 Kommentit
Meillä lapset ovat sen verran säpäköitä sähikäisiä, että ovat haastaneet jokaisessa kehitysvaiheessaan. Olenkin todennut parhaimmaksi olla odottamatta sitä, että helpottaa ja koittanut sopeuttaa itseäni jatkuvaan haasteeseen ja muutokseen. Sen aivan pikkulapsivaiheen olen kokenut leppoisimmaksi ajaksi, mutta niin nämä lapsukaiset vain ovat kaikki erilaisia, siinä missä me aikuisetkin. Ja hyvää tämä elämä on just nyt – kaikkine haasteineen tosi täyttä elämää!
Iloista lomaa teille! Ei voisi paremmat talvisäät osua!
Ps. Kauniita kuvia arkikattauksesta!❤️
Kauniisti ajateltu <3 Jokaisessa vaiheessa on omat ilonsa ja haasteensa, niinhän se menee aikuisenkin elämässä. Onhan tuollainen vajaa kolmevuotias vielä tosi pieni, mutta niin on kahdeksanvuotiaskin. Molemmilla omat ihanat juttunsa, mutta toki myös haasteensa. Kiitos kivasta kommentista ja mukavaa viikkoa sinne!
Omani ovat jo 11- ja 15-vuotiaita, mutta vastaan kuitenkin. 😊
Siinä vaiheessa, kun kuopuskin alkoi kävellä itse koulusta kotiin tokalla luokalla, helpotti kovasti. Senkin muistan, että olin kovin helpottunut, kun samaisen kuopuksen muutaman kuukauden kestänyt pahin uhmaikä loppui. Esikoinen on hyvin rauhallinen ja tasainen luonteeltaan eikä edes murrosikä tunnu siheuttavan kovin suurta myllerrystä.
On ihanaa, kun lapset kasvavat. Tosin mieleen on jo hiipinyt se, että esikoinen lähtee armeijaan ja muuttaa pois kotoa jo muutaman vuoden päästä.
Minunkin mielestä lomalla on kiva vähän siivota, hih. Meillä kiva hiihtoloma on lopuillaan. Hyvää lomaa ensi ja seuraavalla viikolla lomaileville!
Tuo on muuten ihan totta, koululainen joka jo itsenäisesti tulee ja lähtee on jo monessa mielessä ”helppo”. Toki sitten saa olla sydän syrjällään, miten pärjää liikenteessä ja onko kaikki tarvittava aina mukana 😀
Loma on kiva aloittaa siivoamalla, sitten on entistä kivempi viettää lomaa kotona <3 Kiitos lomatoivotuksista ja tsemppiä sinne arkeen!
Mulla on nyt viimeisen parin viikon ajan ollut sellainen olo, vaikka helppo lapsi on ollutkin. Ikää on nyt 1,5 vuotta ja vaikka toki vielä hirveän pieni onkin, alkaa jo enemmän viihtyä omien leikkiensä kanssa. Saattaa hyvinkin lähteä kissan kanssa yläkertaan leikkimään omaan huoneeseensa, ja se on ihanaa! Mitään valtavan pitkiä aikoja ei yksin viihdy, mutta ainakin 10-15 min helposti ja se on jo paljon se! Äiti kutsutaan sitten hakemaan, kun ei yksin uskalla tulla portaita alas päin.
Tuo on ihana vaihe lapsella, kun touhuihin alkaa tulla vähän tolkkua <3 Meillä ei tämä kohta kolmevuotias juuri viihdy omissa oloissaan, on aina halunnut paljon seuraa. Silloin tällöin hänkin vetäytyy johonkin autoleikkiin ja sitä sitten sivusilmällä seurailen, tärkeä taito sekin että saa itse jonkin pienen touhun aikaiseksi. Vartti on tosiaan 1,5 vuotiaalle tosi pitkä aika <3
Poika täyttää kesäkuussa 3 ja olen pohtinut samoja asioita kuin sinäkin. Päikkärit eivät enää ole pakolliset, vaipat ja tutit jääneet, yöt rauhoittuneet (kerran yössä herääminen ei enää tunnu missään) ja juuri tuo, että voi tehdä enemmän kivoja juttuja yhdessä. Vielä hetken aikaa saan nauttia tästä helposta yhden lapsen arjesta, kunnes on aika aloittaa kaikki alusta. Olen viikolla 40 raskaana 🙂 Kiitos kivasta blogista.
Ihan ensin ONNEA vauvasta! Sittenhän teillä on ikäero osunut kohdalleen, kun esikoinen on jo vähän omatoimisempi ja arjessa on enemmän joustoa. Hänestä tulee varmasti hyvä isoveli! <3 Tsemppiä odotuksen viimemetreille, nuo ovat niin pitkiä ja jännittäviä päiviä!
Alkoipa hymyilyttäää toi kysymys. En ole nimittäin vielä kohdannut sitä helpotuksen hetkeä, mutta päivittäin siitä haaveilen. Lapset 2v ja 3,5v ja 5v. Elämä erittäin temperamenttisen kuopuksen kanssa on jatkuvaa taistelua, hampaiden kiristelyä ja kompromissien hakua. Hän ei myöskään puhu vielä kovin paljon, joka tuo lisähaasteensa. Onneksi on myös auringonpaistetta ja iloa. Mutta kyllä usein odotan tuota helpotuksen hetkeä, josta kirjoitit 😊
Hei Laura! Sinulla on vielä tosi pienet lapset ja kun heitä on kolme, on varmasti aikamoinen säätö elämässä. Olin itse 14-vuotias, kun perheessämme oli kolme alle kolmevuotiasta lasta ja se aika oli kyllä muistikuvineni aika kaoottista, vaikka en edes ollut vanhemman vastuussa. Pikkuhiljaa alkoi helpottaa, ehkä teilläkin kun nuorimmainen täyttää kolme ja alkaa puhumaan. Voimia sinne kovasti ja toivottavasti on tukiverkot kunnossa <3