Voi elämä. Joka tuutti huutaa vinkkejä pikadieetteihin ja superjumppiin, jolla saa pepun piukaksi ja vatsan litteäksi rantakautta varten. Media nostaa esiin upeita painonpudotustarinoita ja fitnessbuumi jyllää kovempana kuin koskaan. Tunnen naisen, joka on ollut kaksikymmentä vuotta laihdutuskuurilla! Onko hän hoikka? Arvaatte vastauksen, ei ole. Mutta hänellä on jatkuvasti tunne siitä, että pitäisi laihduttaa. ”Ei voi syödä sitä, ei voi mennä tänne, ei voi pukeutua noin…” Koska ei ole #rantakunnossa.
Olen äärettömän iloinen siitä, että blogimaailmassa puolustetaan luonnollisia kauneusihanteita. Mainion Noora&Noora -blogin tehokaksikko laittoi liikkeelle #rantakunnossa-haasteen ja minulle sen toimitti Home via Lauran -Laura. Aiheeseen ovat tarttuneet monet bloggaajat, olet ehkä törmännyt haasteeseen mm. Marian, Karlan tai Adalmiinan blogeissa? Perusidea on yksinkertainen: vastustetaan epärealistisia kauneusihanteita ja kannnustetaan itsensä hyväksymiseen. Näillä kahdella asialla ei ole itse asiassa mitään tekemistä vaakalukeman tai kehonkoostumuksen kanssa. Kyse on enemmänkin hyvästä olosta, terveestä itsetunnosta ja minäkuvasta. Photosopin ja Instabeautyn valtaamissa medioissa on liian helppoa vertailla itseään muihin ja löytää itsestään epätäydellisyyttä.
Rantakunto-sana on jo sinällään kovin latautunut. Kesä tulee ja kelit lämpenevät. Ihmiset menevät mökeille ja uimarannoille nauttimaa auringon hehkusta ja pitkän talven jälkeen ihoa hellivästä lämmöstä. Ei siellä kukaan mennessä ratsaa rasvaprosenttia. Sinne mennään viettämään aikaa ja nauttimaan, ei arvostelemaan tai arvioimaan toisten vartaloita. Näin pari kuukautta synnytyksestä voisin kriiseillä kadonnutta vyötäröäni, mutta enemmänkin ikävoin juoksukuntoani. Kun kävin tällä viikolla puhumassa bloggaamisesta ysiluokkalaisille, muistelin omaa yläasteaikaani. Epävarmuus itsestä, omasta elämästä, ystävyyssuhteista ja tulevaisuudesta leimasi elämänvaihetta, jolloin periaatteessa ihminen on vielä hyvin huoleton. Mitä enemmän ikää on mittarissa, sen helpompi on ollut itseni kanssa elää. Iloitsen aika pienistä arjen asioista ja nautin kauneudesta ja visuaalisesti viehättävistä jutuista ilman, että minun itseni pitäisi näyttää muotilehden sivulta repäistyltä.
Tyttölapsen äitinä lupaan ja vannon, että en koskaan soimaa ulkonäköäni tyttäreni kuullen. Enkä tietysti pojankaan. Omat käytösmallimme siirtyvät huomaamatta seuraavalle sukupolvelle, enkä juuri mitään muuta toivo niin paljon, kun että saa rakennettua lapsilleni ehjän ja terveen minäkuvan. Sellaisen, jossa ymmärretään omat vahvuudet, suhtaudutaan heikkouksiin kehityskohteina tai ominaisuuksina. Terveelliset elämäntavat toki ovat tavoiteltava asia. Ajattelen, että elämästä nauttimiseen kuuluu myös hyvä ruoka, herkut ja laiskottelu. Tänäkin kesänä suuntaan rannalle, jos viime kesän uikkarit kiristävät niin ostan uudet vähän isommat. Mukana menossa ovat ne muutamat herkku- ja raskauskilot, mutta mikään mahti ei pidä minua pois biitsiltä hellepäivänä. Onnellisuuteni tai rantakuntoni ei ole kiloista kiinni, vaikka toivonkin että saan palata hyvänolon painooni vielä tänä vuonna.
Itsevarma ja muut kauniisti huomioiva ihminen on aina kaunis. Lempeää viikonloppua!