Blogeissa keskustellaan tällä hetkellä aitoudesta ja siitä onko blogimaailma mennyt liian silotelluksi ja samalla myös epäaidoksi. Kuvissa näkyvät asut eivät ole niitä, joilla lähdetään töihin tai kouluun, vaan pressitoimistolta lainattuja uutuusvaatteita. Sisustuskuvissa stailataan kokonaisuus näyttämään kuvissa hyvältä, totuus paikanpäällä voikin olla toinen.
Blogigenre on todella nuori, enkä tiedä yhtään suosittua huippublogia, joka olisi kymmenvuotias (Pupulandialle taitaa tulla tämä merkkipaalu täyteen tänä keväänä). Muutos anonyymeistä ja usein kasvottomista bloggaajista tämän päivän ammattibloggaamiseen on ollut melkoinen, mutta myös luonnollinen. Mukaan on tullut kaupallisuutta, joka mahdollistaa bloggaajille taloudellista hyötyä harrastuksestaan / työstään. Keskustelu yhteistyöpostausten ärsyttävyydestä on laantunyt, mutta itse bloggaajana näen punaista kohdatessani selkeää piilomainontaa. Ja sitä on paljon blogeissakin, Instagramin piilomainononnan määrästä en viitsi edes aloittaa tässä yhteydessä.
Tämä kuva jäi julkaisematta, koska Hugo näyttää siinä pulskalta (=olen huono omistaja). Se on juuri tuon kokoinen kun on.
Bloggaamisen ammattimaistuttua markkinoille on tullut konsultteja ja kouluttajia, jotka lupaavat tuplaavansa lukijamäärän ja ansiot pienessä ajassa. Riippuu toki mistä lähtee liikkeelle, kahdesta lukijasta on aika helppoa nostaa neljään, mutta kymmenestätuhannesta kahteenkymmeneentuhanteen erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta. Eikä se ainakaan onnistu poppaskonsteilla.
Ei ole yhtään ainoaa oikotietä menestykseen. Bloggaaminen vaatii paloa, innostusta ja intohimoa. Halua kuvata, kirjoittaa, vuorovaikuttaa, somettaa ja myös antaa itsestäsi valitsemansa kokoinen palanen julkisuuteen. Heti intohimon jälkeen tulee määrätietoinen työ.
Sain kuunnella työni puolesta digitalisti Ville Tolvasta. Hän on viime vuoden mainituin henkilöbrändi somessa ja M&M mainetutkimuksen mukaan Suomen näkemyksellisin markkinoinnin asiantuntija (2016). Tekee siis mieli uskoa Villeä. Hän kertoi, että omaa blogiaan kirjoittaessa ensimmäiseen sataan postaukseen ei tapahtunut juuri mitään, mutta sen jälkeen lukijamäärä ja vaikuttavuus lähtivät nousuun. Tarvitaan siis myös kärsivällisyyttä.
Tolvanen sanoi, että ei ole olemassa rohkeita ihmisiä, on vain niitä jotka osaavat luopua häpeän tunteestaan. Muistan, miten neljä vuotta sitten minua nolotti perustaa sisustusblogi, pelkäsin sen syövän uskottavuuttani päivätöissä, jotka eivät liity sisustamiseen. Mietin, mitä muut ajattelevat! Kiltin tytön syndrooma on niin syvällä, olisi niin kiva, että kaikki tykkäisivät. Mutta teet niin tai näin, et voi miellyttää kaikkia. Nyt jo osaan iloita siitä, miten blogityö ja päivätyö tukevat toinen toisiaan ja löydän osaamisessa yhä enemmän tarttumapintaa molempiin.
Bloggaamisessakin on kyse ihmisten auttamisesta ja ilahduttamisesta. Ilman teitä lukijoita en kirjoittaisi näitä juttuja, vaikka toki nautin myös tekemisen prosessista. Jos yrittää tarjota kaikille kaikkea, ei lopulta tarjoa kenellekään mitään. Siksi on pakko luopua miellyttämisen tarpeesta ja luoda omannäköistä juttua, vain sillä voi erottua ja parhaassa tapauksessa menestyä.
