Teimme eilen kevään ensivisiitin mökkitontille. Vanhempani ovat ahkeroineet siellä koko pitkän syksyn ja käyneet talvellakin muutaman kerran hommissa. Vaikka tekemistä riittää takuuvarmasti pitkäksi aikaa, luultavasti loppuelämäksi, on edistys ollut umpimetsästä tähän pisteeseen melkoinen.
Kun sitä umpimetsää on yli kolme hehtaaria, lienee turhaa edes haaveilla pikatuloksista. Tontilla on nyt saunamökki ja aitta ja tuolla tasaiseksi hahmottuvalla alueella joskus meidän mökki. Pala palalta kokonaisuus hahmottuu, maisema avartuu ja tunnelma nousee. Ei ole hätäisen ihmisen hommaa tämä mökinrakentaminen.
Saimme parhaan mahdollisen ohjeen rakennusprojektiin, että koko mökkeilyfilosofiaan isäpuoleltani:
Tehkää sen verran, että ei ala tuntumaan työltä.
Luulen, että tässä on onnellisen mökkeilyn salaisuus. Prosessin on oltava yhtä nautittava kuin varsinainen lopputulos, vaikka toki päämäärä kirkkaana mielessä loistaakin. Olen liittynyt eräälle Facebookin mökkipalstalle, jossa nainen kertoi oikeasti tuohtuneena, että hänen miehensä ”riehuu” moottorisahan kanssa tontilla puita kaataen, eikä tarjoa hetken rauhaa.
Niin, onhan se ihan työtä se puiden kaataminen, mutta varsinainen homma alkaa vasta sen jälkeen. Oksat irti, rungot pölkyiksi, pölkyt pois metsästä, niiden pilkkominen polttopuiksi ja halkojen pinoaminen. Tai vaihtoehtoisesti vesakon taltuttaminen, jossa saha soi kyllä nopeaan tahtiin, mutta jokainen runko on yksitellen poimittava ja pinottava.
Tehdään sen verran, että ei ala tuntua työltä.
Myönnän, että olen malttamaton ihminen. Tekisi mieli kutsua joku urheilujoukkue talkoisiin ja saada tuloksia pikavauhtia. Luultavasti jonkin vastaavan tempauksen tulen järjestämäänkin, jotta hommaa saadaan eteenpäin vauhdikkaammin. Mutta matka ei hyydytä, vaan vauhti. Meillä suunnitellaan ja rakennetaan lasten, lomien ja budjetin ehdoilla, nautiskellen.
Yhtä tärkeää on saavutetuista etapeista nauttiminen. Talven aikana laitettiin hiekkaa jäälle ja nyt meillä on loistava biitsinalku. Laituri puuttuu ja toki hiekka vielä painuu, mutta kyllä tuosta kesällä jo pääsee pulahtamaan. Ruoppaushommia on tulevaisuudessa lisääkin, sillä ajatus on tehdä myös toinen uintipaikka tulevan savusaunan läheisyyteen, mutta asia kerrallaan.
En tiedä mitä te näette tässä kuvassa, sillä minulla on käytössä ne kuuluisat sielun silmät, jotka katsovat maisemaan toisin. Kun skaalaan umpimetsää, näen pitkospuut. Kun katson kalliota, näen nuotiopaikan ja risukon kohdalla huoletonta kunttaa.
Se mökkihöperyys on diagnoosi, joka vie mennessään. Se vaatii asennetta, jossa elämä on tässä ja nyt. Diagnoosin saaneet osaavat nauttia pienistä edistysaskeleista ja luonnon mahdollisuuksista. Se antaa unelmille siivet ja sammuttaa moottorisahan, kun puolisoa alkaa ärsyttämään.
Sillä mihinkään ei ole niin kiire, kun elämästä nauttimiseen. Se on mökkeilyn tarkoitus.
*Raikastamon luomumustikkamehu saatu makutestiin blogin kautta