Marraskuista maanantaita! Eikös kaikki ihanat salaisuudet ole tehty jaettaviksi? 😉
Ensimmäisessä raskaudessani minulla oli vahva ”tyttöolo”. En tiedä mistä se kumpusi, sillä myös poika olisi ollut tietysti ihan yhtä tervetullut. Rakenneultrassa vauva oli sellaisella sykkyrällä, että emme saaneet lääkärin vahvistusta epäilykselleni. Kun sitten raskausviikolla 30 kävimme ylimääräisessä tutkimuksessa, saimme tietää, että vatsassani kasvoi pikkuinen tyttö! Siinä taisi tulla itku ja nauru yhtä aikaa.
Sukupuolen selvittämiseen raskausaikana minulla on oli kaksijakoinen suhde: tiedän, että se ei ole missään nimissä rakenneultraäänitutkimuksen tarkoitus. Jokainen vanhempi toivoo tervettä lasta ja jo raskaus on suuri onni. Siinä ”valikoiminen” edes ajatuksissa tuntuu jotenkin hankalalta. Mutta toisaalta, kun nykytekniikka mahdollistaa vauvan tutkimisen jo kohdussa, miksipä sitä sukupuolta ei voisi samalla kurkata? 😉 Jännitettävää odotuksessa riittää joka tapauksessa.
Viidessä vuodessa on moni asia muuttunut myös tutkimuksellisesti. Siinä missä ensimmäisessä raskaudessa rakenneultra ei kuulunut alle 30 -vuotiaiden odottajien ohjelmaan lainkaan, nyt se tarjotaan automaattisesti kaikille. Myös teknisesti asiat olivat menneet huimasti eteenpäin. Kun muutama viikko sitten makasin tutkimuspöydällä mieheni kättä tiukasti puristaen, toivoin vain sydämestäni, että mitään huolenaihetta ei löydy. Kun varsinainen tutkimus oli onnellisesti takana, kätilö palasi katsomaan, näyttäisikö vauva sukupuoltaan. Ja kyllä, meille syntyy poika! Vaikka raskaudessa ei ole oikeastaan mitään eroa ensimmäiseen, minulla oli tunne (tai mikä lie), että meille tulisi poika! Saattavathan nämä tunteet ovat alitajuisia toiveita ja esikoistytön jälkeen on ihanaa, että saan kokea myös poikalapsen äitiyden.
Asia tuntuu luontevalta kertoa myös blogissa, sillä vauvateema tulee esiin tulevien kuukausien aikana erilaisten hankintojen ja vauvaperheen sisustusjuttujen myötä. Voitteko uskoa, että en ole vielä ostanut vauvalle mitään! Turvakaukalo, vaunut ja pinnasänky meiltä löytyykin, mutta monenlaisia hankintoja on myös edessä.
Kuvat ovat viikonlopun vierailulta, kun kävimme ihastelemassa viiden viikon ikäistä nyyttiä. Oli ihana katsoa tulevan isosiskon intoa ja varmoja otteita vauvan kanssa. Nyt vain odotellaan ja nautitaan tästä energisestä keskiraskaudesta. Joskus kesken arkiaskareiden suu kääntyy pieneen hymyyn… pieni poika <3 .
Miten muut äidit ja isät, oletteko selvittäneet sukupuolen ennakkoon vai pitäneet asian yllätyksenä syntymään saakka?