Rakkaus ei vähene jakamalla.
Tällä ajatuksella aloitan uuden vuoden 2017. Blogien tarkoitus on viihdyttää tai olla hyödyllisiä, parhaimmillaan ne ovat sitä yhtä aikaa. Blogi on tuonut minulle paljon hyvää, se on sivutyöni ja sitä kautta mahdollistaa myös joidenkin haaveiden toteuttamisen. Teen yhteistyötä yritysten kanssa ja voin omalta osaltani vaikuttaa asioihin.
Mietin, mikä on oma panokseni tässä yhteiskunnassa? En nyt tarkoita töiden tekemistä ja veronmaksua, vaan jotain vähän merkityksellisempää roolia. Minulla on ystäviä, jotka tekevät upeita vapaaehtoistöitä, joista säteilee hyvää suurelle alueelle. Yksi lähti opetustyöhän umpiköyhään Nepaliin, toinen toimii doulana Suomessa, kolmas jakaa ruoka-apua sitä tarvitseville. Minun tekee niin pahaa lukea uutisia Alepposta, että tekee mieli sulkea lehti ja samalla silmät. Voin laittaa pienen rahasumman hyväntekeväisyyteen ja ajatella, että olen hommani hoitanut. Mutta se ei tunnu nyt riittävältä.
Maailmassa on paljon kohteita, jossa tarvitaan apua ja tukea. Vaikka olo tuntuu niiden edessä usein voimattomalta, ei pidä väheksyä pieniä tekoja. Minulla on blogi vaikutuskanavanani, joten miksi en valjastaisi tätä hyvään käyttöön?
Minulle tärkeintä maailmassa on perhe ja koti. Jokainen lapsi ansaitsee elämälleen turvallisen alun ja tiedän myös, että vanhemmuus ei ole aina helppoa, vaikka suuria vastatuulia en ole kokenutkaan. Meillä on ympärillämme tukiverkko, mutta miten he pärjäävät, joilla ei ole ketään? Millaistahan elämä olisi, jos joutuisi elämään väkivallan tai päihteiden pelossa ja koti olisi turvasataman sijaan painajainen? Entä miten rakentaa elämä vastasyntyneelle, jos olet itsekin melkein lapsi? Tai mistä saa apua silloin, kun väsymys kasvaa suureksi mustaksi palloksi ja ikävät ajatukset meinaavat musertaa?
Päätän soittaa Keski-Suomen Ensi- ja turvakotiin, paikkaan jossa ammattilaiset kulkevat lapsiperheiden vierellä tukemassa heidän arkeaan ja samalla tehdään työtä kansalaisjärjestönä muuttaen yhteiskuntaa lapsille ja perheille oikeudenmukaisemmaksi ja tasa-arvoisemmaksi.
Vierailustani on kulunut jo yli kaksi vuotta, kun vein sinne plagiaattikohun seuraksena uuden Secto Designin Octo-valaisimen (lue Valoa Ensi- ja turvakotiin-postaus täältä). Esittelen itseni puhelimessa toiminnanjohtaja Eija Paloheimolle ja kysyn, vieläkö hän muistaa minut. – Muistan sinut aina kun menen olohuoneeseen, vastaa Eija hyväntuulisesti. Octo on siis lunastanut paikkansa.
Kerron, että haluaisin tehdä laajempaa hyväntekeväisyyttä. En vielä tiedä ihan tarkalleen mitä, mutta ainakin auttaa nuoria vanhempia rakentamaan ensimmäisiä kotiaan. Tuoda iloa ja piristystä perheille, jotka asuvat Ensi- ja turvakodissa. Ja ennen kaikkea tehdä osaltani tunnetuksi sitä hienoa työtä, jota siellä tehdään.
Vuosi 2017 tulee olemaan blogissani hyvien tekojen teemavuosi. Ei hyväntekeväisyyden, vaan pienten hyvien tekojen, jotka tuovat iloa ympäristöönsä.
Lupaan, että vuonna 2017 aina kun vain mahdollista, blogini yhteistyöprojekteissa on mukana kulma, jolla voin ilahduttaa ihmisiä Keski-Suomen Ensi- ja turvakodissa.
