Kotona olen järjestellyt paikkoja kuntoon ja raivannut joulua pois. Kuusi oli meillä loppiaiseen asti ja vasta eilen mies nappasi katosta roikkuneen mistelinoksan alas. Pikkuhiljaa kaikki tontut ovat poissa ja tilalla on valoisuus ja raikkaus.
Mitäs tänne kuuluu?
Joulun jälkeen selkeys ja yksinkertaisuus saavat vallata kodin. Mitään isoja muutoksia en tehnyt, vaihdoin vain tyynynpäälliset ja ostin sen perinteisen perjantaipuskan, tällä kertaa tilauksella rentoa ja ”roosaa, korallia ja vaaleaa”. Ja ihana siitä kimpusta tuli!
Sydäntalven sisustukseen kuuluvat ehdottomasti myös kynttilät, niiden polttaminen jatkuu myös joulusesongin jälkeen.
Viime päivät ovat olleet kummallista välitilaa. Aina kun saa työrytmistä kiinni, tulee joku pyhä, joka sekoittaa kaiken. Jotenkin oma lomailu oli niin pätkittäistä, että ei oikein osannut ihan täysin irrottautua työasioista. Tähän vaivaan onneksi auttaa jo seuraavan loman suunnittelu ja ajatuksena onkin, että talvilomalla pääsisi nauttimaan pohjoisen lumista.
Paljon kaikkea mukavaa on kuitenkin ehditty tehdä ja olemme etenkin nauttineet kauniista keleistä ulkoillen. Kävimme Hitonhaudalla Laukaassa sekä Laajavuoren luontopolulla. Kivoja talviulkoilukohteita molemmat. Olemme myös olleet rinteessä koko perhe.
Kotosalla olen kipuillut työhuoneen puutetta. Nythän teen töitä poikani huoneessa hänen ollessaan eskarissa + hoidossa, mutta tulevana syksynä tilanne muuttuu koulun alettua.
Maailma on vain tässä suhteessa muuttunut ja etätyöstä on tullut olennainen osa arkea. Kiristyvät rajoitukset kiristävät myös tunnelmaa. Instagramissa olen tätä asiaa pohtinut ja olen saanut myös pyytämättä valtavan määrän vinkkejä, varmasti toki hyvää tarkoittaen. Mutta meidän kodista ei löydy paikkaa työpisteelle. Piste. Työhuoneen tulisi olla nimenomaan huone, jossa oven voi sulkea.
Välillä tämä seikka sai ikävöimään vanhaan kotiin, kunnes tajusin, että eihän minulla sielläkään poikamme syntymän jälkeen ole ollut työhuonetta. Hurjaa vain huomata, kuinka pari viime vuotta on muuttanut maailmaa ja sitä kautta myös ajatusta asumisesta. Lomalla kun on aikaa miettiä, niin minäpä olen sitten oikein urakalla asiaa pohtinut 🙂
Ihaninta olisi, jos joku päättäisi myydä talonsa meille tästä lähistöltä. Mutta vaihtuvuus on pientä ja kysyntä valtavaa. Oma maku asumisen suhteen on tietynlainen, enkä halua maksaa itsenäni kipeäksi talosta, joka ei ole omannäköinen. Edelleenkään haaveena ei ole isot neliöt tai muu hulppeus, mutta sellainen modernisti kodikas-tyyli pitäisi toteutua.
Jep, alan aina lomilla suunnittelemaan suuria.
Arki on tänne oikein tervetullutta ja toivon vain, että joku kohtuus olisi lasten elämän mahdollisimman normaalina säilymisessä. Siinä mittakaavassa omat murheet työhuoneen suhteen ovat toki ihan pieniä. Toivotaan terveyttä ja mukavalla tavalla tavallista arkea. Ja koska olen rehellinen, toivon myös juhlaa ja iloa, aikaa ystävien kanssa ja spontaania huolettomuutta.
