Eilen oli se odotettu päivä, että siivoojat tulivat kotiimme. Koko aamupäivän laitoin paikkoja kuntoon tavaroita järjestellen niin, että siivous olisi mahdollisimman helppoa, sujuvaa ja tehokasta. Yllättävän paljon sitä vaatetta, leluja, pyykkiä ja kaikenlaista tavaraa etsi omaa paikkaansa aamupäivän tunteina. Vauva ei tietenkään halunnut nukkua kuin superpikatorkut, joten järjestelyt hoituivat joko yhdellä kädellä reilu kymppikiloinen ihmispuntti kainalossa tai vauva lattialla kitisten, jolloin siivoiluideni lomassa viihdytin häntä erilaisilla ”kukkuupöö” -leikeillä, lastenlauluilla ja hassuilla ilmeillä. Voitte kuvitella, että kun kello löi kaksitoista ja oli aika päästää siivoojat sisälle ja lähteä hakeman neitiä eskarista, olin aika valmista kamaa antamaan areenan ammattilaisten käsiin.
Siivoojia ei ihan vielä näkynyt, mutta koska he pääsevät sisälle ilman minuakin, en jäänyt lasten kanssa heidän tuloaan vartomaan. Hugo-koira meni terassille, sillä sen läsnöolo ei olisi edesauttanut siivouspartion toimia. Onneksi näin syksyllä lämpötila lasitetulla terassilla on ihan optimaalinen ja mikäs hätä hienostopiskillä siellä on lampaantaljan päällä köllötellä ja katsella maisemia. Vauva nukahti autoon ja suuntasimme lasten kanssa kohti kirjastoa uusimaan satuvalikoimaa ja viettämään aikaa.
Perille päästyämme vauva heräsi, ihmettelimme kirjastoa, luimme kirjoja ja lainasimme jälleen ison kasan kirjoja kotiin luettavaksi. Meidän perheessä ei kyllä pärjättäisi ilman kirjaston palveluita. Herkuttelin mielessäni ajatuksella, että kotona mopit viuhuvat ja täällä minä vain luen lapsille kirjoja. Välipala-aika koitti ja lupasin neidille, että ennen kauppareissua kävisimme kahvilassa.
Olisin halunnut jotain terveellistä, mutta valikoima oli niin suppea, että tarjottimelle päätyi voitaikinasta tehty aurajuustokierre ja kuppi kahvia. Siinä jo syödessä mietin, että eipä ole kovin häävi ratkaisu. Hyvinvointivalmennus on saanut minut haluamaan puhtaampaa, raikkaampaa ja ravintorikkaampaa ruokaa ja jotenkin tuollaisen pasteijan syöminen ei vastannut ihan näitä odotuksia. Neiti sai jäätelön ja aloin jo katsella kelloa siihen malliin, että kotona varmaan alkavat jo nurkat kiiltää. Edessä oli vielä ruokakauppaostokset, tällä kertaa olin onneksi laatinut ostoslistan, jotta homma hoituu kahden lapsen kanssa näppärästi. Vaan minkäs teet, tunnin verran se verottaa aikaa marketin hyllyjen välissä ja vauvakin alkoi taas väsähtää.
Olin iloisella mielellä. Olihan vastassa puhdas koti ja illalla luvassa vielä pieni kahvittelu- ja shoppailuhetki ystävän kanssa. Sitä ennen olisi reilun tunnin verran aikaa kotosalla, ajatuksena antaa kaikille kunnon ruokaa, lenkittää koira, vaihtaa vaatteet, meikata, imettää ja pakata pikkuiset parin tunnin mummolareissulle.
Kotiin päästyämme huomasin, että pihassa oli edelleen siivousfirman auto. Astuin sisälle ja tajusin, että siivous oli vasta päässyt alkuun. Ihmettelin siinä eteisessä kauppakassien kanssa tilannetta ja he kertoivat, että edellisissä kohteissa oli mennyt aikaa. Olin vähän harmistunut, sillä tiesin sillä siunaamalla sekunnilla, että pettämättömäksi tehty suunnitelmani tulisi vesittymään. En voinut jäädä sinne siivouksen keskelle kahden lapsen kanssa tekemään lähtövalmisteluita ruuanlaittoineen, vaan totesin vain jättäväni ruokatarvikkeet kotiin ja pakkaavani tarvittavat tavarat ennen häipymistä maisemista.
Pikapikaa ruokakassien purkaminen ja Hugo pikkuiselle pissalenkille. ”Joo sori nyt hirveästi, mutta sun terassikausi vielä jatkuu”, höpöttelin koiralle ja palautin vastustelevan hauvan takaisin terassille. Lasioven takaa näkyi kaksi pikkuista silmää tuijottamasta sisälle ja minua kävi sitä vähän sääliksi, vaikka mitään hätää ei ollutkaan. Vaihdoin vielä kuppiin raikkaat vedet ja laitoin ruokanappuloita lautaselle. Muistuttelin siivoojia, että päästävät Hugon sisälle kun homma on valmis.
Koska pääsisin käymään kaupungilla ilman lapsia, halusin ehdottomasti laittaa mekon ja korkkarit. Ei mitään liian hienoa, mutta kuitenkin jotain mukavan tyylikästä. Nappasin kaapista laukkuun VILAn raitatunikan ja Drama Galleryn Lena-mohairboleron*. Se on niin lämmin, että takkiakaan ei tarvita. Korkkarit kassiin ja meikkipussi matkaan, nyt ei voi jäädä sovittelemaan tai meikkailemaan, pakko mennä, moi!
