Kotiviikonlopun kuulumisia

Usein pelkää tai jännittää asioita ihan turhaan. Sitten hammaslääkärin, pääsykokeiden tai vaikka esiintymisen jälkeen miettii, että miksi edes stressasin? Samaan kategoriaan uppoaa niinkin arkinen asia, kun lähes kaksivuotiaan tutista luopuminen. Worst case scenario-periaatteella ei pääse pessimistikään pettymään, mutta onhan se elämä aavistuksen helpompaa, kun aina vain luottaisi siihen, että kyllä ne hommat rullaavat.

Lauantaiaamuna otin sakset ja leikkasin tutin imuosan kahtia. Tärkein kasvatusperiaatteeni lienee, että mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella lapsella. Siinä missä tytär samassa iässä kiikutti tuttinsa maatilan possuvauvoille, pojan kohdalla eivät olisi kauniit tarinat toimineet. Mielessäni pyörittelin ajatusta, kuinka lapsi etsisi lähimetsän oraville jätettyjä tuttejaan joka ulkoilulla kesään saakka. Niinpä halki, poikki ja pinoon-periaate toimi tällä kertaa parhaiten; tutti on rikki, eikä sitä enää voi syödä.  Ja voin vannoa, että se tutti oli tär-ke-ä!

Ensimmäiset päiväunet meni tuttia kaivaten, mutta yö nukuttiin heräämättä illasta aamuun. Välillä poika kysyy tutin perään, mutta nostaa itse kädet ilmaan ja sanoo ”ei ole”, ”rikki”. Muutos on kyllä silmin nähtävissä, sillä lapseni touhuilee ja juttelee paljon enemmän kuin ennen tutista luopumista. Hetki oli siis ihan oikea.

Viikonloppu piti sisällään letkeää kotoilua, yhdet suloiset syntymäpäivät ja tyttöjen leffareissun Onnelia ja Annelia katsomaan. Se oli ihana ja sisustusintoilijat löytävät tarinasta kerroksia. Oman kodin sisustussaralla hommat eivät ole liiemmin edenneet, eikä niiden onneksi aina tarvitsekaan. Tällä hetkellä kädet ovat aika täynnä ja iltaisin lasten nukahdettua omatkin patterit ovat latausta vailla. Tällä viikolla saan pitää muutaman päivän talvilomaa.

Se, että sisustuksessa ei tapahdu, ei tarkoita sitä, että suunnitelmat eivät rullaisi! Mökkiasioista pitäisi kirjoittaa ihan oma postauksensa ja luvassa on myös pieniä uudistuksia niin makuuhuoneeseen, tv-huoneeseen kuin keittiöönkin. Lisäksi pian tulee juttua valokuvauksesta.

Osasta tämän postauksen kuvista muuten vastasi seitsemänvuotiaani, joka on osoittanut kiinnostusta valokuvaamiseen. Tänään hän valitsi kukkakaupasta oman kukkansa (esikko, jonka ruukun ympärille hän halusi turkoosin rusetin). Autossa neiti sanoi, että haluaa kuvata kukan kun päästään kotiin. Kun kerroin, että parhaat kuvat syntyvät luonnonvalossa, hän vastasi, että ei bloggaa, joten voi ottaa kuvansa juuri silloin kun haluaa. Fiksu likka 🙂

Uusi viikko on startattu. Ihanaa lomaa kaikille, joilla sellainen on! Ja muille tsemppiä arkeen, hyvin me vedetään. Muistetaan vaan luottaa siihen.