Tuntuuko jo nyt, että kesä menee niin äkkiä? Onko sellainen fiilis, että päivät hupenevat, etkä ehdi ottaa niistä riittävän napakkaa otetta? Minä niin tiedän. Tänä vuonna tapahtui suora leikkaus viileydestä vehreyteen. Kevät eteni verkkaisesti, eikä helteitä ole näkynyt. Yhtäkkiä – suorastaan humahtamalla – puut olivat lehdessä, lapset järvessä ja kesäviikonloput kalenterissa ihan tukossa.

Aikuisena aika menee nopeasti, kun koko ajan hoitaa asioita, suunnittelee hoitavansa asioita tai toipuu asioiden hoitamisesta. Maanantaista rävähtää perjantaihin ja kesäkuusta elokuuhun, että puf vaan.

Itselläni on koko aikuisiän on ollut pelko siitä, että elämä lipuisi jotenkin ohitse. Ja välillä se niin tekeekin, esimerkiksi liikenneruuhkassa seistessä tai näppäilemällä ylipitkiä numerorivejä nettipankkiin, kun joku yritys ei viitsi tulla 2020-luvulle ja ota viivakoodeja käyttöön.

Ei joka sekunti tarvitse elämässä olla upeaa, eikä kukaan sellaista jaksaisikaan. Välillä pitää olla ihan tympeää, aikuismaisen vastuullista ja yllätyksetöntä, jotta on kontrastia niihin hetkiin, kun tuntuu siltä, että nyt minä elän. Mutta ohilipumista en halua hyväksyä, en kesän, enkä elämän. Molemmat ovat siihen liian lyhyitä.

Ensi viikolla on juhannus, keskikesän juhla. Jotenkin ajattelee, että se on alkukesää, mutta tiistaina 21. kesäkuuta 2022 alamme jälleen kulkea kohti pimeämpää aikaa, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on kesäpäivänseisaus. Pitäkää sääherrat tunkkinne, ei tässä ole vielä edes alkuun päästy!

Eilen pyöräilin poikani kanssa jäätelökioskille.  Jouluna avataan joka päivä jokin luukku, että aika kulkisi kohti H-hetkeä nopeammin, voisi kesäkalenteri olla sellainen, että se pistäisi pikkuisen ajankuluun käsijarrua. Me päätimme, että teemme joka päivä jonkun kesäjutun.  Se voi olla mitä vain, mutta tärkeää on pysähtyä sen äärellä todeten, että onpas tää ihana, hauska, erilainen, jännittävä, tylsä tai mielenkiintoinen kesäjuttu. Pyöräily jäätelökioskille on ilmiselvästi kesäjuttu, mutta sellaisia ovat myös kesäsateessa käveleminen, luonnonkukkien poimiminen, uiminen, istuskelu terassilla, scoottiajelut, metsäkävelyt ja iltapala ulkona.

Tarvitsen pysähtymistä pieniin hetkiin, jotta tajuan juuri siinä ollessa, kaiken keskellä ja keskeneräisenä, että nyt on kesä ja kaikki on hyvin. Elämä tai mikään muu ei liu’u minnekään. Olen tässä hetkessä, meidän kesäjutussa, siinä missä pitääkin.   Haastan sinutkin etsimään omista päivistäsi kesäjuttuja, pieniä hetkiä, jotka vain kesä mahdollistaa. Pysähtymään, nauttimaan ja elämään.  Ettei tarvitse sitten elokuuussa päivitellä, että kesä meni niin nopeasti ja mihinkään ei taas ehtinyt.

Ihania kesäjuttuja toivotellen <3