Paras ohje, jonka mökkiläinen voi saada

by Kerttu

Teimme eilen kevään ensivisiitin mökkitontille. Vanhempani ovat ahkeroineet siellä koko pitkän syksyn ja käyneet talvellakin muutaman kerran hommissa. Vaikka tekemistä riittää takuuvarmasti pitkäksi aikaa, luultavasti loppuelämäksi, on edistys ollut umpimetsästä tähän pisteeseen melkoinen.

Kun sitä umpimetsää on yli kolme hehtaaria, lienee turhaa edes haaveilla pikatuloksista. Tontilla on nyt saunamökki ja aitta ja tuolla tasaiseksi hahmottuvalla alueella joskus meidän mökki. Pala palalta kokonaisuus hahmottuu, maisema avartuu ja tunnelma nousee. Ei ole hätäisen ihmisen hommaa tämä mökinrakentaminen.

Saimme parhaan mahdollisen ohjeen rakennusprojektiin, että koko mökkeilyfilosofiaan isäpuoleltani:

Tehkää sen verran, että ei ala tuntumaan työltä. 

Luulen, että tässä on onnellisen mökkeilyn salaisuus. Prosessin on oltava yhtä nautittava kuin varsinainen lopputulos, vaikka toki päämäärä kirkkaana mielessä loistaakin. Olen liittynyt eräälle Facebookin mökkipalstalle, jossa nainen kertoi oikeasti tuohtuneena, että hänen miehensä “riehuu” moottorisahan kanssa tontilla puita kaataen, eikä tarjoa hetken rauhaa.

Niin, onhan se ihan työtä se puiden kaataminen, mutta varsinainen homma alkaa vasta sen jälkeen. Oksat irti, rungot pölkyiksi, pölkyt pois metsästä, niiden pilkkominen polttopuiksi ja halkojen pinoaminen. Tai vaihtoehtoisesti vesakon taltuttaminen, jossa saha soi kyllä nopeaan tahtiin, mutta jokainen runko on yksitellen poimittava ja pinottava.

Tehdään sen verran, että ei ala tuntua työltä. 

Myönnän, että olen malttamaton ihminen. Tekisi mieli kutsua joku urheilujoukkue talkoisiin ja saada tuloksia pikavauhtia. Luultavasti jonkin vastaavan tempauksen tulen järjestämäänkin, jotta hommaa saadaan eteenpäin vauhdikkaammin. Mutta matka ei hyydytä, vaan vauhti. Meillä suunnitellaan ja rakennetaan lasten, lomien ja budjetin ehdoilla, nautiskellen.

Yhtä tärkeää on saavutetuista etapeista nauttiminen. Talven aikana laitettiin hiekkaa jäälle ja nyt meillä on loistava biitsinalku. Laituri puuttuu ja toki hiekka vielä painuu, mutta kyllä tuosta kesällä jo pääsee pulahtamaan. Ruoppaushommia on tulevaisuudessa lisääkin, sillä ajatus on tehdä myös toinen uintipaikka tulevan savusaunan läheisyyteen, mutta asia kerrallaan.

En tiedä mitä te näette tässä kuvassa, sillä minulla on käytössä ne kuuluisat sielun silmät, jotka katsovat maisemaan toisin. Kun skaalaan umpimetsää, näen pitkospuut. Kun katson kalliota, näen nuotiopaikan ja risukon kohdalla huoletonta kunttaa.

Se mökkihöperyys on diagnoosi, joka vie mennessään. Se vaatii asennetta, jossa elämä on tässä ja nyt. Diagnoosin saaneet osaavat nauttia pienistä edistysaskeleista ja luonnon mahdollisuuksista. Se antaa unelmille siivet ja sammuttaa moottorisahan, kun puolisoa alkaa ärsyttämään.

Sillä mihinkään ei ole niin kiire, kun elämästä nauttimiseen. Se on mökkeilyn tarkoitus.

*Raikastamon luomumustikkamehu saatu makutestiin blogin kautta

Saatat pitää myös

8 Kommentit

Noora / Villakoiria ja kissankarvaa 7 toukokuun, 2017 - 4:50 pm

Ihanalta näyttää! Tosi kivan oloinen ranta lapsia ajatellen, voin niin hyvin kuvitella lapset tuohon puluamaan kesähelteillä!
Minäkin odotan kovasti mökkeilyä tänä kesänä ensimmäistä kertaa kokonaisena perheenä <3 voi sitä kaikkea uutta ja jännää, mitä pieni ihminen pääseekään kokeman!