Mitä tämä tulee käytössässä olemaan, sen aika näyttää. Kaikki ideat ovat tervetulleita ja mukaan saa tulla auttamaan. Ensitöikseni kokoan muutaman starttipakkauksen, jonka nuori perhe saa mukaansa lähtiessään Ensikodista omaan kotiin. Se on helppo ja konkreettinen tapa lähteä liikkeelle.
On aika toimia, tervetuloa uusi vuosi 2017!
20 Kommentit
Hienoa Kerttu! Hauskaa, että täällä oli sama ajatus tällä tulevalle vuodelle : epäitsekkyys. <3 Siitä postaus tulossa pian! Hyvää alkavaa vuotta!
Mahtavaa! Tulipa hyvä mieli 🙂 Ja halu auttaa – miten me lukijat voisimme päästä mukaan tähän? Toki tärkeiksi kokemiinsa kohteisiin voisi ottaa itsekin yhteyttä, mutta jostain syystä sitä ei ole tullut tehtyä – on helpompi olla kuukausilahjoittaja tai lahjoittaa satunnaisemmin keräyksiin kuin uskaltautua ottamaan suoraan yhteyttä… Jkylän alueella asuvana osallistuminen olisi erityisen helppoa, kerrothan, jos me voisimme kanssasi olla mukana tekemässä hyviä pieniä tekoja! Hyvää uutta vuotta, Kerttu 🙂
Hienoa Kerttu !
Istuin ruokakaupan pihalla autossa aatonaattona ja katsoin ihmisiä, jotka kantoivat tolkuttomia määriä ruokaa pusseissaan. Laskin mielessäni montako kiloa niistäkin menee roskikseen…tuntui ihan pahalta ajatella, että monella ei ole sitä yhtäkään kassia ruokaa joulupöytään tai edes arkena riittävästi. Lähiseudun jouluapu-sivustolla asia konkretisoituu kun lukee perheiden toiveita; ruokaa, hygieniatarvikkeita jne. Vaikka olemme jo vuosia osallistuneet kyseiseen keräykseen, niin silti tuntuu ettei se riitä…halu auttaa on isompi ja sinun tsemppaamana tuli jo heti muutama juttu mieleen mitä me bloggarit voisimme porukalla tehdä täällä meidän perukoilla!
Hyvää uutta vuotta tätäkin kautta ja siunausta meidän kaikkien vuoteen 2017 ❤️
Kiitos kommentistasi! On niin paljon, mitä bloggaajat voisivat tehdä aihepiirinsä ja oman intohimonsa mukaan tietenkin. Levittää sanaa ja kanta kortensa kekoon, kiva jos sinäkin osallistut <3
Ihanaa, että Keski-Suomen ensi- ja turvakoti on edelleen mielessäsi. Muistan sen Octo-valaisimen sijoituspohdintasi vieläkin.
Omasta ensimmäisestä kohtaamisestani Keski-Suomen ensi- ja turvakodin kanssa on nyt tasan 16 vuotta. Keskosena syntynyt tyttäreni oli silloin puolivuotias, ja minä olin täysin uuvuksissa keskosen hoidosta, yövalvomisista, esikoisen korvatulehduskierteestä, jouluna perheeseemme iskeneestä influenssasta jne. Sain apua ensikodin Babyblues-ryhmästä ja lisäksi pääsin kodille pariksi viikoksi lepäämään, ja samalla tyttäreni vieroitettiin rinnalta ja opetettiin nukkumaan kunnolla. Se hoitojakso oli erittäin tärkeä oman jaksamiseni kannalta. En tiedä, miten olisin jaksanut uuvuttavaa lapsiperheen arkea, ellen olisi saanut tukea ja lepoa. Ensi- ja turvakodilla autettiin siis myös meitä tavallisia perheitä, joilla periaatteessa kaiken piti olla hyvin mutta yöhärdelli teki arjesta tuskaa.
Upeaa, että jaksat edelleen antaa tukeasi tuonne niin tärkeää työtä tekevälle ensi- ja turvakodille.
Sari N.
Hei Sari!
