Meillä kotiasiat ovat pikkuhiljaa löytäneet omat, tulevat uomansa. Niiden johdosta olemme laittamassa tämän kodin myyntiin. Vaikka olen kertonut blogissa työhuoneen kaipuusta, se on vain yksi osa tässä päätöksessä. Tulen varmasti kaikki tähän vaikuttavat seikat jossain vaiheessa avaamaan, mutta nyt mennään asia kerrallaan. Koti ja asuminen on aina valtavan monen asian summa. Tähän postaukseen kokosin sekalaisia kuulumista tältä hetkeltä.
Meillä alkaa syksyllä aivan uusi ajanjakso meidän elämässä. Kuopus lähtee kouluun ja esikoinen siirtyy yläkouluun. Tässä vaiheessa voimme vielä tehdä muutoksia ja päätöksiä helposti, mutta kun koulut alkavat, haluamme tarjota lapsille koulurauhaa. Olemme myös lapsia erityisesti kuunnelleet tässä muutostilanteessa.
Emme rakenna uutta taloa. Vaikka sitäkin pohdimme, niin yksi seikka sinetöi päätöksen. Rakennusprojekti on aina usean vuoden urakka suunnittelusta viimeisiin pihatöihin. Meidän ajanjaksossamme seuraavat kuusi vuotta ovat valtavan tärkeitä. Sinä aikana poika käy alakoulun ja tytär (jos valitsee lukion), kirjoittaa jo ylioppilaaksi.
Aika on niin hauras ja jotenkin tässä vaiheessa sen ymmärtää. Tällaista lapsiperhevaihetta ei kestä ikuisesti, itse asiassa meilläkin on sitä tyttären osalta enemmän takana kuin edessä. Kun sanotaan, että pienten lasten kanssa päivät ovat pitkiä ja vuodet lyhyitä, se ovat niin totta. Haluan ja haluamme nämä seuraavat vuodet elää lasten kanssa yhteiseen aikaan keskittyen. Enkä nyt todellakaan ketään talonrakentajaa syytä toisenlaisista valinnoista, mutta on hyvä muistaa, että me olemme jo yhden omakotitalon ja mökin rakentaneet. Projekteja on ollut. Nyt tehdään erilaisia valintoja.
Meidän ajanjaksossamme seuraavat kuusi vuotta ovat valtavan tärkeitä. Sinä aikana poika käy alakoulun ja tytär (jos valitsee lukion), kirjoittaa jo ylioppilaaksi.
Tämän vuoden suunnitelmat alkavat olla selkeitä ja kesän aikana siirrymme kohti uutta. Kerro kyllä lisää, kunhan nimet ovat paperissa ja asiat virallisesti sovittu.
Meidän perhe on aika muutosmyönteinen porukka ja ehkäpä sen olen oppinut, että mitään ”lopullinen koti” – juttuja ei kannata minun heittää ennen palvelutaloa. Uskon, että jos terveyttä riittää, tulemme muuttamaan vielä monta kertaa. Ja tiedättekös, se on jotenkin ihana ja vapauttava ajatus! Vaikka koti on äärimmäisen tärkeä, on se kodin tunne kaikkein tärkein. Seinät ympärillä voivat muuttua, kunhan rakkaat niiden sisällä säilyy.
Tämä koti on ollut meille kaikille hyvä ja mieluinen. Emmepä vain tienneet vajaa kolme vuotta sitten, että maailman yli pyyhkäisee pandemia ja muuttaa esimerkiksi tietotyön tekemisen ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Toki elämä palaa myös toimistolle, mutta omalla alallani hybridityö on tullut jäädäkseen. Se on itselleni mieluinen työskentelymalli, jossa voin työtehtävät ja muun elämän huomioiden valita, teenkö työpäivän kotona vai työpaikalla fyysisesti. Molemmissa työsketelymuodoissa on omat hyvät puolensa.
Niin se työhuone, todellakin tarvitaan. Hybridihuone on ollut alle kouluikäisen kanssa toimiva ratkaisu, onhan lapsi hoidossa virka-aikaan. Mutta koululaisen päivät voivat olla lyhyitäkin, eikä äitiä oman huoneen valtaajana enää katsota hyvällä. Onhan se myös ihana ajatus, että saan kaikille työhön liittyville välineille oman tilan.
Miten täällä sitten prosessi etenee? Nyt olemme näyttäneet kotia muutamalle perheelle, jotka ovat Instan kautta ottaneet yhteyttä. Koti ei ole vielä virallisesti missään myynnissä, mutta toki annan tietoja, jos kiinnostusta on. Meillä ei ole onneksi mikään valtava kiire ja kunhan talviloma on vietetty, otamme myynnissä seuraavat askeleet.
Oman kodin asuntonäyttö on muuten hauskaa ja kuumottavaa puuhaa. En todellakaan kuvittele olevani kiinteistönvälittäjä ja arvostan suuresti heidän osaamistaan. Olen myös tosi malttamaton ihminen ja näissä asuntoasioissa tarvitaan malttia, ovathan ostot ja myymiset niitä elämän isoimpia kauppoja. Sydämestäni tiedän, että tässä on upea koti pariskunnalle tai perheelle, jotka arvostavat asumisen laatua, helppoutta ja sijaintia.
Olemme tehneet tähän kotiin monia muutoksia ja panostuksia asumismukavuuteen; on mm. Drop-poreamme, Lumon-lasitukset terassilla, aito kalanruotoparketti ja ilmalämpöpumppu tuomassa viilennystä kesähelteisiin. Nämä kaikki olemme tehneet, koska olemme kermapeppuja arvostamme laatua ja mukavuutta. Ehkäpä sellainen pariskunta tai perhe löytyy, jotka myös arvostavat. ♥
Ymmärrän myös, miksi niin moni haluaa myydä omakotitalonsa vasta keväällä. Nyt piha on aikalailla lumen peitossa ja saa käyttää mielikuvistusta ja valokuvia, jotta kokonaisuus selkenee. Nämä kuvat ovat sekalaisia kuvia kodistamme vuosien varrelta, sellaisia joita olen lähettänyt muutamalle kiinnostuneelle.
Sain Instagramissa kysymyksen, että kuinka me uskallamme tehdä muutoksia. Sanoisin, että aina kun muutos on itse aiheutettu ja monelta kannalta pohdittu, se on etuoikeus. Ei elämä ole mikään stabiili tila (huh, ei todellakaan kun uutisia seuraa), joten tilanteiden ja tarpeiden muuttuessa, kannattaa myös elämää itselleen sopivaksi järjestellä. Ja tiedättekö mitä, aika harvassa asiassa ei voisi ottaa tarvittaessa myös askelia taaksepäin. Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.
Tällaisia kuulumisia ja sekalaisia ajatuksia täältä meiltä. Olipas ihana naputella näitä ajatuksia myös blogiin muistiin. Ette arvaakaan, kuinka monta kertaa googletan omia juttujani, kun mietin jotain menneitä. Jää näistäkin sitten merkintä ”historianikirjoihin”, heh.
Toivotan valoa, toivoa ja lohtua viikonloppuun. Sitä me kaikki tarvitsemme ♥