Sellaista siis tänne, kodin ja mielen rymsteeraista tammikuun kunniaksi.
Iloa alkavaan arkeen!
6 Kommentit
Vinkkejä et pyytänyt, mutta saman ongelman kanssa on muutama ystäväni ollut etätöiden yleistyttyä.Ovat päätyneet vuokraamaan työhuoneen.Kokevat ratkaisun olleen hyvä, töitä saa todella tehdä rauhassa ja kun oven sulkee takanaan,työt myös jää sinne.Tulee huomattavasti edullisemmaksi (ainakin tällä paikkakunnalla) kun uuden kodin hankinta.Jos siis muuten nykyinen koti on ok.
Moikka! Kiitos ajatuksistasi 🙂 Onhan minulla työpaikka, jossa voin myös tehdä töitä, mutta ajattelen etätyön hyötyä juuri siitä näkökulmasta, että sitä voi tehdä kotona. Näin arjesta jää suuri määrä siirtymisiä pois, joka ainakin meidän paljon harrastavassa perheessä tasapainottaa elämää. Pandemia ei toivottavasti kestä ikuisesti, mutta juuri näinä rajoitusaikoina mielellään myös minimoi kontaktejaan, jotta altistumisia / sairastumisia ei tule. Lisäksi päivätyön lisäksi toimin yrittäjänä ja näille hommille tarvitsisin myös oman tilan.
Jos yhtään lohduttaa, niin et ole yksin. En ikinä ajatellut, että meidän talo voisi jäädä pieneksi, mutta miehen muuttuneet työkuviot ovat johtaneet meilläkin neljännen makuu/työhuoneen akuuttiin tarpeeseen. Tällä hetkellä tilanne on ratkaistu niin, että pojat jakavat huoneen, mutta siitä aiheutuu skismaa päivittäin, etenkin nukkumaanmenoaika on levoton. Mielummin kuitenkin näin kuin että katselisin miestä ja hänen paperipinojaan tai kuuntelisin työpuheluita ruokapöydän ääressä, työpäivät kun voivat venyä ympäripyöreiksi. Meillä voisi ehkä jotenkin askarrella yläkerran telkkariaulasta työhuoneen, mutta se muuttaisi talon luonnetta suuresti. Näillä pohdinnoilla uuteen vuoteen, toisaalta olemme kyllä aika hitaita näissä liikkeissä…
Moikka Lisbet e! Tavallaan lohduttaa, sillä maailman ja työelämän muutos ei ole vain omassa päässä. Kotona työskenteleminen muuttaa kodin toiminnallisuuden mukana myös ilmapiiriä, kun muu perhe yrittää olla häiritsemättä työtä tekevää ja toisinpäin. Me olemme jo nyt aika tiiviissä neliöissä, joten tilannetta ei ole kovin helppoa ratkaista, mutta katsotaan mitä keksitään. Koti on itselle niin valtavan tärkeä paikka, että liian isoja kompromisseja asumisessa ei haluaisi tehdä.
Muuttuuko se maailma ihan oikeasti niin valtavasti silloin, kun lapsi menee ekalle? On ehkä ip-kerhossa kuitenkin ja kotiutuu kolmen-neljän aikaan? Ja läksytkin ehkä tekee keittiön pöydän ääressä? Voisiko siis ajatella, että odottelee hetken? Miten käy ja mihin tämä maailma menee? Tietysti jos nainen saa jotain päähänsä, mitäs sillekään sitten mahtaa 😉
Moikka Piia! Mietin asiaa pidemmällä aikavälillä, eikä toki tilanne nytkään ole ideaali. Teen päivätyön lisäksi töitä myös yrittäjänä ja nämä työt nimenomaan ovat illoissa ja viikonlopuissa. Mutta elämä on aina kompromisseja, eikä tässä varmasti ole mitään nopeaa ratkaisua missään. Ja saahan asumista näin sisustusblogissa myös ääneen pohtia..? 🙂