Kaupallinen yhteistyö: Lääkärikeskus Aava
Mitä sinulle kuuluu, kysyy ystävä kahvikupin äärellä. Alan kertomaan lasten, mieheni ja työpaikkani kuulumisia, kunnes ystävä keskeyttää; ei Kerttu, kysyin mitä sinulle kuuluu.
Pitää ihan pysähtyä miettimään, että mitä minulle kuuluu arjen pyörityksen keskellä. Aika vaikea kysymys. Kun karistetaan pois lapset ja työt, mitä jää jäljelle? Mitä ajattelen ja tunnen, mistä haaveilen, miten vietän omaa aikaa?
Jokainen tarvitsee omaa aikaa, eikä se tarkoita sitä, etteikö nauttisi niistä ihmisistä ja asioista, joita ympärillä yleensä on. Minulle vauvavuodet ovat olleet ainoita aikoja, jolloin en ole kaivannut yksinoloa. Tai silloinkin kaipasin, mutta symbioosi oli kaipuuta vahvempi.
Omalla ajalla tarkoitan hetkiä, jolloin kukaan ei vaadi, odota tai toivo minulta mitään. Hetkiä, jolloin saan joko vain olla tai tehdä jotain sellaista, mitä en normaaliarjessa voi tehdä.
Alkuvuonna päätin taas, että on aika panostaa omaan hyvinvointiin. On niin helppoa valahtaa siihen samaan kierteeseen, jossa ei ehdi, raaski tai osaa lähteä työpäivän jälkeen liikkumaan. Päätin, että kuuden viikon ajan varaan kaksi arki-illan tuntia treenamiselle. Arvatkaa miten kävi? No ei yhtään mitään! Ainoa vaikutus oli se, että kotona oli hyväntuulisempi ja energisempi äiti ja vaimo. Omasta hyvinvoinnista huolen pitäminen on panostus koko perheen hyvinvointiin.
Arki pysyy balanssissa hyvällä suunnittelulla. Näin sunnuntaisin varataan puoli tuntia seuraavan viikoin speksien läpikämiseen. Se on minusta tylsää mutta pakollista, olisin niin mielelläni rouva Hulda Huoleton.
Ensin katsotaan läpi miehen työvuorot ja minun mahdolliset työmatkani. Sen jälkeen lukitaan paikoilleen harrastukset ja liikuntahetket, kaikki se mitä on viikon aikana tarkoitus tapahtua. Sitten mietitään, ketä ja milloin pitää kyyditä ja kuka kuskaukset hoitaa. Näiden jälkeen luodaan karkea runko viikon ruokalistalle, jotta kaupasta lähtee edes suunnilleen tarvittavat ainekset matkaan (kiitos Marttojen reseptipankki!). Viikko-ohjelmaan varataan myös koti-iltoja, ne ovat yhtä tärkeitä kun harrastuksetkin. Lopuksi ripotellaan kaikki extra (mitä varusteita tarvitaan jne).
Tämä käsinsuherrettu viikkokalenterini sai kauniimman ilmeen taitavan Oblik.fi-blogin Jutan käsittelyssä. Nyt ei tarvitse enää joka viikko piirtää kalenteria, vaan voi vain tulostaa nätin pohjan ja kirjata sinne menot. Jos uskot, että tästä voisi olla apua teillekin koko perheen menojen hahmottamisesta, voit ladata sen itsellesi TÄSTÄ.
Mun elämä – koska siitä tuli näin aikataulutettua?
Joskus kaipaan spontaania arkea. Sitä kun tuli töistä kotiin ja sai katsoa leffan tai lähteä vaikka extremporena keilaamaan. Tekemään asioita, jotka sillä hetkellä huvittavat.
Niinä hetkinä palaan ajatukseen, mitkä asiat kiireeni aiheuttaa. Lapseni, joita olen sydän syrjällään toivonut ja odottanut. Kotityöt talossa, joka on unelmamme pohjalta rakennettu. Koulutustani vastaavat, ammatilllisesti haastavat, mielenkiintoiset päivätyöt sekä harrastukseni pohjalta syntynyt työ yrittäjänä.
Niin, asiat jotka stressaavat ovat niitä, joita olen tavoitellut. Kaikki onnellisen elämäni peruspilareita. Valittaminen taitaa olla aika turhaa, mutta silti niin inhimillistä ja joskus sallittuakin.
Tekee hyvää hahmottaa omaan ajankäyttöään. Mitkä ovat arvojasi ja näkyvätkö ne kalenterissa? Niin usein kerrotaan perheen, ystävien ja terveyden olevan ykkösprioriteettejä, mutta kalenteri kertoo jostain muusta. Kauniit ajatukset ja tavoitteet eivät riitä, tarvitaan ajanhallintaa ja valintoja itselle tärkeiden asioiden puolesta.
”Olisi mahtava, mutta nyt ei pysty”. Huomaan löytäväni sanat yhtä useammin huuliltani. Pienten lasten kanssa tärkeysjärjestys löytyy onneksi aika helposti. Takaraivossa on tieto siitä, että kun lapset kasvavat, myös ajankäyttö muuttuu. Yhtäkkiä huomaakin, että aikaa on enemmän, kun ei tarvitse pukea, riisua, siivota, kokata, helliä ja huolehtia. Kun se päivä koittaa, ei halua huomata, että olin muualla silloin kun minua olisi tarvittu.
Ruuhkavuosissa ei saa unohtaa itseään. Pitää vain raivata hetkiä, jolloin muistaa hyvän tyypin sieltä pyykkivuorten ja paperikasojen keskeltä. Tehdä sitä, mikä innostaa, saa suupielet hymyyn ja akkuja latautumaan. On aina helpompaa huoltaa toimivaa, kuin korjata rikkoutunutta.
Kahvikupin pohja näkyy ja pyyhin pullanmurut suupielestäni. Mitä sinulle kuuluu, ystäväni?