Tämä onkin juuri se syy, miksi Ensi- ja turvakodin elämä on niin lähelllä sydäntä: se auttaa kaikenlaisia perheitä eri elämäntilanteissa. Hienoa kuulla, että olet saanut avun! Tuollainen kokonaisvaltainen väsymys on varmasti jotain aivan hirveää. Katsotaan, mitä tänä vuonna keksitään!
Aivan ihana idea <3 Mä oon kanssa miettinyt samaista aihetta ja katsotaan mitä keksitään!!!
Oikein hyvää uutta vuotta!
Kiitos S ja ihanaa uutta vuotta sinnekin! Kiva, jos sinullakin on blogissa vähän samaa teemaa <3
Erittäin kauniisti ajateltu! Tämä saa meissä muissakin aikaan auttamisen halun, ihana laittaa hyvä kiertämään ja edes pienin teoin auttaa toisia. Olkoon vuosi 2017 onnellinen vuosi <3
Ihana kuulla, kiitos Laura <3
Ihana ajatus ja vielä konkretiaksi! Toisten auttamisesta saa niin hyvän mielen itsellekin.. Helposti omat silmät alkavat sokeutua jos kaikki on hyvin.. Sydämeen sattuu kun ajattelen sitä työkavereideni kanssa keräämäämme pakettia suurperheen yksinhuoltajaäidille, joka katosi joulupostissa.. 🙁 siinä oli kuuden lapsen ja äidin tiettävästi ainoat joululahjat.. He toivoivat niin suunnattoman vähän, ja kun me ajattelimme oikein yllättää, niin kadonnuthan se on.. 🙁 hirveintä on, jos joku on sen varastanut! Tietäisipä mihin oli matkalla..
Voi kurjuus, jospa se paketti vielä löytyy! Minullakin seikkailu yksi teillä tietämättömillä useamman viikon ja sitten se tupsahti perille. Onko posti kommentoinut mitenkään?
Kiitos Katri kommentistasi <3
Ihana lupaus ja erittäin tervetullut kaikkien näiden laihdutuslupausten keskellä. Uskon, että antamalla toisille saa itsekin enemmän. Tästä projektista tulee sinulle varmasti ikimuistoinen <3 Onnellista vuotta Kerttu!
Kiitos Tiina! Jotenkin kyllästyttää liika omaan napaan tuijottelu, siis itseäni oman napani 😀 Tämä tuntuu nyt tärkeältä ja mieluisalta, katsotaan mitä keksitään <3 Hyvää uutta vuotta!
Tämä oli ihana postaus! <3 Olen jättäytynyt itse kaikesta vapaaehtoistoiminnasta pois viime vuonna antaakseni aikaa perheelleni, mutta nyt olen ymmärtänyt, että se antaa myös itselleni vapautta toimia toisten hyväksi parhaaksi katsomallani tavalla. Ei samalla tavalla kuten ennen, mutta jollain lailla. Kiitos inspiraatiosta ja onnea hyvään työhön.
Hei taru! Kiitos kommentistasi! Tässä onkin juuri hoksaamasi idea, että merkityksellisen auttamisen ei tarvitse olla on/off, vaan pienet teot riittävät. Olen tosi iloinen, jos onnistuin inspiroimaan sinua <3
Kauniita ajatuksia ja tekoja! Edellä jo joku, myös Keski- Suomesta innostui ajatuksistasi ja jään myös kuulolle, josko kauttasi saisin jotain vinkkejä juurikin samaiseen kohteeseen auttamisesta jollain tasolla. En ole bloggaaja, mutta blogisi seuraaja kyllä, joten löydän vinkkisi tämän kautta. Toki voin tehdä kyselyni suoraan ensi- ja turvakotiin, mutta kuulostelen nyt ensin sinun ajatuksiasi, mikä olisi paras/mukavin lähestymistapa.
Kiitos postauksesta ja meidän muidenkin innostamisesta mukaan!
Kiitos Villis, ihana kuulla! Uskon, että keksimme sellaisiakin juttuja, että lukijat voivat olla mukana auttamassa myös blogin kautta. Kuulostelen myös mitä toiveita ja tarpeita nousee. Palataan tähän asiaan siis!
<3
<3 itsellesi!