Samaa kieltä puhuu myös Laura Kokko Markkinointi& Mainonta-lehden kolumnissa: ”Rohkeuden ja räväkkyyden, häpeämättömien ulostulojen aika on nyt. Aitojen ja rosoisten sisältöjen markkinoilla on vielä tilaa.”
Hyvä blogikuva, ei varmasti ärsytä ketään.
Aitous ei ole kadonnut, mutta se on muuttanut muotoaan. Tarjonta on kasvanut ja sitä kautta ”kilpailu” kiristynyt, se on varmasti yksi syy miksi bloggajat haluavat panostaa yhä enemmän yksittäiseen postaukseen. Blogit eivät kilpaile toisiaan vastaan, vaan kasvavassa ja kehittyvässä some-maailmassa yhä enemmän kaiken muun tarjonnan kanssa. Keskusteluja käydään ja vertaistukea annetaan Facebookin suljetuissa ryhmissä, kauniiden kuvien äärellä voi inspiroitua Instagramissa tai Pinterestissä.
Blogit ovat kanavana ainutlaatuinen, sillä ne pääsevät syvemmälle kuin mikään muu. Meidän valttikortti on ja tulee olemaan aitous. Lainatut vaatteet tai stailatut sisustukset eivät ole epäaitoja, jos niistä voi lukija aidosti inspiroitua. Joskus riittää kaunis kuva ja yksikin lause on olla pysäyttävä.
Tämä kuva on jäänyt julkaisematta, koska näytän siinä pulskalta. Olen juuri sen kokoinen kun olen.
Suurinta rohkeutta on olla oma itsensä. Ville Tolvasen henkilöbrändi somessa on vakava asiantuntija, mutta paikan päälle saapui hymyilevä ja humoristinen mies. Minun somebrändini olisi mielelläni reipas ja idearikas nainen sisustus- ja hyvinvointijuttuineni, vaikka olen vähän ylipainoinen ja usein tuntuu, että näistä seinistä on jo kaikki ammennettu. Aina on joku, joka on parempi, kauniimpi tai inspiroivampi, mutta ei ole toista Kerttua. Ja se on se kategoria, jossa voin pärjätä. Mikä on sinun?
Vain aitous pelastaa blogit. Lukijamäärät eivät enää kasva samaa tahtia kuin muutamia vuosia sitten ja kommentointi vähenee. Teitä on kuitenkin siellä ruutujen ääressä iso liuta, lukemassa, oppimassa, ihmettelemässä ja inspiroitumassa. Laura Kokko sanoo: ”Täydellisten asetelmien aika on ohi. Rehellisten ja rohkeiden sisältöjen aika on nyt.”.
Tämäkin jäi julkaisematta. Siinä ne kaksi pullukkaa vaan lepäilevät, eivätkä tee mitään hyödyllistä 😀
Visuaalisessa blogimaailmassa on hyvä muistaa, että kauneus ja aitous eivät ole vastakohtia. Täydellisyyteen pyrkivässä somessa on suurinta rohkeutta olla oma itsensä, vaikka vähän epätäydellinen ja rosoinen. Se ei tarkoita sitä, että riveille pitää ammentaa salaisuutensa ja tilittää jokainen ongelma, vaan jakaa juuri sitä sisältöä, mitä haluaa. Ja sitten ne seuraavat, jotka haluaa. Eikö se ole aika reilu peli kaikille?
Arjen pienet ilot ovat olennainen osa blogini sisältöä ja näitä pieniä, välillä vähäpäiseltäkin tuntuvia juttuja haluan jakaa jatkossakin. Vinkkejä ja ajatuksia siihen, kuinka ruuhkavuosissa voi pitää pitää itsestään huolta ja napata sitä kuuluisaa omaa aikaa. Välillä sukeltaa syvällisempien aiheiden ääreen, mutta pysyä enimmäkseen arjen estetiikan, positiivisten ajatusten ja kodin pienten sisustusmuutosten parissa.
***
Lue muiden myös näiden ihanien ajatuksia blogimaailman aitoudesta: Hertta, Tiiu, Jenni ja Suvi ja kerro mielipiteesi kommenttilaatikossa <3
Kuvat ja kuvatekstit kertovat siitä, mitä pöpinää saatan ajatuksissani käydä tehdessäni postausta.
