Tällä viikolla olen…
– Viettänyt loppiaista niin kuin kaikki muutkin. Mutta maanantaista tuntuu olevan ikuisuus, kun pala toista todellisuutta. Joulusta puhumattakaan. Mieli on niin vahvasti kiinni jo kaikessa uudessa.
– Ihmetellut tätä talvea. Maa on märkä ja harmaa kuin marraskuussa tai ennen kevään puhkeamista. Surettaa, että Australiassa palaa ja meillä sataa tammikuussa vettä. Sain arvostelukappaleen kirjasta 250 ilmastotekoa, jolla pelastat maailman.
– Vienyt lapset laskettelu- ja lumilautailukursseille ja tuntenut poltetta itsekin rinteeseen monen vuoden jälkeen. Kunhan vain olisi se talvi.
– Käynyt Disney on ice-show´ssa, jossa myytiin 15 euron popcorn-annoksia ja kolmenkympin muovisia välkkyviä taikasauvoja. En ostanut, eikä onneksi kukaan neljästä lapsesta edes pyytänyt. Onnea oli kaupan karkkipussit ja pillimehut, huh mitkä hinnat! Show oli oikein kiva, mutta ehkäpä kerta riittää.
– Lukenut Emmi-Liia Sjöholmin esikoisteoksen Paperilla toinen ja hänen kasvutarinansa kautta tarkastellut myös omaani. Olen kokenut syvää onnea ja rauhaa ja miettinyt, miksi onnellisia ihmisiä pidetään helposti falskeina. Alan ymmärtää vanhaa suomalaista sananlaskua, sillä onni on liian herkkää ja särkyvää, henkilökohtaistakin.
– Viritellyt juoksuharrastusta uudelleen ja muistanut, että kroppani toimii kuin vanha diesel-kone. Ekat kilsat ovat raskaimpia, mutta sitten helpottaa. Vielä ei voi kyllä juoksukunnolla keulia. Tiedän, että matka on päämäärää tärkeämpi, eikä minulla ole kiire minnekään.
-Tehnyt töitä ja käynyt pienellä työmatkalla.
– Suunnitellut tätä vuotta; koti, sisustus, harrastukset, hyvinvointi ja työ. Mind map auttaa hahmottamaan omia tavoitteita. Kirjoitan paperin keskelle nimeni, sitten haluani teemat ympärille. Niistä taas tarkentavia haaroja ja taas tarkentavia. Tällä työkalulla on helppoa organisoida ajatuksensa.
Sellainen, oikein hyvä viikko. Miten siellä on mennyt?
Ps. Huomenna lisää juttua ruokailutilasta ja sen sisustusjutuista.