Aurinkoista huomenta!
Kaksi havaintoa tältä aamulta. Ensiksikin, onpas hiljaista. Niin hiljaista, että kuulen tietokoneen näppäimistön äänet ja vauvan hennon tuhinan. Korvia hivelee, eikä tulisi mieleenkään laittaa musiikkia tai avata televisiota. Toiseksi, onpas aurinkoista. Niin aurinkoista, että pölyt ja sormen jäljet paljastuvat armottomasti. Mutta ei tulisi mieleenkään alkaa siivoamaan. Ei nyt, kun minulla on tämä kahvi, ruisleipä ja oma hetki. Tätäkö se arjen luksus on?
Mies lähti viemään tytärtä ja koiraa jo aamusta mummolaan. Siellä on isommat serkkupojat käymässä pidemmästä matkasta, tietää että neiti ei äitiä edes huomaa seuraavaan vuorokauteen. Tässä hiljaisuudessa mietin, että mitä se oma aika on? Nyt kun vauva on vielä täysin kiinni minussa, en pääse tai edes halua lähteä yksin ulkoilulenkkiä pidemmälle. Mutta näitä pieniä hetkiä hiljaisuudessa osaa arvostaa. Lause, jota viljelen nykyään useimmin on: ”äkkiä nyt, ennen kuin vauva herää”. Siitä tuleekin sitten usein turhaa kiireen tuntua ihan tavallisiin asioihin. Ehkä pitäisi vaan tehdä vähemmän ja nauttia enemmän? 🙂
Mutta nyt (äkkiä ennen kuin vauva herää) meikkaamaan ja tekemään omia lähtövalmisteluja. Ne tuntuvat oikein mukavilta tässä hiljaisuudessa ja auringon paisteessa. Tänään mentiin bloginkin puolella ihan näin spontaanisti, paloja arjesta ja ajatuksista. Toivottavasti sielläkin on saatu nauttia leppoisasta aamusta!
Olisi kiva kuulla, mitä lausetta sinä viljelet eniten?
2 Kommentit
Hei Sinä ♥
Huomaan aina sanovani ”Hei, NYT tytöt! ” vahvoin venytyksin.
Hei takaisin <3
Ja kuulen korvissani tuon lauseen ihan elävänä! 😀