40 Kommentit
Hyvin kiteytetty Kerttu! Hyvin samoilla linjoilla olen ja tartuin muutamalla sanalla myös itse blogissa aiheeseen. Mielestäni aitous on ennen kaikkea intohimoa. On kyse sitten kodin sisustamisesta, pukeutumisesta tai retkeilystä, jos sitä alkaa tehdä vain ja ainoastaan blogiaan varten, on aika laittaa pillit pussiin! 🙂
Kiitos Jenni <3 Lisäsin tuohon tekstin loppuun linkin sun blogiin!
Puhut täyttä asiaa! Aitous ja rosoisuus on ainoa kannattava tie, vaikka se onkin pirun pelottavaa. Aina ensimmäinen ajatus on just toi että näytän lihavalta tai mitenköhän mua arvostellaan jos blogissa näkyy että olen tehnyt tämän väärin tai onko tämä ihan hölmöä… Itse koitan kuitenkin miettiä, että elämä on lyhyt, eikä sitä kannata elää muiden oletettujen mielipiteiden mukaan. Voisi jäädä jotain siistiä tekemättä vain siksi, että joku SAATTAA pitää sinua hölmönä tekemistesi takia. Oikeasti monet kuitenkin vain arvostavat avoimuutta ja sitä, että näyttää heikommankin puolensa.
Kiitos paljon <3 Ei voi yrittää miellyttää ihan kaikkia, silloin on vain hajuton ja mauton, eikä lopulta kiinnosta enää ketään. Eikä tosiaan tarvitse koko elämää tilittää tai omia sotkujaan kuvata, vaan tehdä omaan juttua omalla tavalla.
Ihana Kerttu ja kirjoitus, mullakin on luonnoksissa pyörinyt tästä asiasta postaus, ehkä julkaisen sen tässä muiden innoittamana! 🙂
Anna tulla vaan! Tulen lukemaan 🙂
Ihana Kerttu ja teksti ❤
Kiitos kaunotar!
Kiitos Kerttu tästä. Olen itse saanut kuulla mm. vieväni ns. ammattibloggaajilta töitä, kun en ole minkään ison blogiportaalin alla ja sovin itse yhteistyöpostauksistani. En muutenkaan kuulu mihinkään tiettyyn blogigenreen, vaan blogini on osa elämääni ja kirjoitan juuri niistä asioista yhteistyökytköksineen, jotka minua inspiroivat ja kiinnostavat lähtökohtaisesti. Toki minua ilahduttaa aina, jos joku hyötyy vinkeistäni tai saa tsemppiä teksteistäni.
Bloggaus on itselleni kanava ilmaista itseäni, tuoda esiin ajatuksiani ja kokemuksiani. En näe, että se olisi keneltäkään pois. Tykkään itse välillä yhteistyöpostauksen yhteydessä järjestää esim. arvontoja ja tälläkin hetkellä blogissani on mahdollista voittaa aika ihana juttu, joka on minusta tosi mukavaa järjestää lukijoille. En kuitenkaan kirjoita lähtökohtaisesti niin, että mistähän kukakin tykkäisi, vaan postaus lähtee siitä, mikä on sen hetkinen fiilis tai haave tai minulle/perheelleni ajankohtainen asia, kuten vaikka nojatuoli tai välikausi.
Bloggaus antaa niin paljon sekä itselle että monelle lukijallekin ja voi jopa synnyttää oikeita ystävyyssuhteita, eikä niitä varmastikaan syntyisi, jos ei olisi aidosti oma itsensä.
P.S. Ihanat kuvat sinusta <3
Höpsis, iso osa ammattilaisista on tänä päivänä itsenäisiä, joten huoli pois! Jokainen tyylillään. Sun tapa blogata kuulostaa hyvältä ja tasapainoiselta. Ja kiitos, pus!
