Kuinka pitää huuma yllä vuodesta toiseen?

by Kerttu

Se alkaa yleensä pikkuhiljaa ja huomaamatta. Alat katselemaan vaihtoehtoja ympärilläsi ja mietit, millainen on se oikea. Mietit ulkonäköön liittyviä asioita, kyllähän selvää on, että joku tyyli vaan kolahtaa enemmän kuin toinen. Komea pitäisi olla, sopivalla tavalla persoonallinen. Toiset ihastuvat helpommiin tummiin ja toiset vaaleisiin, vaikka ei sillä taida lopulta olla väliä.

Ulkonäköä enemmän vaikuttaa luonne. Pitäisi löytyä sellainen, jonka kanssa on hyvä ja helppoa olla. Tuntuisi heti alusta pitäen siltä, että on kotonaan. Ei tarvitsisi jännittää toimiiko kaikki, vai meneekö jatkuvasti energiaa asioiden selvittelyyn ja korjaamiseen. Tärkeintä on luottamus, onhan kyseessä kuitenkin elämän isoimpia sopimuksia. Laitat peliin valtavat panokset ja toivot, että yhteisestä matkasta tulee pitkä ja onnellinen.

Monet haaveilet rakkaudesta ensisilmäyksellä. Siitä, että ensikatseesta perhoset alkavat lepattamaan vatsassa ja hymy hiipii korviin. Tuntuu, että ei ole nälkää eikä väsymystä, haluaisi olla vain lähellä ja suunnitella kaikkea tulevaa.

Treffailuvaiheessa on vielä mahdollisuus perääntyä. Toiset tapaavat monesti ennen varsinaisen päätöksen tekemistä ja siinä vaiheessa on yleensä vielä ihan sallittua puntaroida muitakin vaihtoehtoja. Plussia ja miinuksia piirretään paperilappuun ja soitetaan pitkiä puheluita kavereille – voisiko juuri tämä tarina olla kirjoitettu tähtiin?

Sitten kun se oikea löytyy, niin kyllä sen tuntee! On niin hyvä olla, että töiden jälkeen vain odottaa, että pääsee kotiin. Tutustuminen jatkuu pitkään ja tuntuu ihanalta tutustua jokaiseen yksityiskohtaan. Hyvä arki on parasta, vaikka kyllähän se vaatii usein myös kompromisseja. Harva saa ihan kaikkea toivomaansa, mutta kukapa tässä olisi itse täydellinen.

Vuodet vierivät, elo soljuu eteenpäin ja ensihuuma vaihtuu tasaiseen arkeen.  Sitä miettii, oliko tämä nyt tosiaan tässä, vai vieläkö voisi vaihtaa? Kaveripiirissä tehdään rohkeitä elämänmuutoksia, toiset todella surullisiakin. Joskus saattaa tulla kyllästymisen tunteita; aina samat jutut, eikä mitään yllättävää. Elämä muuttuu, lapset kasvavat ja olisi aikaa ja mahdollisuuksia jollekin uudelle. Mietit, kuka minä olen ja millaisesta elämästä haaveilen?

Katselet ympärillesi ja toteat, että eipä sitä vanhaa hyvää kannata vain muutoksenhalussa jättää, saahan sitä jännitystä elämään muullakin tavalla!  Onneksi piristystä saa pienilläkin asioilla, eikä kaikkea tarvitse myllätä ylösalaisin. Pian taas muistat, miksi alunperin rakastuit!  Kotiin tullessa annat katseesi levätä ja mietit, miten onnekas oletkaan.

Puhun tietenkin siitä maailman tärkeimmästä paikasta, kodista!

Siitä, miten toivoo löytävänsä omannäköisen paikan ja kun sen löytää, mieli ja sielu vaeltavat välillä pohtimaan, voisiko elämää elää jossain muuallakin. Kaikki meistä ei kiinny seiniin, mutta rakkaus kotiin on iso osa elämää. Paikkaan, jossa syntyvät ne tärkeimmät muistot ja jossa ollaan eniten aikaa.

Tähän taloon astelimme kuusi vuotta sitten. Esikoisemme oli samanikäinen, kun kuopus on nyt. Tämä talo rakennettiin meille kodiksi ja sitä se on on ollut. Kuinka hyvä täällä onkaan olla, vaikka välillä innostuva luonteeni haaveilee muusta. Ja kun pitkän pimeän ajan jälkeen aurinko nousee ja valaisee ne tuttuakin tutummat nurkat, värähtävät ne samat tunteet kuin tänne muuttaessa. Meillä on ihana koti!

Tämä ei ole elämäni rakkaus, vaan näyttämö sille. Se on kuin kehykset taululle, jossa elämä on se taideteos. Se teos muuttuu, kehittyy ja elää, kehyksetkin voi vaihtaa. Mutta nyt on hyvä näin.

Saatat pitää myös

6 Kommentit

Terhi 5 helmikuun, 2018 - 6:49 pm

Hyvin kauhottu. Mausteita voi aina vaihtaa, jos joku juttu alkaa omassa kodissa kyllästyttää. Sillä tavalla se pysyy freesinä vuodesta toiseen. Mukavaa viikkoa Kerttu

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas 11 helmikuun, 2018 - 9:10 pm

Kiitos Terhi! Jännitystä tosiaan saa onneksi muutenkin kun muuttamalla 🙂 Mukavaa uutta viikkoa sinnekin!

Reply
Heli 5 helmikuun, 2018 - 6:51 pm

Me olemme samassa tilanteessa kuin te kuusi vuotta sitten. Ja jos toista lasta yritämme joskus hankkia, neliöt käy pieneksi. Valitsimme kuitenkin tontin, jolle voi laajentaa tai rakentaa lisärakennuksen.

Suurin osa päätöksistä tehtiin oman mielen mukaan. Toki jossakin jouduttiin kompromisseihin. Mutta kyllä kaikkine päätöksineen tämä näyttää omalta. 🙂 aina on hienompia ja isompia, mutta ei ne palvelisi juuri meitä. Liikaa yritetään saavuttaa pinterest tai instagram -koteja. Saan näistä paljon inspiraatoita ja välillä joudun miettimään haluanko jotain, koska se näyttää hyvältä jonkun toisen kodissa vai että pitäisin siitä omassa kodissamme. Pinterestiin ja instagramiin verratessa ei oma koti “ikinä” näytä täydelliseltä, vaikka olisikin täydellinen.

Toivottavasti saamme asua kodissamme pitkään.

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas 11 helmikuun, 2018 - 9:10 pm

Hyviä ja fiksuja ajatuksia sinulla! Ja kyllähän meidän sukupolvemme elää isoimmissa neliöissä kun vanhempamme, eli varmasti mekin mahtuisimme pienempään kotiin. Joskus vielä asumme kompaktimmin, mutta tämä on hyvä nyt, kun lapset ovat pieniä 🙂

Reply
Piiabiia Atelier 7 helmikuun, 2018 - 9:27 pm

Voi miten viihdyin tämän kirjoituksen parissa! Minäkin tunnen olevani tällä meidän elämämme näyttämölle niin oikeassa paikassa, etten pois kaipaa ja se on onni se! Iloista viikon jatkoa sinulle!

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas 11 helmikuun, 2018 - 9:02 pm

Ihana kuulla <3 Iloa uuteen viikkoon!

Reply

Jätä kommentti