Yksi asia, jota työelämästä oli ikävä olivat lounastauot. Hetket, jossa saa nauttia lämmintä ruokaa kenenkään keskeyttämättä. Ensimmäisinä työviikkoina kävin pari kertaa ihan yksin syömässä, se oli vaan niin täydellistä vastapainoa kaikelle hulinalle.
Äitiyslomani aikana Jyväskylän Lutakkoon avattiin uusi ravintona Le Qulkuri. Sympaattinen, yrittäjävetoinen ravintola, jossa saa joka päivä maittavaa lounasta pöytiin tarjoilutuna noin kympin hintaan.
Ravintola sijaitsee Lutakon korkeimman piipun juurella tunnelmallisessa punatiilitalossa. Moni ei arvaakaan, että tuolla piipussa on sauna, jota saa vuokrata. Myös Le Qulkurissa voi pitää yksityistilaisuuksia, joten tässä on mainio vaihtoehto perinteisille juhla- ja kokoustiloille.
Menulla on joka päivä kasvis – ja kala/lihavaihtoehto. Olen syönyt tässä ravintolassa useasti ja koskaan ei ole tarvinnut pettyä. Alkupalapöydässä on keitto, salaattia ja syntisen hyvää tuoretta leipää. Pääruokana oli tällä kertaa tarjolla varsin lihaisa nyhtöpossuannos. Koko komeus kruunataan vielä pikkuisella makealla jälkiruualla ja kahvilla.
Rauhalliset, työpäivää tauottavat hetket ovat kullan arvoisia ja parasta on, että usein sen hetken saa viettää mukavassa seurassa. Niidenkin ystävien, joiden kanssa ei meinaa muuten ehtiä tapaamaan. Tälläkin kertaa pöydän toisella puolen istui rakas ystävä; Melina. Vaikka What´s app laulaa välillämme lähes päivittäin, hoitovapaiden päätyttyä leppoisat mammatreffit on lopullisesti historiaa.
Ihan joka päivä ei passaa parkkeerata itseään ravintolan pöytään, usein kipaisen lähikaupasta salaatin. Aktiivinen arki on vaihtunut istumatyöksi ja se kyllä huomaa olossa. Toimistoni on kuusikerroksisen talon alimmassa kerroksessa. Päätin, että vähintään kerran päivässä käyn kiipeämässä portaat ylimpään kerrokseen, ihan vain huvin ja hyödyn vuoksi.
Hyvää ruokaa, kuppi kuumaa kahvia, sopivasti liikettä ja maailman pehmein neulemekko, siinä ovat hyvän toimistopäivän elementit.