Hyvä kirjoitus ja hyvä aihe keskustella! Tosin täytyy muistaa, että blogia voi kirjoittaa myös ilman sen suurempia tavoitteita menestyksestä tai suurista lukijamääristä, ihan vaan omaksi iloksi ja harrastukseksi! 🙂 Ja hieman olen erimieltä tuosta, että kauniiden asetelmien aika olisi ohi, kyllä täällä kotona on tuota arkirealismia ihan riittämiin, että mielummin minä niitä kauniita asetelmia edelleen katson ja omaan blogiini kuvaan! 😀 Itse pidän kuitenkin tärkeänä, että kotia sisustetaan omista lähtökohdista ja omien tarpeiden mukaan, ei siksi, että sen tulee blogissa näyttää tietynlaiselta. Ehkä se aitous onkin enemminkin sitä, että tekee blogia täydellä sydämellä, oli se sitten rosoisempaa sisältöä taikka niitä täydellisyyteen pyrkiviä asetelmia, jokainen tyylillään, kunhan omallaan! 🙂
Hyvä pointti, tottakai blogeja kirjoitetaan tosi monista lähtökohdista 🙂 Luulen, että tuossa kolumnissa viitattiin enemmänkin mainostajiin ja niiden ”kauniisiin asetelmiin” eli enemmän tunnetta ja rosoa, niin syntyy jotain vaikuttavaa. Meidän ei tarvitse alkaa sotkujamme aitouden vakuutena kuvaamaan, luojan kiitos 😀
Minun viikon kohokohta on odottaa milloin Kertun blogi ilmestyy, saan jutuista hyvää mieltä ja hyviä ideoita, kukkakimput on viehättäneet ja ihan tavallisen arjen asiat, sisustus, matkat jne. Minusta blogisi on ollut nimenomaan aito ja sitä on ollut ilo lukea. Jatka samaan malliin 🙂
Voi lämpimin ja isoin kiitos Kaarina <3 Niin kauniisti sanottua ja olen otettu, että jaksat seurata!
Ihana teksti! Ja olen samaa mieltä, että aitous on se, joka blogia kantaa 🙂 Minulla on tuota samaa kiltin tytön syndroomaa, ja haluaisin miellyttää kaikkia :/ Yritän pyrkiä siitä eroon.
Kyllä se liika kiltteys karisee iän myötä, ainakin sellainen muiden mielipiteiden mukana pomppiminen. Ei katso enää jaksa 😀 Mutta blogissa on vain luotettava omaan linjaan ja uskottava, että ne lukee ketkä tykkää <3
Voi Kerttu, et sä näytä kuvassa pullukalta, mutta tuolla koiralla on jotenkin kummallinen asento 😀
Mua ärsyttää blogeissa eniten piilomainonta. Olen jättänyt monta blogia lukulistalta ihan sen ensimmäisen piilomainoksen jälkeen. Osa ei ole ymmärtävinään ollenkaan, mikä on mainontaa ja mikä ei. Toisten kuvien varastaminen on lähes yhtä pöyristyttävää.
Oma blogi päivittyy nykyisin aika harvoin. Tuntuu, että tämä blogihomma on joten laskeva trendi omassa ajankäytössä, sekä kirjoittajana että lukijana. En tiedä miksi.
Kiitos Marika! Vähän talvenjäljiltä lämmikettä on rouvallakin, mutta eiköhän me tästä molemmat taas sutjakoiduta kun lenkkikelit koittaa 😀
Juuri tuohon viittasin otsikossakin. Jos blogit eivät mediana pidä kiinni ainutlaatuisuudestaan, lukijat kaikkoavat muihin kanaviin. Bloggaajilla on ylivoimaisesti paras mahdollisuus yhdistää erilaisia kanavia, luoda tunnelmia ja välittää vertaistukea <3
Niin. Mulle tuli hetki sitten jonkinlainen stoppi, kun törmäsin niin paljon vihaamaani piilomainontaan ja kaikkeen päälleliimattuun, ehkä juuri siihen epäaitoon sitten. Ajattelin, että jos bloggaaminen on nykyään tässä mittakaavassa tuollaista, en todellakaan halua olla mukana.
Kyllä mä ymmärrän, että itse voin tehdä ihan jotain muuta ja olla uskollinen niille arvoille joita mulla on. Jostain syystä piilomainonnalla ja edustamalla tiettyjä brändejä (kertomatta siitä muille), voi saada aikaan menestyvänkin jutun. Mä en itse esimerkiksi voisi kuvitellakaan, että hehkuttaisin työnantajaani tai yhteistyökumppania somessa jokaisessa löytämässäni keskustelussa kertomatta, että mulla on siihen jokin kytkös. Joillekin bloggaajille se tuntuu olevan aivan ok. Silloin hävettää, että mullakin on blogi ja mäkin olen bloggaaja. En haluaisi tulla sotketuksi tuollaisiin toimintatapoihin sitten ollenkaan.