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas 12 toukokuun, 2017 - 11:35 am

Kiitos Noora! Lasten näkökulmasta mökkeily on yhtä seikkailua 🙂 Itse odotan erityisesti sitä, että aika hidastuisi kauniina kesäpäivänä. Käyköhän niin koskaan? 😀

Reply
Vivi 7 toukokuun, 2017 - 9:29 pm

Kaunis paikka ja kyllä nuo mainitsemasi paikat pystyn mökkihöperöisin silmin näkemään:) Mielenkiinnolla seurailen projektianne. Olette mielestäni rakentamassa juuri viisasti hyvän kokoista mökkiä, siten, että kaikille on tilaa, mutta kuitenkin järkevillä neliöillä. Me kun silloin yksilapsisena perheenä rakensimme pienellä budjetilla nukkumismökkiä, niin siinä on vain parisenkymmentä neliötä. Nyt ehdottomasti (5 henkeä) rakentaisimme samaan tyyliin, jotta vanhempieni tiluksilla pystyisi oleilemaan ilman heidän rakennuksiaan (keittiö/sauna). No, mutta mökkeily on kivaa ja lapset tykkäävät siitä todella paljon (vielä). Sekin aika varmasti tulee kun heitä ei sinne mieluusti saa ja silloin tuskin harmittaa pienen mökin tyhjillään olo. Tällä hetkellä kuitenkin mökkeily on joka kesä yhtä suuri kohokohta, jota odotetaan jo hartaasti! 🙂

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas 12 toukokuun, 2017 - 11:37 am

Kiitokset Vivi! Ihana kuulla, että teillä mökkeily on mieleistä koko perheelle. Kyllähän se jännitää, että jos ison investoinnin jälkeen ei ehdi tai viihdykään, vaikka pidän sitä kyllä tosi epätodennäköisenä.

Ihanaa mökkikesää teille <3

Reply
Westend Mum 8 toukokuun, 2017 - 9:46 am

Kauniit mökkimaisemat! 🙂
http://westendmum.fi

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas 12 toukokuun, 2017 - 11:37 am

Kiitos! Paljon pitää vielä laittaa, mutta hyvä tästä tulee!

Reply
Heidi 8 toukokuun, 2017 - 10:55 am

Ei, Kerttu, sinä olet nyt ymmärtänyt suomalaisen mökkeilyn filosofian ihan väärin!;)

Mökkiähän rakennetaan niin hampaat irvessä, että lopulta kaikki ovat väsyneitä ja kaikki tappelevat ja huutavat toisilleen pää punaisina. Kaikki unelmoivat jostain muista ruuista kuin lihiksistä ja Jalostajan Italian padasta. Kaveripiiriä käytetään talkoolaisina niin paljon, että lopulta heillä alkaa olla hämmentävän paljon tätien kasikymppisiä ja häitä ja hautajaisia viikonloppuina.

Sitten kun mökki eli työleiri on valmis niin se, joka uskaltaakin heittäytyä sohvalle päivällä, keskellä kirkasta päivää, saa osakseen paheksuvia katseita ja kommentteja “eräillä sitä on aikaa löhöillä sohvalla. Tuolla odottais jaskahuussin tyhjennys”.

Sitten kun sillä unelmien mökillä on ikää 30+ niin se alkaa olla tällainen, tertakloorianisolin vallassa, koska on ollut talvet kylmänä. Haju ei lähde vaatteista kahdessakaan pyykissä:

http://www.is.fi/asuminen/art-2000005161109.html

Joskus lämpiminä ja aurinkoisina päivinä, joita oli esim viime kesänä ehkä kaksi, on ihan kivaakin laiturilla.

Viiitsivitsi, totta toinen puoli. Kiitos blogista!
t. kanta-asiakas.

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas 12 toukokuun, 2017 - 11:38 am

Haha, no ymmärrän! Ja siksi haluan olla jo kaukaa viisas. Raportoin 30 vuoden kuluttua, miten onnistuin 😉

Reply

Jätä kommentti