Soitin äidilleni, joka oli luvannut olla lasten kanssa illalla parituntisen. Koska kello oli vasta kolme hän oli yhä töissä, mutta lupasi olla neljän nurkilla kotona. Minulla ei ollut avainta mummolaan, joten sanoin odottelevamme heidän pihallaan. Kaivelin kassista lapsille lisää vaatetta ja istuin nyssäköineni portaille. Vauvakin oli taas hereillä ja mietin, että voisiko tässä ulkosalla meikata, laittaa tukkaa, vaihtaa vaatetta tai imettää, jotta olisin sovittuna aikana vartin yli neljä keskustassa. Totesin, että ainoana hommana vauva sylissä näistä voisi se imettäminen onnistua. Pojan pää pyöri kuin pöllön poikasella, istuin kylmällä kiviportaalla ja mietin, että tuleekohan tässä pissi- vai tissitulehdus ensin 😀
Kello mateli ja oli jo laitettava Melinalle viestiä, että tilanne ei ole ihan hallinnassa ja tulen olemaan myöhässä. Vastausviesti kertoi, että hän oli (kerrankin!) ihan ajoissa, mutta aikataulu lapsen harrastushakuineen painaa sieltä toisesta päästä. Nolotti ja harmitti, ajatuksemme kun oli viettää kahden kotiäidin hemmotteleva vajaa parituntinen ihanassa kahvilassa kakkupalalla, ilman sotkevia tai äänekkäitä lapsia. Tavoitteena ehjiä lauseita ja ajatuksia, sitä todellista arjen luksusta.
Kun äitini kaartoi pihaan otin käyttööni kaikki minulle suodut supermama-voimat. Äkkiä sisälle ja prioriteetti numero yksi: vauvan syöttäminen. Onneksi poikakin oli tehokkaalla tuulella (=nälkäinen), joten homma kävi nopeaan. Sitten vaan mekko päälle, sukkikset jalkaan, korkkarit kattoon ja menoksi! Saavuin Jyväskylän keskustassa sijaitsevaan Vilhelmiina -kahvilaan akateemisen vartin myöhässä. Melina antoi tietenkin anteeksi ja vitsailin, että onko tämä se ”Vuoden säätäjä-äiti 2015” -palkitsemistilaisuus. Kakkutiski pursusi toinen toistaan ihanampia kakkupaloja ja vaikka päivän ruokailut olivat jo valmiiksi pyllyllään, päätin pitää alkuperäisestä suunnitelmasta kiinni. Joskus tilanne vain vaatii kakkua!
Tarjoilija toi herkkumme pöytään, istuin alas ja huokaisin. Ihanaa olla täällä, hengähtää hetki, vaihtaa kuulumiset ja nauttia näistä silmän- ja sielun ruuista. Järjestelin astioita tarjottimella ja sekuntia myöhemmin tunsin, kuinka Melinan lämmin kermavaahtoinen erikoiskahvi lainehtii pöydältä suoraan syliini. En voinut kuin nauraa! Sen kerran kun olimme liikkeellä kahdestaan, hoidan itse tämän sotkupuolen. Ensimmäiseksi tsekkaan, että mohairnauleeni ja nahkalaukkuni säilyvät tahrattomana ja kun totean näin käyneen, naurattaa vähän lisää. Puhelinkin on säilynyt kuivana ja kurkkaan saapuneen viestin lukijalta. Siinä ihaillaan järjestelmällisyyttäni ja naurattaa taas vähän lisää. Sotkut siivotaan, Melina saa uuden kahvin ja toteamme yhdessä, että tahra näkyy yllättävän vähän mekostani. Melina nappaa muutaman kuvan, kun paikka on niin kivan näköinen.
Myöhästymisestä johtuen shoppailulle jää aikaa tehokas vartti. Melina astelee muutaman askeleen perässäni kohti kauppoja ja pyytää hidastamaan. Hän kertoo, että arviomme tahran huomioarvosta oli mennyt sisätiloissa pieleen ja luonnonvalossa takapuoltani koristi komea ruskea läntti. Kiittelen mielessäni, että mukaan tarttui iso Mulberryn Bayswater jonkin pienen kirjekuorilaukun sijaan. Sehän voisi olla vaikka uusi muoti roikottaa laukkua toisen pakaran päällä! Kun Melina hetken kuluttua lähtee, suuntaan Vilaan ja ostan kolme samanlaista mekko eri väreissä. Puhdas mekko ja sukkikset päälle sovituskopissa ja olo alkaa olla taas tosi jees.
Mummolassa odottavat tyytyväiset lapset ja mieskin oli ehtinyt töistä paikalle. Kaarramme koko perhe kohti kotia ja mies lähtee viemään Hugoa lenkille. Katselen taloa, joka on aivan putipuhdas. Teemme iltaruokaa ja vaihdamme kuulumiset. Ajattelen, että tämä oli kuitenkin oikein hyvä päivä. Minulla on kolme uutta mekkoa, puhdas koti, ymmärtäväisiä ystäviä ja maailman ihanin perhe. Sekä himpun verran kykyä nauraa itselleni 🙂
Ihana mohair-neule on saatu Drama Gallerystä, kurkkaa lisää verkkokaupasta (sama neule 3/4-hihoilla) tai Pop Up Storesta Helsingin Yrjönkadulla. Ensin ajattelin että suloinen neule olisi ansainnut vähän toisenlaisen postauksen, mutta eiköhän tässä ollut liikkeen nimen hengessä draamaa juuri sopivasti 😉
Pics by Melina / Minishow