Kai mä sitten vaan sitkeästi jatkan tätä omaa juttuani ja luotan, että ne jotka tykkää, lukee. 😀
Ymmärrän ajatuksiasi. Kannustan jatkamaan omalla hyvällä linjalla ja olemaan uskollinen itselleen, se kantaa pisimmälle. Markkinointi ja piilomainonta ovat haastavia aiheita, kirjoitan paljon eri brändeistä ja välillä voi olla epäselvää lukijalle, missä mainoksen raja menee. Esimerkiksi tämä postaus voisi Clas Ohlssonin mainos //www.idealista.fi/modernistikodikas/2017/03/15/arjen-pakolliset-natit-edulliset/, mutta ei ole, kirjoitan kivoista tuotteista, koska itse pidin niistä ja halusin vinkata muillekin. Vuosia sitten blogin kautta saatu Lundian valaisin näkyy paljon kuvissa, mutta en enää kirjoita ”tuote saatu”, sillä aikaa on mennyt jo vuosia. Minä näen punaista erityisesti silloin, kun näen selkeän kaupallisen yhteistyön (saattaa olla sama kamppis useammassa blogissa) ja jossain on vain jätetty kertomatta, että kyseessä on maksettu mainos. Haastavia juttuja todellakin.
Intoa kirjoittamiseen <3
Olen itse kirjoittanut nettipäiväkirjaa ja sittemmin blogia varmaan 2000-luvun ihan alusta asti. Monta blogia ja teemaa on kirjoitettu ja aina joku aikakausi elämässä on johtanut sitten kyseisen blogin loppumiseen. Rakkaus kirjoittamiseen on kuitenkin aina laittanut aloittamaan uuden. Ammattibloggaaja en ole koskaan ollut enkä missään portaalissa, blogi on vain seurannut elämääni matkan varrella.
Olen tietysti seurannut myös muita kirjoittajia ja ihan parina viime vuotena olen kiinnittänyt huomiota, että bloggaajat todella ovat ihan oma genrensä. Juuri luin kun eräs bloggaaja kertoi ihan huvin vuoksi käyvänsä otattamassa itsestään valokuvia jossain studiossa jotta voi jakaa kuvia blogissa. Ja bloggaajalla on ihan omat juhlansa ja touhunsa, kaikenmaailman maistajaiset ja kissanristiäiset ja muut tapahtumat. Sitä ”tavallisena” tallaajana tuli jotenkin outo olo, että tästäkö joku oikeasti on tehnyt ammatin. Nämä on vähän kuin julkkiksia, julkkiksia seurataan jossain snäpissä ja niin bloggaajiakin. On tietty porukka joka blogeja seuraa, mutta myös aika iso osa ihmisistä ei niitä seuraa ja elää aivan erilaisessa maailmassa. Ja tottakai tommoinen suosittuja oleminen tekee sitä, että ei uskalla aina olla rehellinen.
Mä ymmärrän hyvin myöskin sen, että lopettaa bloggaamisen jos vaikka elämä muuttuu ja bloggaamisen syy jää, mutta sitä en ymmärrä että vedetään herne nenään siitä jos joku on eri mieltä. Samaan aikaan yritetään pitää kaikkein yksityisin ja tärkein ulkona blogista (ja se juuri ihmisiä kiinnostaa) ja sitten kuitenkin otetaan itseensä niistä samoista asioista. Se aitous häviää just sillon kun lopettaa sen uskaltamisen. Tai sitten on vaan sitä jotain, niinkuin kalastajan vaimolla… Eli summa summarum, aika pitkälle olen samaa mieltä sun kanssa!
Niin, onhan tämä ihan oma maailmansa ja Suomessa kuitenkin on vielä pienet piirit. Seuraava sukupolvi vloggaa eli tekee videoblogeja, katsotaan millaista kansaa sieltä tulee 😀 Monilla bloggaajilla on iso media hallussaan ja toki se kiinnostaa kaupallisia toimijoita. Mutta se aitous pitäisi olla se lähtökohta, josta sisältöä ammennetaan. Ei niin, että koko elämä esitellään, vaan luodaan itseä aidosti inspiroivaa juttua, joka sitten inspiroi lukijaakin.
