Olisipa tylsää

Tänä aamuna naurahdin Facebookin esille nostamalle muistolle:

Se palautti minut yhdeksän vuoden taakse, aikaan ennen lapsia. Jostain syystä tylsistyin kotona niin paljon, että päätin tehdä siitä oikein Facebook-päivityksen. Nyt, lähes vuosikymmen myöhemmin samanlainen tunnetila voisi olla jälleen uutiskynnyksen ylittävä juttu, mutta täysin eri syystä.

Elämäntilanteessa, jossa on aina enemmän tekemistä suhteutettuna käytettävissä aikaan, joutuu luomaan uudelleen aika- ja tehokkuuskäsityksensä.  Kymmenen vuotta sitten ”tylsistyminen” on ollut vältettävä olotila, mutta nykyään oikein toivoo,  että saisi joskus tylsistyä. Kotona tylsistyminen on tavoiteltavin muoto – taatusti paljon kivempaa kuin vaikka jumiutuneessa hississä tylsistyminen.

Lasten kasvatuksessa neuvotaan, että ohjattuja virikkeitä ja aktivointia ei saa olla liikaa, sillä tyhjästä tilasta syntyy uusia leikkejä, keksintöjä ja mielikuvitusta. Olen ihan varma, että sama pätee myös aikuisiin.

Jos tyhjiä hetkiä ei synny itsestään, niitä on vain raivattava kalenteriin. Mietipä hetkeä, milloin viimeksi tylsistyit? Mitä aloit silloin tekemään? Helposti tylsyyden vastakohta on hyödyllisyys, jolloin koemme, että siinä tyhjässä aikakuplassa pitää alkaa esimerkiksi siivoamaan tai tekemään töitä. Vai täyttääkö sosiaalinen media kaikki potentiaaliset tylsyyshetket, jolloin tyhjiä aikaikkunoita ei pääse edes syntymään?

Tiedän olevani aika rasittava mutsi siinä vaiheessa, kun seitsemänvuotias avaa sanaisen arkkunsa ja sieltä kuuluvat ne klassiset sanat: äiti, mulla ei oo mitään tekemistä ja oma vastaukseni on: ihanaa!.

Edesmennyt lääkäri Aki Hintsa sanoi, että meillä ei ole laatuaikaa, on vain aikaa. Tässä ajatuksessa on viisauden ydin. Jos tuntuu, että vuorokauden 24 tuntiin ei mahdu laatuaikaa eikä tylsistymisen hetkiä, mitä se sitten on? Vaikka tämä ajatus on älyttömän naiivi, se sykähdyttää minua: aikaa on koko ajan. Kaupan kassajonossa, hammaslääkärissä, deadlinen painaessa höyryjunan lailla, kuin myös lomamatkalla auringonlaskua katsellessa, lapsen ensiaskeita ihmetellessä tai kosintaan myöntävästi vastaten. Yksi kokonainen elämä, kohokohtineen, aallonpohjineen ja onneksi – myös tasaisine suvantoineen.

Tänä vuonna aion raivata aikaa positiiviselle tylsistymiselle; hetkille joissa ei tarvitse tehdä mitään ja silti kaikki on mahdollista.