Hyvä kirjoitus ja ihanat kuvat sinusta <3 Itse tulee katsottua niin kriittisesti kuvia ja näkee asioita, joita lukijat eivät huomaa. Olen monesta samaa mieltä, mutta itse koen, että edelleen inspiroidun toisten blogeissa niistä arjen kauniista jutuista, oli ne sitten kukkakimppuja tai jälkiruokia. 🙂
Siis kyllä, niin minäkin! Arjen pienet kauniit jutut tuovat niin paljon iloa. Pointti olikin, että aitous ja kauneus eivät ole vastakohtia ja rohkeutta on tuottaa sisältö omalla persoonallisella tyylillään, oli se mikä hyvänsä ❤
Köh köh. Muuten hyvä postaus, mutta ei ehkä kannata uskottavuuden takia hirveästi hehkuttaa Tolvasta.
Pahoittelen Sanni, että jouduin moderoimaan kommenttiasi. Kiitos ajatuksistasi, luin viestisi kyllä huolella.
Meillä oli oikein hyvä tilaisuus ja teemaan saimme hyviä eväitä puhujiltamme, mutta en osaa ottaa kantaa muuten.
Ihana ja ajatuksia herättävä postaus, kiitos!
Kiitos Lyde <3 Ja onnea sulle uudesta aluevaltauksesta!
Niin samaa mieltä olen, ihana kirjoitus Kerttu! Ja tuo sohvakuva teistä on juuri spot on <3
Kiitos Minna <3 Oli ihana nähdä teitä, baby on ylisöpö!
Tosi hyvä teksti! Ja näin olen itsekin ajatellut, että jossain kohtaa pintaa ei saa enää sileämmäksi ja ihmiset kuitenkin janoavat sitä syvällisyyttä, aitoutta ja rehellisyyttä. Kannusti taas jatkaa omalla linjallani.
Kiitos NooraH! Hyvin ajateltu <3
Ihana kuva teistä sohvalla!
Iso kiitos Mari!
Heh. Osuipas tää teksti. Just aloitin bloggaamaan äitiydestä vähän eri näkökulmasta. Halusin olla täysin rehellinen jotta joku toinen äiti voisi saada vertaistukea mun masennustarinasta. Itsekin masentuneena äitinä oon lukenu niitä (muka-)täydellisiä blogeja ja aatellu että mussa on jotain vikaa kun en oo niin täydellinen. Mut kukapa nyt olis…
http://www.naiseudenvoima.com/tinna-masentunut-mutsi–tanssii-aumlitiyden-kanssa
Hei Tinna! Tee vain omaa juttuasi sillä syvyydellä, kun se omalta ja hyvältä tuntuu. Onnea uudelle blogille!
Kiitos Kerttu! Kuvat aivan mainiot 🙂 vaan Hugoko mukamas pullukka. Sopivaa pehmeyttä vain!
Juuri näin, aitoutta syvyyttä, elämän jakamista. Pieni keidashetki arjen kiireiden keskellä, sitä on blogien lukeminen monelle. Kuin ystävän kuulumisia kurkistaisi, parhaimmillaan.
Palasin juuri blogilinjoille minäkin, taukoa tuli läheisten vakavista sairasteluista. Mutta kirjoittamista tuli ikävä myös kaiken myllerryksen keskellä. Nyt katse kohti kevättä, kesää – iloa, valoa meille kaikille!
http://tallessamaailma.blogspot.fi
Kiitos Krisse! Hugo tarvitsee vähän kerrosta, että ei heti jäädy pakkasilla 😀 Kyllä se siitä tasoittuu, kun pääsee taas paremmin liikkeelle!
Kiitos ihanasta blogistasi! Seuraan sinua myös Instassa ja pakko kehua. Sun storyja on huippu seurata. Sulla on aivan loistava puheääni, jota jaksaa kuunnella 🙂 Lisää niitä!
Voi Anni, kiitos! <3 Tämä palaute tuli nyt hyvää saumaan!